Juoksun huumaa: Corriendo por Vegueta

Kun kaverit lauantai-iltana sihauttelee cerveza -tölkkejä auki ja alkaa valmistautuun baariin lähtöön, Heini pesee hampaat ja painuu pehkuihin. Aamulla se herää ennen seittemää ilman herätyskelloo, tänään ennen kuutta kiitos kellojen siirtämisen. Aamulenkin ja aamupalan jälkeen alkaa odottelu, millon saa lähtee kisapaikalle. Tänä aamuna joutu odotteleen vähän tavallistakin kauemmin, kun matkaankaan kisoihin ei menny kun puolitoista minuuttia. Enpä muista, että koskaan ennen olisin näin läheltä kotoo päässy kisaan starttaamaan.

Hermo petti siinä varttia vaille kymmenen, kun alko kuulutukset kuuluun. Oma startti (10 km:n juoksijat) oli vasta klo 11:00, mutta vitosen juoksijat lähti jo kympin aikaan. Pitihän sitä sitten lähtee vähän kisatunnelmaa haisteleen. Hyvät verkat ehdin tekeen ja pyörähtää vielä välissä kotonakin. Yhdentoista aikaa sitten pamahti ja päästiin vihdoin matkaan. Säntäsin miesten perään ja sain kyllä hyvää vastusta ja kiriapua koko matkan. Reitti oli noin 1.6 kilometrin mittanen kierros, joka juostiin 6 kertaa. Oli kiva, kun oli paljon yleisöö ja tuttujakin kannustamassa! Myös kierroksella ohitettavat kannusti kivasti ja siitä sai lisätsemppii. Vamos, vamos, venga, venga! Aika paljon oli reitillä mutkia ja mäkiäkin, joten ei ollu mikään nopee reitti, mutta kyllä mä tykkään, että saa olla vähän profiilia. Liian tasanen reitti on tylsä, vaikkakin ennätyksien teon kannalta oliskin parempi. Tänään ei kuitenkaan mitään ennätyksiä nyt päästy muutenkaan tekemään, koska reitti oli aika pahasti alimittanen, 9.6 km siis järjestäjien mukaan, tosin oma Garmin näytti vieläkin vähemmän, 9.4 km. Vähän harmittaa, että oli alimittanen, koska muuten oma kympin enkka (38.34) olis varmaankin ollu aika lähellä. Tänään aikaa meni siis 36.35, johon oon kyllä tosi tyytyväinen. Ja mikä parasta, juoksu tuntu oikeesti hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa kohti Lanzaroten maratonia 8.12. Välietappina puolikas Night Runissa vajaan kolmen viikon päästä.

Lähtö- ja juoksukuvat: Rubén Nosé

Reitti Garminista

Pinkit miehet tulostaululla

Oon kyllä oikeesti aika tosi innoissani näistä juoksutapahtumista täällä, tänäänkin oli niin hyvin järjestetty koko tapahtuma. Yhteensä 360 juoksijaa, mahtava tunnelma ja hyvää musiikkia fiilistä nostattamassa. Ja kaiken lisäks verkkojen ja palkintojenjaon jälkeen sain reilun 10 minuutin kokovartalohieronnan, joka oikeesti vastas lähes tunnin hierontaa, kun sitä oli 5 käsiparia yhtä aikaa tekemässä. Aika luksusta ja kuulu vieläpä osanottomaksuun! Tulokset täältä.

Nopein nainen, miehet mukaan lukien 17.

Mun vuoro seuraavaks

Ens viikon sunnuntaina oliskin sitten samana päivänä sekä juoksukisa, että suunnistusliigan päätöskisa. Aijjai aika paha valinta, mutta taitaa suunnistus kuitenkin viedä voiton. Luvassa on kuitenkin ihan uus kartta, tunneleita (pitää ottaa kuulemma kartanlukulamppu mukaan!), ’’yllätyksiä’’ ja ilmeisesti jonkinnäköset loppupippalot, ruokaa ja palkintojenjakoo. Kuulostaa jännältä! J

