Pyhän Jaakobin Hopeatietä lumihuipulle

Mulla oli eilen taas vapaapäivä koulusta, joten sehän tarkotti sitä, että reissun päälle oli lähdettävä. Tällä kertaa reitiksi valikoitu aika vaativa reitti, jonka lähtöpisteenä oli Cruz Granden sola 1249 metrin korkeudessa ja päätepisteenä San Mateon kylä (836 m). Menomatka kolmella eri bussilla Cruz Grandeen kesti kotoa 2.5 tuntia kaikkine vaihtobussien odotteluineen ja bussikuskin kahvitaukoineen tien varrella sijainneessa baarissa. (’’Onhan ok, jos pidetään 5 min (=10 min) kahvitauko?’’ Olin siis ainut matkustaja tässä vikassa bussissa.)

Lähtöpisteessä aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja maisemat oli mielettömät. Sadan kilometrin päässä näky Teneriffan Teiden huippu. Ensimmäinen tunti oli aika kovaa kiipeemistä pitkin keskiajalla rakennettua mukulakivipolkua. Reitin alkupuoliskolla poimin myös yhteensä neljä geokätköö, oon todellakin niin koukussa tähän uuteen harrastukseeni! Yksi näistä oli kätkö, joka ei ollu ihan reitin varrella ja paluu takasin ei sujunutkaan ihan ongelmitta. Ylhäällä sää muuttu aika dramaattisesti ja melko yht'äkkiä. Nousi kauhee sumu ja eteen ei taas nähny paria metriä enempää. Palasin tarkotuksella vähän takasinpäin ja taas matka jatku. Sääkin hetkellisesti vähän selkeni. Kiipesin Pozo de las Nievesille, toiselta nimeltään Campanario eli kellotapuli (1926 m) ja vähän myöhemmin pääsin vallottaan Gran Canarin korkeimman kohdan (Pico de las Nieves eli lumihuippu, 1951 m). Tosin tässä vaiheessa sumu oli taas yltyny, enkä juuri mitään maisemia sieltä kyllä nähny. Satamaankin alko pikkuhiljaa, kun lähdin laskeutumaan huipulta alaspäin.

Tässä vaiheessa tapahtu sitten jotain, mitä en vieläkään ihan pysty käsittään. Ilmeisesti en tajunnu kääntyä tieltä vasemmalle polulle, vaan jatkoin suoraa. Ohjeet kirjassa oli tältä osin vähän epäselvät tai sitten luetun ymmärtäminen oli sumentuneilla silmillä vähän puutteellista. Tuloksena oli, että matkasin aivan väärään suuntaan ja odotin vaan, millon tulee vastaan GC-130 tie. Eihän se tullu. Eteenpäin en paljoo nähny. Jos olisin nähny, olisin ehkä tajunnu, että suunta ei nyt oo ihan oikee. Tässä vaiheessa kaivoin kompassin repusta (tällä kertaa oli sentään mukana, edistystä!) ja otin polvisuunnan kohti San Mateoo. Vilkasin kelloo ja laskeskelin, että pimee tulee kolmen tunnin päästä. Ei siis mitään hengenhätää vielä, mutta kyllä siinä vähän rupesin kelaileen vaihtoehtoja: 

1. Yritän löytää jonkun tien ja auton ja liftata ihan minne vaan, mistä pääsee johonkin sivistyksen pariin.

2. Yritän löytää takasin vaellusreitille ja selvitä omin jaloin San Mateoon.

3. Jos en pysty toteuttaan kohtia 1 tai 2, yritän löytää jonkin kolon, jossa yöpyä.

No oikeesti tilanne ei ollu niin paha ja pysyin ihan rauhallisena. En kuitenkaan ollu vaeltamassa missään Himalajan vuoristossa, vaan suhteellisen pienellä ja asutulla saarella, jossa meri tulis kuitenkin vastaan jossain vaiheessa. ;) Löysin polun, joka meni melko oikeeseen suuntaan. Lopulta siinä kävin niin, että tää polku pääty sille tielle, jolta mun alunperinkin piti kääntyä, tosin kohta oli eri. Jatkoin polkua alaspäin ja näin sähkölinjan. Myös oppaassa puhuttiin sähkölinjasta ja vihdoin alko tuntuun, että voisin selvitä. Jatkoin linjaa pitkin pari sataa metriä alaspäin ja tulin isommalle polulle, jota seuraamalla löysin vihdoin GC-130 tien ja sitä pari sataa metriä kuljettuani näin ehkä reissun ilahduttavimman kyltin: San Mateo ja nuoli! Olin vihdoin taas oikeella reitillä!

