Joulua ja juoksua

Tänä vuonna tuli vietettyä vähän erilainen joulu. Joulufiilistä yritin hakee pitkin joulukuuta, mutta pakko myöntää, että vaikeeta se oli, enkä mä sitä oikeestaan lopulta löytäny ollenkaan. Parempi niin, muuten olis voinu tulla kova koti-ikävä. Perheen jouluaattoon pääsin sentään vähän ottamaan osaa, kiitos Skypen. Aamulla kattelin keittiössä, kun äiti leipo viimesiä herkkuja ja iskä kuorrutteli kinkkua. Sitten jäin hetkeks yksin vahtiin uunia, kun muut lähti käymään hautausmaalla ja hakeen mummut ja papan taloon. Iltapäivä menikin mukavasti seurustellessa ja ruokailun ajaks mut laitettiin kirjahyllyn päälle tarkkaileen. Oli kiva päästä vähän osallistumaan perheen jouluun, vaikka eihän se ihan sama ollu. Hetken ehdin olla myös lahjojen jakamisessa ja avaamisessa mukana, kunnes lähdettiin kämppiksen kanssa kaverille kansainväliselle jouludinnerille. Näillä Suomi-eväillä: 

Perunalaatikko meni tosi hyvin kaupaks, sitä jopa kehuttiin. En tosin tehny siitä ihan tosi imellettyä, kun itekkin tykkään sellasesta vähän vähemmän imelletystä. Rosollista kaikki otti mistä tykkäs, mutta salmiakki ja laku sai aikaan vähän nyrpeempiä ilmeitä. Kyllä kaks saksalaista väitti tykkäävänsä ja toinen jopa kysy, mistä vois ostaa salmiakkia täältä. Ikeaan vaan, sieltä sitä kuulemma saa. Muutenkin oli ihan kiva ilta, pelailtiin vähän pelejä ja tutustuin pariin uuteenkin tyyppiin. Vähän erilainen joulu, mutta kyllä ens vuonna on taas Suomi-joulun aika. Ja  toivottavasti olis lunta! 

Joulupuu

Aattoillan juhlaväki

Joulupäivänä halusin käydä uimassa, jotta voin sanoo, että oon uinu meressä jouluna. Olin varautunu vaan pulahtaan nopeesti, mutta yllätys oli suuri, kun varpaat kosketti vettä. Sehän oli oikeesti lämmintä! Niinpä uiskentelin vähän pidemmänkin aikaa ja kylmä tuli vasta, kun piti tulla vedestä pois. Muuten mun elämään on kuulunu joulun jälkeen lähinnä lenkkeilyä, vähän leipomista ja leffojen katselua, oon ottanut rennosti ja lomaillu. 

Gluteenittomat peruna-porkkanarieskat

Lauantaina kävin sentään yhdessä pienessä juoksukisassa Moyassa, pienessä kylässä täällä saaren pohjoispuolella. Matkana oli yhteensä 7km, josta noin 2km juostiin pienellä kivikkojuurakkopolulla. Oli vähän ekstriimiä vetää DS Trainereilla liukkailla kivillä, nastarit olis ollu kivat. Mutta hengissä selvittiin. Maalissa oli sitten tarjolla kuumaa sulaa suklaata ja jotain muitakin paikallisia moyalaisia herkkuja. Juoksu tuntu kivalle ja olis tehny mieli juosta vähän enemmänkin. Vettä sato koko iltapäivän ihan kaatamalla, joten oli ainakin happirikas ilma juosta. Muuten se vesisade ei ollu niin kiva juttu, verkatkin jäi aika lyhyiks, kun juoksin melkein suoraan autosta viivalle ja maalista autoon vaihtaan kuivat kamat. Onneks oli paljon vaatetta mukana. Hyvä reeni oli joka tapauksessa ja vaihtelun vuoksi hauska juosta kisaa vähän muuallakin kun pelkästään asfaltilla. 