Lauantaiaamupäivän kuulumisia

Vähän kuulumisia ajattelin taas päivittää, vaikkei mitään merkittävää tässä ookkaan tapahtunu. Alkuviikosta opiskelin ’’ahkerasti’’ (oli mulla yhteensä neljä oppituntia!), mutta ke-pe menikin vähän sellaseks kaffeen keittelyks kotona. Tai kyllä mä välissä vähän reenasinkin, mutta en liikaa, koska huomenna sunnuntaina on kympin juoksukisa täällä kotinurkilla Veguetan kaduilla, joten tällä viikolla jäi jalat jumittava vaelluskin kokonaan tekemättä. Onhan noita tossa jo tullu tehtyä ja tullaan vielä tekemäänkin. Varsinkin nyt, kun oon saanu lisää reittejä toisesta kirjasta testattavaks, kiitos Raimo! Saaren keskiosissa riehu torstaina aikamoiset metsäpalot, joten eipä sinne olis ollu asiaakaan. 70 hehtaaria mun vaellusmetsämaata tuhoutu ja noin 500 ihmistä jouduttiin evakuoimaan. Ollu ilmeisesti aika kuivaa aikaa täällä, ei sitä sadetta pahemmin kyllä ookkaan näkyny. Lämpötilatkin huitelee edelleen päivisin reilun 25 asteen tienoilla.

Sain tosiaan tälle viikolle ylimääräsen vapaapäivän, kun torstain tunnit (mun tapauksessa yks enkun tunti siis) oli peruttu, koska opettajat meni lakkoon. Jippii, vois mennä useemminkin! Jotenkin mun alkuinnostus koulun suhteen on vähän lopahtanu ja tällä hetkellä haluisin vaan reenailla. Mutta toisaalta koulu tuo ihan hyvää vastapainoo reenielämälle, eikä sitä koulua nyt ihan liikaa oo. Kaikennäkösiä pippaloitakin olis kyllä lähes joka yölle, mutta ne on kyllä nyt jääny vähän vähemmälle mun kohdalla. Lanzaroten maraton joulukuun alussa –projekti on tärkeempi. J

Kävin just hakemassa huomisen kisan materiaalit. Alkaa näitä paitoja ja pussukoita tulee niin joka ainoosta kissanristiäisestä, että eipä tarvii hetkeen uusia ostella. Toivotaan, että huomenna olis kulkupäivä ja kympin aika paranis kolmen viikon takasesta, saapas nähdä!

p.s. Kun Suomen räntäsateet alkaa kyllästyttään, niin äkkilähtöö tänne vaan! Tarjoon majotusta paria salmiakkipussia vastaan! ;) Tällä hetkellä varauskirjassa on rutkasti tilaa, vasta yks viikko marraskuun puolivälistä on varattu Tiinalle ja yks tammikuun (ja ihan koko vaihdon) lopussa kotiporukoille!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Maspalomaksen rogaining

Sunnuntaina oli taas vuorossa suunnistusliigaa, tällä kertaa etelän päädyssä Maspalomaksessa. Kilpailumuotona oli rogaining: 27 rastia, puolitoista tuntia aikaa. Tykkäsin kovasti, jostain syystä en ennen ollukaan yhdessäkään rogaining-kisassa ollu kilpailijana. Puolentoista tunnin aikana ehdin hakee 23 rastia, mikä tais olla ihan hyvä saavutus. Rasteja sai siis hakea missä järjestyksessä tahansa ja pisteitä jokaisesta sai 5-35. Jokaisesta ylimenevästä minuutista vähennettiin loppupistemäärästä 2p. Oon aika tyytyväinen rastien hakusuunnitelmaan, vaikka kauaa aikaa en siihen tuhlannutkaan (ehkä puoli minuuttia). Reitin suunnittelun kun sai alottaa vasta lähtöpamauksen jälkeen. Aikaa meni melko tarkalleen 1:29, eli senkin puolesta lähes nappisuoritus. Hakematta jäi koodit 44, 50, 56 ja 57. Rastit oli tällä kertaa myös oikeilla paikoilla ja maasto hienoo, joten niidenkin puolesta jäi parempi fiilis kun Finca de Osorion reissusta.

