Tarkalleen kuukausi sitten Norwegianin lento DY 5221 Copenhagenista minä mukanaan
laskeutu Las Palmasin lentokentälle. Kyllä aika rientää, kun on mukavaa! Syyskuu
alko, mutta täällä ei kyllä oo vielä tietoakaan syksystä. Lämpötilat kipuaa
joka päivä reilusti yli 30 asteeseen, kyllä kelpaa! Jännä juttu on sellanen, että ennen tätä päivää en ollu törmänny yhteenkään suomee puhuvaan ihmiseen kuukauden aikana,
vaikka kyllähän tällä saarella toki suomalaisia (turisteja) paljonkin liikkuu. Ja tänäänkin tähän yhteen perheeseen törmäsin saaren eteläosan turistirysä Playa del Inglesin Lidlissä, missäs muuallakaan. No ehkä esim. suomalaisravintola Kuparipannussa tai muussa vastaavassa, mutta ihan niin ikävä ei oo vielä lihapullia tullu, että ois pitäny suomalaiseen ravintolaan turvautua.
Tiistai-iltana vietettiinkin jo ensimmäisiä läksiäisiä
täällä meillä kotona. Brasilian tyttöjen
työharjoittelut tuli päätökseen, ja oli aika lähteä takasin kotiin. Sen
kunniaks tytöt järjestikin oikein kunnot pippalot. Ruokaa valmistettiin monta
tuntia ja herkkuja oli jos minkälaisia. Oli mahtavaa päästä maisteleen brasilialaisia
ruokia, tykkäsin kovasti! Juhlissa oli kaikkien meidän kämppisten lisäks kymmenkunta tyttöjen muutakin kaveria. Upeeta oppia uusia asioita vieraista
kulttuureista ja kyllähän tässä kielitaitokin paranee kohisten. Vaikka
ehdittiinkin asua vaan vajaa kuukausi yhdessä tyttöjen kanssa, niin silti tulee
ikävä. Mutta täytyy vastata kutsuun ja mennä joku kerta käymään Brasiliassa! Viikonlopun aikana tänne muuttikin sitten jo kaks uutta tyttöä Latviasta, tosi mukavilta vaikuttaa hekin. Myös alakerran huoneiston remontti on valmistunu,
joten lähipäivinä meidän perhe kasvaa entisestään, kun sinnekin pikkuhiljaa
muuttaa ihmisiä. Tosin alakerran väellä on kyllä omat keittiö ja olkkari ym.,
että ei ehkä niin paljoo päästä oleen tekemisissä, kun oman kerroksen väen
kanssa.
Intensiivinen espanjan kurssi saatiin päätökseen perjantaina. Viimesellä tunnilla meidän kaikki kolme ryhmää laitettiin samaan luokkaan, ja päästiin leikkiin kaikki yhdessä. Jokainen sai suoritettavakseen vuorotellen tehtävän, joka saatto olla imitaatiota, tanssimista, laulamista, esiintymistä jne. Itse sain kunnian parin kaverin kanssa esittää humalaisia yökerhossa. Tosi hyvä yhteishenki koko kielikurssiryhmällä. Voin kyllä lämpimästi suositella kaikille vaihtoon lähteville osallistumista kielikurssille, jos sellanen järjestetään ennen varsinaisen koulun alkamista. Helppo tapa tutustua ihmisiin, saada kavereita ja oppia kieltä. Maanantaina alkaakin sitten tervetuliaisviikko, jonka aikana järjestetään kaikennäköstä aktiviteettia. Siitä kerron sitten myöhemmin lisää. Ensi viikko on myös reenien osalta ns. kevyt viikko, koska edeltäneet viikot on ollu määrällisesti aika kovia. Hyvä välillä vähän keventää, jotta jaksaa sitten taas myöhemmin uudella innolla painaa menemään. J
Perjantaina illemmalla tein tän viikon ns. kovan reenin, 6*4min/2min
palautukset jo tutuksi tulleessa Parque de las Rehoyasin urheilupuistossa. Jalat
tuntu tosi kevyiltä ja muutenkin juoksu tuntu rennolta ja kivalta. Vauhti nyt ei
vielä päätä huimaa, mutta ei kai sen tässä vaiheessa vuotta tarviikkaan. Suunta on ylöspäin ja se on
pääasia! Viikonloppuna oli puolestaan taas reissaamisen vuoro, koska haluun nähdä ja
kokee tätä saarta mahdollisimman paljon tän puolen vuoden aikana. Lauantaina heti
aamusta sininen guagua alle ja matkustusta reilun tunnin verran kohti länttä. Päivän
teemana oli Azuajen rotkovaellus, joka kulki viidakkorotkossa vesiputoukselle
ja kylpylän raunioilta päätyen lopulta San Andresin merenrantakylään. Rotko oli
paikoin hyvinkin rehevä ja välillä sai kiipeillä kallioseinämiä köyttä apuna
käyttäen. Vesiputous oli kyllä vähän pettymys. Odotin vähintään jotain Niagaran
putousten kaltasta nähtävyyttä, mut se olikin vähän pienempi...
Tänään sunnuntaina matkustin ensimmäistä kertaa etelään, monelle
suomalaisellekin tuttuihin Maspalomaksen ja Playa del Inglesin lomakohteisiin. Tottakai samalla piti
yks vaelluskin käydä, jotta iltapäivällä sai sitten hyvillä mielin tutustua muun muassa dyyneihin ja viettää aikaa rannalla. Otin Faro de Maspalomaksen bussiasemalta guaguan nro 18, jonka on niin sanottu vuoristobussi pääteasemanaan mullekin jo tuttu Tejeda. Jäin pois Artearan kylässä, josta reitti alkoi kamelisafarin kupeesta. Samaisen kamelisafarin ravintola-baari pelasti hyvin uupuneet pyöräilijät keväällä 2010, kun oltiin iskän ja Niinan kanssa pitkällä pyörälenkillä samoilla huudeilla. Sweet memories<3 Alkumatkasta kuljin läpi alkuasukkaiden muinaisen hautausmaan, jossa oli pari sataa hautakumpua eli tumulia. Siksakkaava kivinen polku vei ylös soratielle, josta alkaen hölkkäsinkin koko loppumatkan (eli suurimman osan reitistä). Reitti tarjosi avaria ja jylhiä näkymiä yhdessä saaren suurimmista rotkoista. Myös noin kymmeneen pyöräilijään törmäsin reitin varrella, oispa kiva itekin pyöräillä tuolla vielä joku päivä. Jatkoin lenkkiä läpi Playa del Inglesin, jossa pidin evästauon. Kuljin pitkin rantaa ja dyynejä ja päädyin lopulta El Faro de Maspalomaksen majakalle. Kuuma päivä oli ja rannalla tuhansia turisteja. Vähän eri meininki tuolla etelässä, kun kotona Las Palmasissa. Saattaa olla, että syksyn mittaan pitää vähän
useemminkin tehdä reissuja etelään, koska Las Palmas on tunnettu siitä, että se
kerää pilviä ylleen. Vaikka kotona olisikin pilvistä, saattaa etelän
lomakohteissa aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Mutta ainakin toistaiseksi
täällä pohjosen puolellakin saarta on aurinkoo riittäny ihan tarpeeksi, ja
vasta muutama sadepisara on kuukauden aikana näkyny. Todo bien aqui!