No nyt on vähän vaarallisen näköstä siellä taustalla

Älä kaadu, älä kaadu

Iloinen, mutta niin märkä

Vuoden varmasti viimesen kisan (San Silvestre) juoksen sitten huomenna uudenvuodenaattona viiden aikaan täällä Las Palmasissa. Matkana oli viime vuonna ollut kuulemma 10km, mutta tänä vuonna jostain syystä vaan 6.1km. Harmi, olisin halunnu päästä taas ennätysjahtiin. Mutta kovaa kamppailua kärkisijoista tulee varmasti olemaan, kattelin osallistujalistoja ja kovia nimiä on viivalla. Mutta olen valmis taistelemaan! Ilmoittautuneita on yhteensä joku 6 000, joten hieno tapahtuma tulee varmasti taas kerran olemaan. Illemmalla saadaan sitten talo täyteen vieraita ja päästään kokemaan, kuinka uusi vuosi otetaan vastaan espanjalaisittain viinirypäleitten syömisineen ja kaikkine muine rituaaleineen. Siitä tulee hauskaa! Vuoden alussa ajattelin julkasta vähän erilaisen blogitekstin, joten pysykää kuulolla, jos kiinnostaa tietää vähän mun syvällisemmistä ajatuksista täällä.

Kympin enkka ja Ihanaa Joulua!

Lauantaina kävin tempasemassa kympin kisan Maspalomaksessa. Startti oli vasta kuuden aikaan illalla, joten koko päivä meni odottaessa ja jännittäessä. Siks tykkäänkin enemmän aamukisoista, vaikka toisaalta illemmalla kulkee aina paremmin, kun ei oo niin kuuma. Koska reitti oli tällä kertaa tarkasti 10km, oli sen puolesta hyvät saumat yrittää tavotella uutta ennätystä.

Kisapaikalla verrytellessä kiersin osan reittiä ja selvis, että eipä se ennätyksen tekeminen tänään tulis niin helppoo oleenkaan. Kierros oli pituudeltaan 3333m ja se juostiin siis kolme kertaa. Reitti sisälsi melko paljon tiukkoja mutkia ja 180 asteen käännöksiä sekä jonkin verran mäkee myös. Lisäks melko navakka tuuli toi vielä oman haasteensa. Itse juoksu tuntu kuitenkin tosi vahvalta, ehkä jopa liiankin helpolta kun näin jälkikäteen miettii. Ehkä olis ollu varaa vähän kiristääkin matkan varrella. Mulla oli kova kamppailu voitosta Manuelan kanssa, lähes koko matkan se juoksi mun kantapäillä. Monta kertaa yritin matkan varrella ottaa pieniä spurtteja ja kokeilla jäiskö se, mutta ei se vaan jääny. Toiseks viimeseen ylämäkeen sitten iskin ja vihdoin sain vähän eroo revittyä. Tänään irtos myös loppukiri ja kellot pysähty aikaan 38.34, joka on mun ennätys! Tai okei, se sivuaa mun vanhaa ennätystä, jonka juoksin 16.3. tänä vuonna. Sen jälkeen olinkin seuraavat kuukaudet enemmän ja vähemmän telakalla... Jospa tällä kertaa yrittäisin vaikka pitää kaikki paikat ehjinä. Ihan tyhjin käsin ei tarvinnu kisapaikalta lähtee, 150eur ja pari uutta trofeoo tuli taas kotiin viemisiks (just kun Niina sai vanhat kärrättyä Suomeen). Tulokset.

Garminin karttakäppyrä juoksusta

Tässä vähän hölkötellään...

...mutta tässä on jo vähän yritystä

Harvemmin sitä on olympiasemifinalistin kanssa ykköspallille päässy patsasteleen

Nyt kuitenkin kaupan kautta essu päälle ja jouluruokien valmistuksen kimppuun. Juhlitaan aattoo yhdessä muutamien kavereitten kanssa ja jokainen tekee jotain perinteistä oman maan jouluruokaa. Joulukinkkua en täältä löydä, joten ajattelin valmistaa perunalaatikkoo ja rosollia, saa nähdä mitä tykkää. Jälkkäriks sitten vähän salmiakkia ja salmaria, se on nyt varmaa, että niistä ne ei tykkää ainakaan. No jääpähän enemmän mulle! Oikein Ihanaa ja Rentouttavaa Joulua kaikille lukijoille toivottaa Heini & tonttuarmeija J