Kisakartta

Miehet lähtöviivalla

Ihan ilman kommelluksia ei kuitenkaan tästä(kään) reissusta selvitty. Laskeutuessani hakeen viidettä rastiani (koodi 39) kivikkoisen kuivan ojarotkon pohjalta, jalka jotenkin lipes siinä rinteessä ja syöksyin pää edellä kivikkoon. Vähän aikaa siinä näin tähtiä ja kävi jo mielessä, että tässäkö tää kisa nyt oli. Mutta kyllä se siitä sitten helpotti ja matka jatku. Vasen poski, olkapää ja käsi sai aika rumannäköstä osumaa. Maalissa kaikki olikin tosi huolissaan ja järjestäjät mietti, pitäskö lähtee viemään mua lääkäriin. Vakuutin kuitenkin olevani sisäisesti täysin kunnossa, vaikka ulkoapäin ei ihan siltä näyttänykkään. Ja pintanaarmujahan ne vaan oli, ei mitään tikattavia haavoja sentään tullu.

Kisan jälkeen söin kenttälounaan ja jatkoin matkaa Maspalomakseen kylille. Mulla oli pyörä reissussa mukana, koska Maspalomaksen asemalta kisapaikalle oli matkaa n. 5.5km. Iltapäivän sitten kiertelin pyörällä pitkin Maspalomasta ja Playa del Inglesiä. Bongasin hotellin, jossa oltiin majottuneena vuonna 2010 ja löysin myös aika monta geokätköö (ja aika monta jäi vielä löytymättä/etsimättä). Päätin reissun San Agustinen kylään, josta hyppäsin pyörineni Las Palmasiin menevään bussiin. Kaikin puolin oikein onnistunut ja mukava päivä pikku haaverista huolimatta.

Kotona olikin illalla sitten vähän selittämistä. Ensinnäkään tyttöö ei kuulu koko päivänä takasin ja sitten kun se vihdoin tulee pimeen jo laskeuduttua, niin se näyttää vähintään siltä, kun joku olis hakannu sen, toinen poski ihan sinisenä. Yritin selittää, että tällasta tää suunnistus on, tää on ihan normaalia meille. En oo ihan varma, ymmärsikö ne kuitenkaan täysin. Tuskinpa.

Tilanne eilen, yön aikana väri on vielä mukavasti tummunu...

Cruz de Tejedasta Guiaan

Eilen oli vuorossa taas vaelluspäivä ja tein upeen reissun. Voisin maisemien puolesta melkein julistaa lempparivaellusreitiks tähän mennessä, joten reissu ansaitsee ihan oman (kuva)postauksen. Lähtö oli Cruz de Tejedasta (1510m) ja päätepisteenä Guia (186m) eli aikamoinen alamäkireitti. Cruz de Tejedasta on joka kerta kiva lähtee tekeen reeniä, maisemat on upeet ja aurinko paistaa aina, siltä musta ainakin tuntuu. Matkalta löyty kolme kätköökin, joten senkin puolesta oikein onnistunut reissu! Tänään onkin ollu pylly vähän kipeenä, ei oo helppoo jaloille tollanen alamäkeen kävely. Linkki reittiin.

Roque Nublo viiden kilometrin päässä

Teneriffan Teide 100 kilometrin päässä

Laavakivilouhoksella

Täällä olis kiva maastopyöräilläkin

Evästauko Cruz del Cabezon ristillä

Teide taas, sinne vielä joku päivä!

Loppumatkasta Hoya de Pinedan kylä kalliokukkulan rinteillä

2 x vaellus + juoksukisa

Hui, kauheeta vauhtia menee aika täällä. Oon ollu täällä nyt jo tasan 2.5 kuukautta, enää 3.5kk jäljellä. Toisaalta onhan se kolme ja puoli kuukautta aika paljon aikaa ja sisältää pitkän joululoman, jollon ehtii tehdä ja nähdä kaikkee kivaa. Lisäks varasin just eilen tammikuun loppuun viimesen lennon pois Las Palmasista suuntana Barcelona, josta alkaa näillä näkymin kahden viikon reppureissuseikkailu Euroopassa päättyen helmikuun puolen välin tienoilla kotiin (jota mulla ei oo, tai kyllä se Kangasalan koti on aina koti!). Sitten vaan reittiä suunnitteleen, vinkkejä saa laittaa! Seuraavassa kuitenkin viime viikon urheilullisia kohokohtia.