Reitin loppupätkä olikin sitten lähes pelkkää laskettelua, ensin  aika vaativaa polkua jyrkässä rotkossa, mutta pikkuhiljaa polku parani ja lopussa reitti kulkikin pitkin oikein mukavaa harjannetta kohti San Mateoo. Intouduin jopa vähän juoksemaan viimesen reilu puoli tuntia (halusin vaan nopeesti kotiin). Yhteensä reitti taukoineen kesti reilut kuus tuntia, mutta yllättävän hyvin fyysisesti silti jaksoin. Eväät ja juomat riitti hyvin koko matkaksi.

Hoya del Gamonalin kylä

Jotain olin oppinut edellisistä vaelluksista ja kompassi oli tällä kertaa mukana. Seuraavalla kerralla voisin pitää sitä vaikka ihan kädessä saakka, niin suuremmilta harhautumisilta voisin välttyä. Samoin jatkossa voisin ottaa ihan mukaan saakka vaelluskartan hätätapauksien varalta. Se on vaan niin iso lakana, että kädessä sitä on vähän vaikee kuljetella, mutta eiköhän se reppuun just ja just mahtuis.  Kaikesta jännityksestä ja paikoin huonosta säästä huolimatta oli kyllä hieno ja ainakin mieleenpainuva reissu! Jos säät suosii, niin ehdottomasti suosittelen tätä reittiä kyllä muillekin, jos haluaa Gran Canarialla vaeltaa ja nähdä mahtavia vuoristomaisemia. Ilman harhautumisia ja kätköjen perässä juoksentelua matkan pitäis jäädä reilusti alle 20 kilometrin, mulla Garminiin tältä reissulta kolahti 26,2 km. Vähän aikaa tästä kestää palautua, mutta eiköhän taas ens viikolla joku uus vaellusreissukin oo tiedossa. J

Koulua ja kursseja

Vihdoin oon saanu hiottua mun learning agreementin lopulliseen kuntoon, joten enää ei kursseja muutella. Päänvaivaa kurssien kanssa aiheutti tosiaan se, että koska Aallolla oli yhteistyösopimus vaan Telekommunikaatio- ja sähköinsinööritieteiden koulun kanssa, niin mun olis pitäny ottaa 60 % kaikista opintopisteitä sieltä. Ja tarjonta oli vähän mitä oli, ei oikeen kolahtanu kyseisen laitoksen kurssit. Viikolla tullut sähköposti helpotti olennaisesti kurssivalintojen tekemistä ja teki syksystä huomattavasti kivemman ja helpomman: ‘’We have talked with our coordinator and we have decided that you can enroll without the 60 % in the EITE as an unique exception. You can take one or two subjects in our school (like the ones of English) and then you can enroll in other schools of the ULPGC.’’

Jee!! Hyvästi Historia de las Telecomunicaciones, ehdin mä sentään yhden luennon käydä ja meinasin kuolla tylsyyteen. Lopullisesta learning agreementista löytyy vaihtareille tarkotettu espanjan kurssi, kolme enkun kurssia (meniks tää jotenkin väärinpäin nyt? tosin ei tee pahaa mulle enkkuakaan opiskella) sekä pari lakikurssia (työ- ja kilpailuoikeus). Ensimmäiset kurssit on valittu varmistamaan riittävä määrä noppia, jotka oikeuttaa apurahan loppuosan vastaanottamiseen. Tosin yks noista enkuista on vielä epävarma, järjestetäänkö sitä ollenkaan. Selviää varmaan HUOMENNA tai ens viikolla tai jouluun mennessä. Heh. Lakikurssit olis tarkotus saada sivuaineeseen hyväksluettua. Saa nähdä miten käy. Täytyy myöntää, että välillä oon kyllä vähän pihalla, mistä edes puhutaan. Mutta eiköhän se espanjan kielikin tässä syksyn aikana parane.