Elämää maratonin jälkeen

Vajaa pari viikkoo maratonista takana. Palautuminen on sujunut hyvin ja tällä viikolla oon jo alkanut juostakin taas vähän enemmän, mutta ihan vähän vaan. Mikään pakko ei oo ollu, vaan oon antanu itelleni luvan olla myös reenaamatta, jos siltä tuntuu. Maratonin jälkeen meinas tosiaan pieni flunssa iskee, mutta parin päivän levolla ja keventelyllä alkava nuha ja kurkkukipu lähti kokonaan, joten helpolla päästiin tällä(kin) kertaa. Just tässä mietin, että kipeenä en oo tän syksyn aikana ollu kunnolla kertaakaan. Varmaan ilmasto on suurin syy tähän terveenä pysymiseen, mutta saattaapa myös uudistuneella ruokavaliolla olla jotain vaikutusta. Oli miten oli, en valita.

Viikko sitten keskiviikkona Niina-sisko otti äkkilähdön lämpimään ja tuli mun luo kyläileen viikoks. Tuli tehtyä yhdessä kaikennäköstä kivaa. Viikon aikana vähän lenkkeiltiin, paljon shoppailtiin, käytiin lillumassa Spassa (jonne sain sisäänpääsyt palkinnoks yhdestä kisasta) ja pääsin saunaan ekaa kertaa koko syksynä. Lisäks juhlistettiin Ninnun 22-vuotissynttäreitä ja lahjaks annoin benjihypyn, jotka käytiin sunnuntaina hyppäämässä yhdessä muutamien muiden vaihtareitten kanssa. Oli ekat kerrat meille, mutta ei varmasti vikat. Pelottavaa, mutta niin siistii kyllä! :)

Perjantain juoksuvaellus

Vähän jänskättää

Mä lennän!

Synttärisankari ja Ikean Tårta mörk choklad

Viikon aikana tuli myös vähän reissailtua ympäri saarta. Lauantaina otettiin bussi alle ja suunnattiin Maspalomakseen. Päivän mittaan käveltiin dyynien ja rannan kautta Playa del Inglesiin. Matkalla etsittiin vähän Niinan ensimmäisiä kätköjäkin ja taas oon saanu yhden ihmisen koukutettua harrastuksen pariin. :) Etelässä aurinko paisto ja oli lämmintä, mutta tuuli oli aika kova. Dyyneillä kävellessä puhaltava hiekka välillä oikein sattu ja joka paikka oli ihan hiekassa. Illemmalla tavattiin vielä toisia lomalaisia Katsua ja Saulia Inglesissä ja käytiin yhdessä syömässä ja jätskillä vielä ennen kun palattiin Niinan kanssa takaisin pohjoiseen.

Samalla köörillä lähdettiin tiistaina tekeen kunnon retkee saareen ympäri. Auto starttas Palmasista klo 7:45 ja puoli yheksän jälkeen poimittiin Katsu ja Sauli messiin ja suunnattiin kohti Puerto de Mogania. En ollukaan ennen käyny Moganissa aamulla, ihanan rauhallista ja tosi kiva paikka. Kierrettiin satamassa ja kiivettiin näköalapaikalla (siellä oli kätkö). Moganista matka jatku saaren länsipuolta pitkin mielettömissä maisemissa kivaa serpentiinitietä pitkin. Reitti oli mullekin ihan uus, koskaan en ollu saaren länsipuolella vieraillu. La Aldea de San Nicolasissa pidetiin kahvitauko ja jatkettiin siitä saaren luoteisnurkkaan Agaeten kylään, jossa pidettiin vähän pidempi tauko. Agaeten jälkeen lähdettiin kiipeemään vuorille, jossa pidettiin ensimmäinen stoppi Pico de las Nievesillä, eli saaren korkeimmalla kohdalla. Tää oli mulle kolmas kerta siellä, mutta ensimmäinen kerta, kun näin jotain. Aina ennen on ollu kauhee sumu, kun siellä oon vieraillu. Pico de las Nievesiltä suunnattiin Roque Nublolle, jossa käveltiin paasille ja takasin eli noin reilu 3km ja Niina sai matkalla ettii pari uutta kätköö. Ilma vuorilla oli ihan mieletön, parempaa ilmaa ei olis voinu toivoo. Aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja ilma oli ihanan kirpeetä. Vaikka vähän tuuli, niin aurinko silti lämmitti. Roque Nublon jälkeen suunnattiin lähes suorinta tietä takaisin Inglesiin. Kotona Palmasissa oltiin kahdeksan jälkeen, joten yli 12h reissu oli. Illalla oltiin aika väsyneitä... Mutta oli meillä kyllä tosi hauska reissu ja hyvä läpileikkaus saatiin koko saaresta, mullekin osin ihan uusia reittejä.