Viikko sitten tiistaina päätin skipata aamun tunnit, kun piti hoitaa yhteen juoksutapahtumaan (Night Run) ilmottautuminen toimistolla klo 9.00, koska jostain syystä online-ilmottautuminen ei hyväksyny mun luottokorttia. Saatto kyllä vika olla järjestäjienkin päässä, koska en ollut tosiaankaan ainut, jolla oli ongelmia. Mutta aamulla siis heti paikan päälle toimistolle varmistamaan, että pääsin mukaan tähän 3000 juoksijan loppuunmyytyyn tapahtumaan. Oli kuulemma enää 21 paikkaa jäljellä aamulla, joten vähän täpärälle meni. Tosin en oo varma, oliko mun ilmottautuminen kuitenkin jo loppujen lopuks sisällä ja vaan maksu puuttu, koska kyllä ne sai koneeltaan mun online-ilmottautumisessa täyttämäni tiedot kaivettua. Mutta ainakin pääsin mukaan, se on pääasia. Lauantaina 16.11. klo 20.00 siis puolimaraton tiedossa pitkin Las Palmasin katuja, can’t wait.

Koska joka tapauksessa jäi väliin jo yks luento, niin ajattelin, ettei varmaan haittaa, jos skippaan ne kaks muutakin aamun tuntia ja teen jotain hauskempaa. Niinpä lähdin vaeltaan taas kerran. Jo kerran aikasemmin olin yrittäny reittiä Firgasista Teroriin, mutta harhauduin vähän reitiltä ja jouduin tekeen suunnitelma B:n ja taivaltaan Moyan kylään, josta pääsin bussilla kotiin. Nyt annoin reitille kuitenkin uuden mahdollisuuden ja vaelluskartan ja kompassin avulla ongelmakohdastakin selvittiin. Tosin pakko sanoo, että oppaassa oli tässä kohtaa vähän epäselvä kuvailu ja taas meinasin aluks lähtee väärää polkua. Ihan hieno reitti oli. Varsinkin puolivälin noin kolmen kilometrin pätkä harjun päällä oli upee, kun oli isot rotkot sekä vasemmalla, että oikeella.

Perjantaille bongasin netistä taas juoksukisan, tällä kertaa tie vei Aguimesin kylään noin 35 kilometriä Las Palmasista etelään päin. XXIX Milla Urbana Nocturna oli tapahtuman nimi ja matkana kolme kilometriä 500 metrin ympyrää kiertäen Aguimesin kaduilla, yhteensä siis 6 kierrosta. Sunnuntaihin verrattuna juoksu tuntu ihan lennolta. Tosin lämpötilakin oli vähän miellyttävämpi, kun lähtö oli vasta puoli kymmenen aikaan illalla. Lisäks sain paljon kannustusta ja siten hurjasti lisätsemppiä suomalaiselta pariskunnalta, johon törmäsin ennen lähtöö ja ehdittiin siinä muutama sana vaihtaan. Oli niin kiva, kun sai joka kierroksen pahimmassa ylämäessä kunnon kannustusta, kiitos vielä Tuija ja Esko! Aika oli 10.46 ja tuloksena taas toinen sija, voittaja oli jälleen sama kun sunnuntain kisassa. Mutta nyt en hävinny enää kovin paljoo (6sek), tosin matkakin oli lyhyempi. Ehkä vielä joku päivä saan kunnolla haastettua! Tulokset tästä. Juoksujen aikataulujen venymisen vuoksi mulla olikin maaliintulon jälkeen enää reilun vartin verran aikaa viimesen Las Palmasiin menevän bussin lähtöön, joten menin varovasti tiedusteleen, jos voisin saada palkinnon vähän niinku etukäteen. Se ei onnistunu, koska kaikkien olis hyvä olla kuvattavana lehteen palkintojenjaossa. Sen sijaan mulle luvattiin, että pääsen Las Palmasissa asuvan toimittajan kyydissä kotiin. Vähän aikaa palkintojenjaon jälkeenkin saatiin vielä odotella, että Fernando sai juttunsa kirjotettua. Tuolikin vietiin jo alta, vaikka juttu ei ollu vielä valmis. Kiitos paljon mun kannustajille myös odotteluseurasta! J Kuvat kisoista nappastu järjestäjien sivuilta.