Eilen oli pitkä hyppytunti keskellä päivää, jonka aikana ehdin käydä tekemässä mm. määräintervallireenin yliopiston urheilukentällä. Kentän viereisellä sora-aukolla näin mielenkiintoisen näyn.

Miksei kukaan kertonu mulle, että voin opiskella täällä maanmittausta? En meinaa kyllä millään pysty muistaan enää 4 vuotta sitten hankittua teodoliitin (vai oliko se takymetri?) käyttötaitoo. Olosuhteet olis ainakin ollu täällä huomattavasti miellyttävämmät suorittaa kyseinen harkka. Ossinlammen lätäköissä räntäsateessa jäätyessä meinas tulla äitiä ikävä.

Ikävä on myös Alvaria, Tuasia, Dipolia, Täffää ja mitä  näitä  nyt on. Kouluruoka täällä ei oo mitään kummosta, jos et haluu syödä joka päivä ranskalaisia tai erilaista variaatiota täytetystä leivästä. Salaattikin oli vetistä ja pahaa. Ja tyypillisestä kouluruoka-annoksesta joutuu vieläpä maksaan vähintään tuplat Suomen opiskelijalounaaseen  verrattuna. Onneks lähes aina ehdin lounasaikaan tai viimestään iltapäivästä kotiin syömään. Tällä viikolla ennen lukujärjestyksen lopullista muokkautumista jouduin parina päivänä syömään koulussa. Ensimmäisessä kuvassa tyypillinen kouluruoka täällä, toisessa esimerkkiratkaisu tähänkin pulmaan.  Kyllä täältä palattuani arvostan suuresti 2.5 euron kouluruokaa sen aikaa, kun siitä vielä ehdin nauttia!

Kätköilyä ja muuta mukavaa

Oon löytänyt täällä uuden harrastuksen, joka on jo aiemminkin jossain määrin kiinnostanu, mutta ei oo ollu vaan tarpeeks aikaa. Jo vuosia sitten Outi yritti opettaa mulle geokätköilyn saloja, mutta sillon ei vielä kolahtanu tarpeeks. Täällä sitten mun latvialainen kämppis innosti mua luomaan oman tilin sen jälkeen, kun käytiin Maspalomaksen reissun yhteydessä yhdellä geokätköllä. Ja jäin koukkuun! Oon tässä viime päivien aikana käyny muutamilla kätköillä ja suunnitelmissa on monta. Täytyy kaikki vaellusreititkin suunnittella jatkossa sillä tavalla, että voin käydä parilla kätköllä samalla, jos osuu lähelle reittiä. Kätkön löytämistä voi verrata melkein rastilipun löytämiseen, hieno tunne! Sunnuntain pitkän pyörälenkin kätköilykuvasatoo:

Viime viikolla osu ensimmäinen kunnon sadepäivä, mutta koska vaeltaan olin päättäny lähtee, sinne myös lähdin. Bussilla San Mateoon, kauppa + kahvitauko ja matka jatku kohti Cruz de Tejedaa, josta päivän vaellus alkoi. Vaikka kotona ja vielä San Mateossakin satoi, niin perillä vaelluksen lähtöpisteessä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, olin pilvien yläpuolella! Ekan tunnin sainkin matkata hienossa poutasäässä, mutta koska reitillä oli laskua lähemmäs tonni, pian olinkin jo pilvessä. Nousi kauhee sumu ja hyvä kun 2m näin eteeni. Ja sitten kävi sillä tavalla, että eksyin. Kiersin jostain syystä ympyrän ja lähin samaa polkua takasinpäin, mistä olin tullu. Kompassi jäi kotiin, mutta onneks tajusin vähän ajan päästä tarkistaa suuntaa Garminista. Loppumatkasta sade lakkas ja sumu hälveni. Vaellus päättyi hienoon Terorin kaupunkiin, josta pääsin suoralla bussiyhteydellä kotiinpäin, eikä kestänytkään kun reilu puoli tuntia. Linkki reittiin. Moni kaveri on täällä ihmetelly, kuinka mä yksin vaeltelen ja miten mä uskallan jne. Kieltämättä ton reissun aikana tuli mieleen, että jatkossa voisin vaikka kämppiksille vihjasta, jos lähden yksin vuorille. Ihan siltä varalta, jos vaikka sattuu jotain. Vielä en oo täältä sellasta kaveria löytäny, joka haluis mun kanssa noita lähemmäs tai jopa yli 20km reittejä kulkee. Tosin ei mulle oo mikään ongelma reenata yksin, niinhän mä Suomessakin suurimmaks osaks teen. Latvian tyttöjen kanssa ollaan kyllä jo sovittu vuorille vaeltamaan menosta joku päivä, pitää vaan suunnitella vähän helpompi ja lyhyempi reitti.