Puerto de Mogan

Pico de las Nieves

Mitä täällä on?!

Roque Nublo

Koulun sain tän vuoden osalta pakettiin eilen ja tammikuussa on jäljellä enää pari tenttiä. Eli paljon vapaa-aikaa luvassa. J Huomenna illemmalla onkin tiedossa ensimmäinen kisa ja samalla kova reeni maratonin jälkeen, kun meen juokseen Maspalomakseen 10km:n kisan. Vuoden viimesen kilpailun juoksen uudenvuodenaattona Las Palmasissa. Ei uskois, että neljän päivän päästä on jouluaatto. Sitä joulufiilistä saa täällä kyllä aika hakemalla hakee. Kyllä siihen mun jouluun vaan kuuluu läheiset ja lumi (ja lahjat!). Mutta onneks sentään ihan kaikki kaverit ei lähde koteihinsa joulun viettoon, joten eiköhän me ihan hauska joulu saada aikaseks täälläkin. Ainakin tosi erilainen. Ens vuonna se oikee toivottavasti luminen joulu perheen luona maistuu varmasti vielä kaksinverroin paremmalta.

Lanzaroten maraton

42195 metriä on pitkä matka. Matkan varrella ehtii myös ajatella kaikenlaista, mm. seuraavan blogitekstin otsikkoa. Finaaliin pääsivät muun muassa Via Dolorosa, Kärsimysten tie sekä Eienääkoskaanmaratoniamullekiitos. Lopulta päädyin kuitenkin neutraaleimpaan versioon. Mun kohdalla kisa oli aika kaksijakoinen. Karkeesti jaettuna eka puolisko täyttä nautintoo, vika täyttä tuskaa. No ei ehkä täyttä tuskaa, mutta ei helppookaan.

10min ennen starttia (kuva: Fernando Jiménez)

Kisa lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Ehkä liiankin? Vauhti oli tasasella sellasta 4:15min/km, ylämäissä tietysti vähän hitaampaa. Reitin suurimmat ja jyrkimmät ylämäet tuli vastaan ihan heti ensimmäisen kympin aikana, mutta mielestäni en liian kovaa niitä tykittäny, ei menny jalat hapoille. Juoksu tuntu kivalle ja mieli olis tehny päästellä vieläkin kovempaa, mutta onneks sentään jossain määrin olin tiedostanu, että matka on tänään aika pitkä. Kympin väliaika tais olla noin 43.30, mutta jyrkimmät mäet oli jo takana. 12km:n kohdalta alkoi laskettelu ja sitä jatkui lähemmäs 6 kilometrin ajan. Tällä välillä vauhti oli välillä reilusti alle nelostakin, mutta alamäkeen oli vaan niin mukava rullailla ja tuntu tosi hyvältä. Puolivälin saavutin aika tarkkaan ajassa 1:30:30 ja kaikki oli hyvin. Olin jo kymmenisen kilometriä taivaltanu yhdessä suomalaisen Timon kanssa ja meillä oli ihan hyvä vauhti päällä. 

Ekan kympin aikana otettu kuva, toi pallomies on 1:30 puolimaratonjänis (kuva: Fernando Jiménez)