Lähtökiihdytys

Mitalikolmikko

Miesten ja naisten yleisen sarjan 3 parasta

Edellinen pysti sai kaverin

Kovaa juoksu noin myöhään illalla takas sen, että uni tuli silmään vasta puoli kolmen jälkeen yöllä. Jostain syystä heräsin kuitenkin lauantaiaamuna virkeenä kun peipponen jo ennen seittemää ja siitä aamulenkin ja aamupalan kautta 25mannan kisastudio pystyyn. Tosin kisastudio jäi vähän latteeks, kun ruottalaisilla ei taas vaihteeks oikeen tulospalvelu pelittäny, mutta ainakin kuulutus toimi, joten kärjen tilanteessa pysy joten kuten kärryillä. Kyllä vähän (paljon) olis tehny mieli olla itekin juoksemassa, on se Manna vaan sellanen syksyn ehdoton kohokohtareissu! Ens vuonna sitten, niinku kaikki muutkin kisat, jotka tänä kesänä jäi väliin. Yritän olla rikkomatta täällä itteeni.

Lauantaina iltapäivästä lähdettiin sitten Ilzen kanssa vallottaan taas etelää ja suuntana oli tällä kertaa Puerto Rico. Aikamoinen lomakylä, jossa tyyliin joka toisen kuuli puhuvan suomee tai vähintään ruotsia. Ihmeteltiin vähän aikaa kaupungilla ja käytiin satamassa, jonka jälkeen lähdettiin kiipeemään vuorille. Satamasta ja matkan varrelta ylöspäin yritettiin löytää kahta kätköö (Ilze on kokenut kätköilijä ja pääsyypää tähän munkin hurahtamiseen), huonoin tuloksin.  Satamassa oli liikaa ihmisiä ja tää toinen kätkö oli niin vaikee, että voi olla, että oltais tarvittu muutama ekstratunti sen löytämiseen. Vasta kolmas kätkö löyty ongelmitta  norjalaisten palmuaukiolta. Loppumatkasta tie vei ristille, josta tarkotus oli tarkkaan lasketun aikataulun ansioista päästä ihaileen auringonlaskua. Pilvet kuitenkin pilas tän suunnitelman, joten koko reissun odottamamme auringonlasku jäi sitten näkemättä. Pimeyskin tuli hetkessä ja täytyy sanoo, että jos nyt olisin yksin ollu, niin olis ollu aika aavemainen olo ja ehkä vähän pelottanu. Lopputaivallus alas ristiltä oli sitten hyvin mielenkiintonen kännykän valojen avulla. Lisäks ristiltä ei todellaan ihan suoraan alas päässy, vaan jouduttiin aikamoinen matka palaan takasinpäin samaa reittiä, jotta vihdoin löydettiin polku, joka vei alaspäin ja hetken päästä yhty soratiehen. Laskeskeltiin, että varmaan sellanen 4km pitäs vielä kävellä Arguineguinesiin, josta lähin bussipysäkki löytyy. Yht’äkkiä nähtiin takaa tulevan auton valot. Yllätys oli aika suuri, koska oltiin niin in the middle of nowhere pienellä vuoriston soratiellä, eikä tullu mieleenkään, että sitä tietä auto pystyis ees kulkeen. Haha, pistettiin peukut pystyyn ja saatiin autokyyti alas.

Taustalla Puerto Rico

Nyt on kätkö lähellä

Ainut löydetty kätkö

Kotipuolessa sitten bussipysäkiltä kotiin päin kävellessä saatiin loistoidea ja napattiin läheisestä kuppilasta take away mojitot mukaan ja mentiin fiilisteleen reissua omalle kattoterassille. Oltiin kyllä niin ansaittu ne! Varsinkin oon tosi ylpee Ilzestä, ei ollu helpoin reitti ensimmäiseks polvileikkauksen jälkeiseks vaellukseks, mutta hienosti selvittiin!