Kätkö (+takki)

Viikko sitten tehtiin myös mukava päiväretki Ilzen ja Ditan kanssa. Ollaan tutustuttu paikalliseen Danieliin (opiskelijatutor), joka haki meijät yks aamupäivä autollaan kotoa ja lupas esitellä meille vähän kotikaupunkiaan Teldeä. Kierreltiin vanhassa kaupungissa, tsekattiin kolme eri uimarantaa, tutustuttiin Danielin vanhempiin, katseltiin läpi perhealbumit ym. sekä tietysti syötiin hyvin. Kuinka vieraanvaraisia, mukavia ja avoimia ihmisiä voi olla! Välipalatarjoilun jälkeen jatkettiin matkaa Cuatro Puertas -luolille, jotka on valtavat alkuasukkaiden aikoinaan asuttamat luolarakennelmat 15min ajomatkan päässä Teldestä. Siellä sitä riittikin ihmeteltävää. Enpä olisi tällaiseenkaan paikkaan varmaankaan osannu ilman paikallista opasta tulla. Päivä huipentui vierailuun pienessä Tufian merenrantakylässä. Daniel veikkasi, että ollaan aika varmasti ainoot Erasmus-ihmiset tänä syksynä, jotka tässä kylässä vierailee.  Tuntui, että aika olis kokonaan pysähtyny kyseisessä kylässä, tosi kaunis paikka.

Aloitin myös koulunkäynnin tosiaan viime viikolla, kävin jopa yhdellä luennolla! Tällä viikolla oon vähän tsempannu ja nyt on jo yhtä lukuunottamatta kaikki kurssit saatu käyntiin. Vähän joutu tekeen salapoliisityötä, että löysi oikeille luennoille, oikeeseen paikkaan, oikeeseen aikaan. Sähköposteihin täällä ei oikein jakseta vastailla, joten ainut keino on vaan kysellä. Usein ensimmäisestä paikasta ei vielä lopullista vastausta saa, vaan ohjataan seuraavalle ihmiselle, joka ohjaa vielä kolmannelle ja vihdoin jostain mapin syövereistä tms. löytyy jotain informaatiota. Mutta tosi ystävällisesti kaikki kyllä haluaa auttaa, joka tuntuu tosi kivalta. Kursseilla on oikeestaan aika mukavaa, ja käyn tosi mielelläni koulussa. 

Liikaa en kuitenkaan aio opiskella, koska pitää jäädä aikaa tehdä kaikkee muutakin. Opiskella voin sitten taas Suomessakin, mutta kaikki se muu, mitä mä täällä näen ja koen tän puolen vuoden aikana, on jotain aivan ainutlaatuista, josta aion ottaa kaiken irti!