Puolivälistä vielä muutamia kilometrejä tuntu helpolta, mutta sitten yhtäkkiä alko matka painaan. Tuli ylämäki ja Timo karkas. Oli aurinko ja tajuttoman kuuma. Juottopaikkaa sai odotella ikuisuudelta tuntuvan matkan ja rupesin kelaileen, kuinka monta kilometriä sitä nyt pitikään vielä juosta. Joku 18 tuntu aivan mahdottomalta. Tuli henkinen lamaannus kun huomasin, että vauhdit oli laskusuunnassa ja matka väheni tajuttoman hitaasti. Kylmiä väreitä tuli ja hiki virtas. Kävi kyllä mielessä, kun matkaa oli vielä jäljellä noin 15km, että näinköhän sitä päästään maaliin tänään ollenkaan. Yritin sulkee ikäviä ajatuksia pois mielestäni, mutta se oli vaikeeta. Jalat paino tonnin ja olisin halunnu vaan pysähtyä ja luovuttaa. Mutta en pysähtyny. Jatkoin vaan ja niin se matka väheni hitaasti, mutta varmasti. Juottopisteitäkin tuli vähän tiheemmin ja käytin kyllä ne kaikki hyväks. Monta mukillista tuli sekä suuhun, että päähän kaadettua. Tässä vaiheessa ajalla ei ollu enää mitään väliä. Tärkeintä oli, että maaliin pääsisin. Tiesin koko ajan tilanteen, että juoksin toisena naisena ja kääntöpaikoissa pystyin arvioimaan eroa kolmantena juoksevaan. Viimeisellä kierroksella eteläisimmän kääntöpaikan jälkeen (matkaa maaliin noin 7km) tajusin, että jos maaliin juoksen ja en ihan kävelyks heitä, niin pitäs eron riittää kyllä 2. sijaan. Palkintorahat mielessä taistelin loppuun saakka ja kellot pysähty aikaan 3:19:27. Maalissa olo oli onnellinen, että selvisin maaliin, mutta vähän pettynyt, kun jäin siitä omasta 3:12 tavotteesta useita minuutteja. Ja varsinkin kun tavotteena ollut hyvä nousujohteinen kisa ei onnistunut sitten alkuunkaan. Tulokset.

Mitä olisin voinut tehdä paremmin? Mielestäni tankkaus oli ihan onnistunut, edellisinä päivinä söin ja join enemmän kun normaalisti ja riittävästi hiilareita. Myös kisan aikana join joka juottopisteellä ja söin yhteensä kolme geeliä, ekan otin 15 kilometrin kohdalla. Ehkä alotin liian kovaa, vaikka se ei sillon siltä tuntunu. Mutta olisinko jaksanu lopun paremmin, jos olisin alottanu hiljempaa tai rullaillu alamäkipätkän hitaampaa? Vaikuttiko antibioottikuuri? Oliko pitkiä lenkkejä liian vähän takana? Syksyn aikana mun pisin juoksu tais olla reilu 23km, joten sen puolesta vähän kylmiltään lähdin maratonia vetään. Nyt kun miettii, niin ekat 23 kilometriähän niitä helppoja oli ja sitten vasta alkoi väsyttään. Ehkä se vaatis niitä reilun kolmenkympin lenkkejäkin pari alle. Oon kuitenkin halunnu säästellä jalkoja, ja sen vuoks en oo tosi pitkiä lenkkejä juosten heittäny. Nyt on kuitenkin jalat taas kunnossa ja kunnossa ne aion myös pitää!

Viimeiset kolme kuvaa nappastu järjestäjien facebook-kuvista

Reitistä en oikeen osaa sanoo puolesta tai vastaan, kun niin vähän maratoneja on vasta takana, että en tiiä mikä on nopee ja mikä hidas. Kokeneemmat sanoivat, että ei tää nopeimmasta päästä ollut. Alku oli melko mäkistä sisältäen myös pari tiukempaa jyrkempää nyppylää. Sit oli toki se kuuden kilometrin laskettelupätkä, joka oli tosi nopee, mutta loppu rannikolla edestakas oli aika raskasta, pientä yläalamäkee ja mereltä tuuli jonkin verran. Lisäks loppureitti oli melko sekava. Vaikka olin kartasta reittiä etukäteen yrittäny opiskella, niin välillä olin kyllä ihan sekasin, että mihin pitää seuraavaks mennä. Onneks sentään maratonin reitinohjaajat oli vähän paremmin kartalla, kympin kisassahan osa porukasta oli ilmeisesti ohjattu väärälle reitille... Ei oo kuulemma reitti joka vuosi sama ja ens vuonna taas tullee muutoksia reittiin.