La carrera 10 km

Tänään sunnuntaiaamuna oli siis koko viikonlopun odottamani tapahtuma, 10 kilometrin juoksukisa Las Palmasissa. Aamulenkin ja aamupalan jälkeen vähän ennen yhdeksää lähdin pyöräilemällä kohti Calle Teneriffaa Las Canterasin rannan lähelle, eli noin 6.5 kilometrin pyöräverkat tuli ennen juoksua tehtyä. Olin hyvissä ajoin perillä ja oli hetki aikaa haistella kisatunnelmaa ennen alkuverkalle lähtöö. Juoksu ei tuntunu miltään lennolta, mutta ajattelin, että kyllä se siitä paranee kun kisa alkaa.

Kotona vielä, kohta mennään

Pari minsaa ennen kymmentä sitten ryhmityttiin lähtöviivalle, vaikee arvioida paljonko oli juoksijoita yhteensä, mutta muutamia satoja varmasti. Kympin aikaan sitten ampastiin liikkeelle, aivan liian kovaa. Olin alunperin asettanu ittelleni tavotteeks neljänkympin alituksen, jos yli menee, en voi olla tyytyväinen. Ylihän se meni.  Ekat kolme kilsaa oli aivan liian kovaa mun tän hetkiseen kuntoon nähden ja neljännellä kilsalla vauhti hidastukin jo huomattavasti. Vasta kahdelle vikalle kilsalle sain jonkinnäköstä loppukiriä viritettyä, mutta en sillonkaan niin kovaa päässy, kun olisin halunnu. En tiiä mikä oli, jalat tuntu jotenkin löysiltä. Tais olla liian lepsu reeniviikko kulunut viikko, jalat ei enää muistanu, kuinka niitten pitää toimia. Ja sitte ehkä vähän luovutinkin, kun tajusin, että huippuaikaa ei tänään oo tulossa. Suututtaa tollanen laiskottelu, koskaan ei sais kisassa luovuttaa! Kisa juostiin edestakasena reittinä pitkin etelään päin menevää rantabulevardia. Tasanen ja suhteellisen suora reitti oli, eli kaikki edellytykset hyvään loppuaikaan oli kyllä olemassa. Tosin hullun lämmin oli jo kymmenen aikaan ja lisäks mereltä tuuli aika kovaa, mutta näähän on tietysti vaan tekosyitä. Aika oli lopulta n. 40.30 oman kellon mukaan, virallisia tuloksia ei vielä löydy.

Juoksun jälkeen

Paljon jäi siis hampaan koloon tästä kisasta. Pakko kai se on myöntää, että hyvin rikkonaisen kevään ja kesän jälkeen en vaan oo siinä maaliskuun kunnossa (38.34) tällä hetkellä. Seuraavalla kerralla yritän enemmän, enkä ainakaan luovuta! Vaikka aika olikin pettymys, niin pääsin kuitenkin pokkaan naisten yleisen sarjan 2. palkinnon, se oli ihan hauskaa. Tosin kauan sitä palkintojen jakoo saikin odottaa, kolme tuntia se otti oman maaliintulon jälkeen. Välissä piti tietysti syödä ja juoda järjestäjien tarjoomia herkkuja sekä vähän juhlia dj:n tahdissa sitä, että päästiin maaliin. Lisäksi oli arvontapalkintojen arpominen ja jako, en harmi kyllä voittanu mitään. Mutta ainakin hyvä numerojen kertausharjotus oli mulle! Onneks näitä juoksuja (ja suunnistuksia) täällä vielä tulee, on se vaan niin eri fiilis tehdä kova reeni numerolappu rinnassa. Ja oon niin onnellinen, että jalka on taas kunnossa ja saan tehdä sitä, mistä eniten nautin, urheilla. 

Dj säätää laitteita

Taas yks kiva reenipaita lisää ja yks pölynkerääjä hyllylle

Mitalikolmikko