Semana de bienvenida

Eli yliopiston tervetuliaisviikkoa tuli vietettyä viime viikolla. Alkuviikosta hoideltiin asioita ja yritettiin sisäistää kaikki se informaatio, jota tippu joka puolelta. Maanantaina oli virallinen avajaistapahtuma ja coctail-kutsut. Tiistaina puolestaan oli oman tiedekunnan koordinaattorin tapaaminen sekä kiertelyä ja paikkojen esittelyä kampusalueella. Kurssitkin sain valittua ja näillä näkyminen näyttää siltä, ettei tarvi käydä kun yks telekommunikaation kurssi (Historia de las Telecomunicaciones), joka on aika hyvä juttu, koska mulla ei oo hajuakaan, mitä se oikeesti on. Muuten aionkin opiskella pari enkun kurssia, espanjan kurssin sekä työoikeuden ja kilpailuoikeuden kurssit. Vähän oon vielä hukassa koulun kanssa, kun esim. tunnukset Virtual Campukselle puuttuu, joten ei tietookaan, missä mun pitäs olla ja monelta. Myöskään mun learning agreement ei oo vielä palautunu takasin, joten en ees tiiä, saanko loppujen lopuks ottaa kaikki kurssit, jotka valitsin. Mutta en stressaa! Mañana, mañana…

Kuva: Juan Carlos Alonso

Viikko sitten keskiviikkona olikin retkipäivä. Matkustettiin Cruz de Tejedaan, josta vaellettiin noin 25 henkilön ryhmissä oppaan opastamana Artenaraan. Reitti oli hieno ja maisemat upeet, mutta henkilökohtasesti olisin ehkä toivonu edes vähän nopeempaa etenemistahtia. Voihan siihen 7 kilometrin reittiin tosiaan kolme tuntiakin kuluttaa, jos on mukana tyttöjä varvassandaaleissa ja farkkuhameissa... Välillä piti vähän odotella. Mutta opas oli kyllä tosi hyvä, saatiin paljon mielenkiintosta tietoo vuorista, maisemista, nähtävyyksistä reitin varrelta ja saaren luonnosta. 

Torstai olikin sitten kunnon aktiviteettipäivä. Aamupäivällä oltiin melomassa kahden istuttavilla kajakeilla Las Alcavanerasissa. Melonta olikin jo ennestään tuttua puuhaa, kun kotookin Kangasalta pari kajakkia löytyy. Aallot oli vaan vähän isommat, mitä Roineella on tottunu näkemään, mutta hienosti saatiin yläkerran kämppiksen kanssa melat heiluun samaan tahtiin. Melonnan jälkeen siirryttiin Las Canterasiin, jossa parin tunnin tauko vierähtikin mukavasti rannalla jutellen ja evästäen. Iltapäivällä oli sitten vuorossa mulle aivan uus lajikokeilu, surffaus. Aluks saatiin lyhyt teoria aiheeseen sisätiloissa, mutta aika pian siirryttiin  jo rannalle kuivaharjotteleen ja lopulta päästiin itse asiaan. Kuinka hauskaa voi olla! Merivettä tuli tosin juotua desitolkulla ja silmiä kirvelsi, mutta kyllä se palkitsi, kun pääsi laudan päälle ja sai aaltojen antaa viedä. Pari kertaa pääsiin jopa ihan seisomaan saakka! Sitä, kuinka kauan siellä pysyin, ei tosin voi sekunneissa laskee. Pitäsköhän ottaa ihan surffikurssi, siitä kun sais täällä opintopisteitäkin! Se on sitten toinen asia, saisko niitä mihinkään hyväksiluettua, tuskinpa... :) Torstaina oli myös kanarialainen illallinen ja vaihtaribileet. Illalliselta odotin vähän enemmän. Ruoka oli kyllä tosi hyvää sisältäen kanarialaisia ja espanjalaisia perinteisiä ruokia, mutta paikka ei ollu kummonen ja ruoka syötiin baarijakkaroilla istuen tai seisten. Kun saatiin mahat täyteen, siirryttiin viereiseen klubiin ja myöhemmin sitten itse partyihin. Kuvia mm. tästäkin illasta löytyy facebookin puolelta. 

Tervetuliaisviikko huipentui lauantain boat partyihin. Oli aika upeeta! Bussilla Puerto Ricoon ja 6 tuntia hengailua huvijahdilla auringonpaisteessa ja lopulta nähtiin myös auringonlasku. Ehdottomasti koko muutenkin hauskan viikon kohokohta. Joskus on ollu fressimpikin olo sunnuntaiaamuna herätessä, mutta siitä huolimatta lähettiin latvialaisten kämppisten Ilzen ja Ditan kanssa Maspalomakseen retkelle. Jäätiin pois bussista San Agustinissa, josta päivän aikana käveltiin osittain rantaa pitkin ja dyynien kautta Faro de Maspalomakseen eli reilu 15 kilometrin matka. Matkalla etsittiin muutamaa geokätköö, joista tosin yksi lopulta vaan löydettiin. Illalla kotona oltiin aika väsyneitä tyttöjä. 