Garminin käppyrät

Seuraavaks on pieni joululoma paikallaan. Heti maratonpalauttelun jälkeen reenaamista jatkan tottakai, koska se on asia jota tykkään tehdä ja tekee mut onnelliseks. Eikä tää varmasti ollu viimeinen maraton, jonka juoksin, vaikka sellasia ajatuksia matkan varrella mielessä kävikin. Mutta se varmaan kuuluu asiaan. Näillä näkymin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, seuraava mahdollisuus ennätyksen parantamiseen on 26.1.2014 kotinurkilla Las Palmasin kaduilla. Sitä ennen on ohjelmassa palauttelua, reenailua, tentteilyä, lomailua ja lyhyempiä kisoja kovina/reippaina reeneinä. Pari päivää Lanzarotella maratonin jälkeen meni mukavasti, mutta liian nopeesti. Koko saarta en ehtiny nähdä, joten siinä on hyvä syy palata sinne vielä uudestaankin joskus. Nyt meinais pientä maratonflunssaa pukata päälle, mutta en anna sen iskee pahasti, taistelen vastaan! Tänään saankin seuraa taas, kun lempisiskoni tulee viikoks vierailulle. Sopivasti saapuu myös vuosisadan myrsky tai jotain sinne päin, koulutkin suljettu ainakin tän päivän ajan kovan tuulen takia. Saa nähdä miten tilanne kehittyy... Mutta nyt purkaan pyykkivuorta. Hasta luego!

Kohti Lanzarotea

Suomi 96 vuotta ja 2 päivää maratonille. Siinä mulle päivän tärkeimpiä lukuja. Kovasti en pääse tässä Suomen itsenäisyyttä juhlimaan, mutta ajatuksissa Suomi tänään on. Ihan Suomen itsenäisyyspäivää kunnioittaen täälläkin on tänään pyhäpäivä, koulut ja kaupat suljettu. Sehän sopii mulle, ettei tarvii espanjan tunneille raahautua, vaan ehtii hoitaan kaikki loput matkaan liittyvät asiat ja kerätä voimia (=syödä).

Ruualla ei sais leikkiä, mut oli pakko. Aika hieno vaikka itse sanonkin.

Ihan ei oo kaikki putkeen tällä viikolla menny ja nyt onkin 5 päivän antibioottikuuri päällä. Onneks syynä oli ’’vaan’’ hammassärky ja viisaudenhampaat, jotka sieltä kovasti haluis alkaa kasvamaan. Kävin tosiaan tiistaina hammaslääkärissä, kun jo pari päivää jatkunut hammassärky ei ottanu helpottaakseen. Olin varma, että siellä on joku megaiso reikä, mutta röntgenkuvat tosiaan sitten paljasti, että pari uutta hammasta sieltä olis puskemassa ja pieni tulehdus päällä. Sovittiin kuitenkin, että hoidan jatkotoimenpiteet sitten Suomessa vasta (Go YTHS!) ja toivon, ettei tilanne kovin pahaks sitä ennen pääse muodostumaan. 

Muuten viikko onkin sujunu ihan suunnitelmien mukaan, enkun koe ja esitelmä klaarattu, lähes 30 sivun referaatti melkein valmis (ja DL vasta viikon päästä, kerrankin oon ajoissa!) lapsenhoitokeikka Puerto Ricossa heitetty (ja mm. viidet salkkarit, kiitos tv-kaista ja kiltisti koko ajan nukkunut vauva), matkajärjestelyt tehty ja laukku pakattu. Nyt vaan toivotaan, että sunnuntaina olis kulkupäivä! Haastavaa mulle tulee olemaan, kuinka osaan alottaa tarpeeks hiljaa. Tässä on nyt sen verran juostu lyhyitä kisoja, että helposti tulee vanhasta muistista alotettua samaa vauhtia. Se vaan on fakta, että alle nelosen vauhtia en voi maratonia juosta, vielä. ;) Jotkut on kyselly multa aikatavotetta ja mun on tosi hankala vastata siihen. Maratonin ennätyshän (ja mun ainoa katumaratonaika) on 3:42 (Tukholma 2013), mutta toisaalta sillon en edes oikeestaan mitään aikaa yrittäny juosta, ekat 10km vetelin siskon kanssa reilusti yli vitosen kilsavauhtia, eli melko hölkkää. Puolen tunnin ennätyksen parantamiseen olisin kyllä tyytyväinen, mutta saa nähdä. Reitistä en oikeen osaa sanoo, kuinka nopee se on, mutta ei nyt ainakaan pahimmalta mahdolliselta profiili näytä.

Jostain oon tosin lukenut, että vähän tuulista saattaa olla. Mutta tää on vaan yks kisa muiden joukossa, eikä sillä oikeestaan oo mitään vaikutusta mun elämään, mikä se aika nyt loppujen lopuks tulee olemaan. Toivon, että pystyisin tekemään hyvän, nousujohteisen kisan ja välttyisin pahalta hyytymiseltä. Lisäks toivon, että jalat olis ehjinä vielä maratonin jälkeenkin. Tänään yölaiva kohti Arrecifea ja aamulla sitten perillä. Ei tässä kai muuta sitten, kun palataan asiaan ens viikolla kisaraportin muodossa. Adios, hasta luego! 

Viikko maratoniin

Aamu alko ensimmäisen joulukalenterin luukun avaamisella (tai raaputtamisella tässä tapauksessa), ajatella! Ei mulla kyllä kauheen jouluinen fiilis vielä oo, vaikka kyllä täälläkin joulu kaupoissa ja ostoskeskuksissa on näkyny jo kuukauden päivät. Ja kämppis soittelee kotona huuliharpulla joululauluja, se on hauskaa.

Tänään on tosiaan tasan viikko maratoniin. Tai viikon päästähän se on jo juostu ja siemailen ansaittua mojitoa jossain uima-altaan reunalla. Viikonloppu onkin menny mukavasti vähän koulujuttuja tehden, mutta vielä vähän enemmän reissua suunnitellen. Varailin loput hotellit (su-ma ja ma-ti), oon lukenu kilpailuohjeet ym. tarpeelliset kisaa koskevat informaatiot, selvitelly Lanzaroten must see -nähtävyyksiä, bussireittejä ja aikatauluja ja tietysti muutamia geokätköjä. Aika hyvin alkaa oleen reissusuunnitelma valmiina, tosin ainahan se voi vähän elää sitten tilanteen mukaan. Tässä karkeeta runkoo:

• Pe-La: yölaiva Las Palmas - Arrecife
• La: siirtyminen satamasta Costa Teguiseen hotelliin, numeron haku, kevyttä lenkkeilyä (ehkä pari kätköö), tankkausta
• Su: järjestäjien bussi lähtöpaikalle klo 7:30, maratonin lähtö 9:00, maali 12:00 tai ihan pikkasen jälkeen ;) Loppupäivän ohjelma riippuu sitten jalkojen tilanteesta, aikatauluista ym. mutta jossain vaiheessa siirtyminen Arrecifeen, jossa samassa hotellissa sitten tiistaihin saakka
• Ma: retkipäivä, päivän ohjelma vielä vähän avoin (mutta jos on jalat ihan toimintakyvyttömät, niin sitten pitää varmaan tyytyä pelkkään biitsillä makoiluun)
• Ti: aamulenkkeilyä ja päivälaiva kotiin

Tänään tein viimesen kovan reenin, kun juoksin noin 10.5km:n juoksukisan Vecindariossa, noin 30km etelään Las Palmasista. Ei ollu helpoks tehty ilmottautuminen ym. muu tähän VII 1/2 Maratón Memorial Alcalde Camilo Sánchez -tapahtumaan. Ensinnäkään ilmottautumisjärjestelmä ei hyväksyny ulkomaisia luottokortteja, joten piti pyytää kaveria ilmottaan ja maksaan mut. Torstaina rupesin sitten lueskeleen kisaohjeita ja huomasin, että numeron haku pitää tehdä pe tai la klo 17-21 siellä Vecindariossa. Kyselin, että eikö olis mahdollista saada sitä sunnuntaina ennen kisaa. No ei tietenkään. Bussilla ei millään olis viittyny kyllä pelkän numeron hakemisen takii lähtee matkustaa kaikkineen lähes tuntia suuntaansa. Mut onneks mulla on täällä tää paikallinen autollinen kaveri, joka kuskaa mua kisoihin, kätköileen ja vaiks kuuhun, jos mä niin pyytäisin. No ei, oikeesti oon kyllä tosi kiitollinen avusta. Vaikka täällä bussit ihan ok kulkeekin, niin on se auto vaan aika kätevä.