Tällä viikolla sitten tosiaan alkaa luennot, tosin itellä taitaa olla eka vasta perjantaina, kun muutenkin maanantai ja torstai on jotain fiestapäiviä tms. Koulu joka tapauksessa suljettu. Eipä haittaa mua, kun muutenkin iski joku ihme syysflunssa ja olo on aika voimaton. Kävin kyllä eilen heti jo lääkärissä ja sain kunnot dropit, että eiköhän täältä sängyn pohjalta pian taas nousta!

Sinne meni elokuu

Tarkalleen kuukausi sitten Norwegianin lento DY 5221 Copenhagenista minä mukanaan laskeutu Las Palmasin lentokentälle. Kyllä aika rientää, kun on mukavaa! Syyskuu alko, mutta täällä ei kyllä oo vielä tietoakaan syksystä. Lämpötilat kipuaa joka päivä reilusti yli 30 asteeseen, kyllä kelpaa! Jännä juttu on sellanen, että ennen tätä päivää en ollu törmänny yhteenkään suomee puhuvaan ihmiseen kuukauden aikana, vaikka kyllähän tällä saarella toki suomalaisia (turisteja) paljonkin liikkuu. Ja tänäänkin tähän yhteen perheeseen törmäsin saaren eteläosan turistirysä Playa del Inglesin Lidlissä, missäs muuallakaan. No ehkä esim. suomalaisravintola Kuparipannussa tai muussa vastaavassa, mutta ihan niin ikävä ei oo vielä lihapullia tullu, että ois pitäny suomalaiseen ravintolaan turvautua.

Tiistai-iltana vietettiinkin jo ensimmäisiä läksiäisiä täällä meillä kotona. Brasilian tyttöjen  työharjoittelut tuli päätökseen, ja oli aika lähteä takasin kotiin. Sen kunniaks tytöt järjestikin oikein kunnot pippalot. Ruokaa valmistettiin monta tuntia ja herkkuja oli jos minkälaisia. Oli mahtavaa päästä maisteleen brasilialaisia ruokia, tykkäsin kovasti! Juhlissa oli kaikkien meidän kämppisten lisäks kymmenkunta tyttöjen muutakin kaveria. Upeeta oppia uusia asioita vieraista kulttuureista ja kyllähän tässä kielitaitokin paranee kohisten. Vaikka ehdittiinkin asua vaan vajaa kuukausi yhdessä tyttöjen kanssa, niin silti tulee ikävä. Mutta täytyy vastata kutsuun ja mennä joku kerta käymään Brasiliassa! Viikonlopun aikana tänne muuttikin sitten jo kaks uutta tyttöä Latviasta, tosi mukavilta vaikuttaa hekin. Myös alakerran huoneiston remontti on valmistunu, joten lähipäivinä meidän perhe kasvaa entisestään, kun sinnekin pikkuhiljaa muuttaa ihmisiä. Tosin alakerran väellä on kyllä omat keittiö ja olkkari ym., että ei ehkä niin paljoo päästä oleen tekemisissä, kun oman kerroksen väen kanssa.

Intensiivinen espanjan kurssi saatiin päätökseen perjantaina. Viimesellä tunnilla meidän kaikki kolme ryhmää laitettiin samaan luokkaan, ja päästiin leikkiin kaikki yhdessä. Jokainen sai suoritettavakseen vuorotellen tehtävän, joka saatto olla imitaatiota, tanssimista, laulamista, esiintymistä jne. Itse sain kunnian parin kaverin kanssa esittää humalaisia yökerhossa. Tosi hyvä yhteishenki koko kielikurssiryhmällä. Voin kyllä lämpimästi suositella kaikille vaihtoon lähteville osallistumista kielikurssille, jos sellanen järjestetään ennen varsinaisen koulun alkamista. Helppo tapa tutustua ihmisiin, saada kavereita ja oppia kieltä. Maanantaina alkaakin sitten tervetuliaisviikko, jonka aikana järjestetään kaikennäköstä aktiviteettia. Siitä kerron sitten myöhemmin lisää. Ensi viikko on myös reenien osalta ns. kevyt viikko, koska edeltäneet viikot on ollu määrällisesti aika kovia. Hyvä välillä vähän keventää, jotta jaksaa sitten taas myöhemmin uudella innolla painaa menemään. J