Muutama sananen sitten siitä tän päivän juoksusta. Tänään oli siis mahdollista juosta puolimaraton, varttimaraton tai vitonen. Jos ei olis maratonia ens viikolla, niin varmasti olisin taas puolikkaan vetäissyt, mutta tässä tilanteessa varttimaraton oli oikein loistava viimeistelyreeni. Ensimmäiset kolme kilometriä juoksin tutun kilpakumppanini Marian peesissä, mutta sitten se rupes hyytyyn ja hyppäsin vetämään. Vähän aikaa pysy perässä, mutta sitten se jäi (ja lopulta ilmeisesti keskeytti...? ei nähty enää kisan jälkeen). Reitillä oli pari kääntöpaikkaa, jossa pysty tarkistaan etumatkaa seuraaviin naisiin. 6 kilometrin jälkeen totesin etumatkan kakkoseen olevan sen verran suuri, että sai aika rennosti juosta loppumatkan, ei tarvinnu kaikkee puristaa, varsinkaan kun mitään kympin enkkaakaan ei tänään ylimatkan takia voinu yrittää ja parempi myös säästellä vähän menohaluja ens viikonloppuun. Aika oli tänään 41.33 ja matkaks Garmin anto 10.6km. Onnistunut viimeistelyreeni ja saihan siitä vähän palkkaakin, kylpylä- ja illallislahjakorttia kahdelle, urheilugeelituubi, jättipokaali ja 150 euroa puhtaana käteen. Kelpaa. Tulokset.

Piti käydä oikeen kaks kertaa pokkaamassa

Kisan jälkeen hyvät verkat, 20min kokovartalohieronta (teki hyvää!), ruokaa ja juomaa. Hieno tapahtuma oli taas kerran ja on hauskaa, että oon saanu paljon juoksukavereita täältä, muutamia tosi hyviäkin. Enää ei tarvii yksin nyhjöttää kisoissa kun ei tunne ketään, vaan on kenen kanssa vaihtaa kuulumisia ja tappaa aikaa esim. palkintojenjakoo ootellessa ja sen aikana (tänäänkin kesti lähemmäs pari tuntia!). Muutenkin mun naama alkaa oleen monelle aika tuttu ja välillä vähän hävettää, kun porukka tulee niin tuttavallisesti jutteleen ja mietin, mistä me oikein tunnetaan. No jostain kisoista tietenkin. Aamulla menin kisoihin bussilla, mutta paluumatkaks järjesty kyyti vanhan toimittajakaverini Fernandon autosta. Fernando tiesi hyvän tavernan vähän matkan päästä Las Palmasiin päin ja tarjos mulle kunnon sapuskat jälkiruokineen kahvineen kaikkineen. Mustekalakin oli oikeesti aika hyvää! Myös Fernandon kaveri, joka on muuten Lasse Virénin kaveri, oli meijän kanssa syömässä. Sama pappa sattuu olemaan myös jonkinlainen valmennuspäällikkö Club Atletico Insular Gran Canaria yleisurheiluseurassa, ja tais käydä silleen, että ne sai Suomen tytöstä vahvistuksen ryhmäänsä. Oonkin tässä vähän odotellu, mistä suunnasta ensimmäisenä tulee pyyntöö ja mikäs siinä, mahdollistaa lisenssin myötä myös ratakisoihin osallistumisen, jos vaan uskallan. Siitä on liian monta vuotta, kun oon viimeks radalla kilpaillu...

Iloiset voittajakaverukset (5km Emma, varttimaraton Heini, puolimaraton Kerstin). Ja kaikki ulkkareita!

Ja nyt jalat kattoon! Katotaan, jos innostun vielä kirjotteleen ennen maratonia jotain kuulumisia. Ens viikko on tosin vähän kiireinen, mun pitää mennä jopa kolmena päivänä kouluun, ennenkuulumatonta. Tai taisin mä joskus sillon syyskuussa vielä... Ens viikolla olis pientä enkun koetta ja esitelmääkin, joten nyt ahkeroimaan. Alkuviikon kun vähän jaksaa tsempata koulun kanssa, niin sen jälkeen pääsee Lanzaroten lomalle! Elämä on aika kivaa :)