Perjantaina illemmalla tein tän viikon ns. kovan reenin, 6*4min/2min palautukset jo tutuksi tulleessa Parque de las Rehoyasin urheilupuistossa. Jalat tuntu tosi kevyiltä ja muutenkin juoksu tuntu rennolta ja kivalta. Vauhti nyt ei vielä päätä huimaa, mutta ei kai sen tässä vaiheessa vuotta tarviikkaan. Suunta on ylöspäin ja se on pääasia! Viikonloppuna oli puolestaan taas reissaamisen vuoro, koska haluun nähdä ja kokee tätä saarta mahdollisimman paljon tän puolen vuoden aikana. Lauantaina heti aamusta sininen guagua alle ja matkustusta reilun tunnin verran kohti länttä. Päivän teemana oli Azuajen rotkovaellus, joka kulki viidakkorotkossa vesiputoukselle ja kylpylän raunioilta päätyen lopulta San Andresin merenrantakylään. Rotko oli paikoin hyvinkin rehevä ja välillä sai kiipeillä kallioseinämiä köyttä apuna käyttäen. Vesiputous oli kyllä vähän pettymys. Odotin vähintään jotain Niagaran putousten kaltasta nähtävyyttä, mut se olikin vähän pienempi...

Tänään sunnuntaina matkustin ensimmäistä kertaa etelään, monelle suomalaisellekin tuttuihin Maspalomaksen ja Playa del Inglesin lomakohteisiin. Tottakai samalla piti yks vaelluskin käydä, jotta iltapäivällä sai sitten hyvillä mielin tutustua muun muassa dyyneihin ja viettää aikaa rannalla. Otin Faro de Maspalomaksen bussiasemalta guaguan nro 18, jonka on niin sanottu vuoristobussi pääteasemanaan mullekin jo tuttu Tejeda. Jäin pois Artearan kylässä, josta reitti alkoi kamelisafarin kupeesta. Samaisen kamelisafarin ravintola-baari pelasti hyvin uupuneet pyöräilijät keväällä 2010, kun oltiin iskän ja Niinan kanssa pitkällä pyörälenkillä samoilla huudeilla. Sweet memories<3 Alkumatkasta kuljin läpi alkuasukkaiden muinaisen hautausmaan, jossa oli pari sataa hautakumpua eli tumulia. Siksakkaava kivinen polku vei ylös soratielle, josta alkaen hölkkäsinkin koko loppumatkan (eli suurimman osan reitistä). Reitti tarjosi avaria ja jylhiä näkymiä yhdessä saaren suurimmista rotkoista. Myös noin kymmeneen pyöräilijään törmäsin reitin varrella, oispa kiva itekin pyöräillä tuolla vielä joku päivä. Jatkoin lenkkiä läpi Playa del Inglesin, jossa pidin evästauon. Kuljin pitkin rantaa ja dyynejä ja päädyin lopulta El Faro de Maspalomaksen majakalle. Kuuma päivä oli ja rannalla tuhansia turisteja. Vähän eri meininki tuolla etelässä, kun kotona Las Palmasissa.  Saattaa olla, että syksyn mittaan pitää vähän useemminkin tehdä reissuja etelään, koska Las Palmas on tunnettu siitä, että se kerää pilviä ylleen. Vaikka kotona olisikin pilvistä, saattaa etelän lomakohteissa aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Mutta ainakin toistaiseksi täällä pohjosen puolellakin saarta on aurinkoo riittäny ihan tarpeeksi, ja vasta muutama sadepisara on kuukauden aikana näkyny. Todo bien aqui!