LPA NightRun ja palkintoreissuja

Lauantaina kisattiin kauan odottamani LPA NightRun, jossa matkoina oli kymppi ja puolimaraton. Kun Lanzaroten maratonille oli aikaa aika tarkalleen 3 viikkoa, sopi puolimaraton omaan ohjelmaan paremmin kun hyvin viimesenä pidempänä kovana reeninä. Yhteensä juoksijoita oli tässä loppuunmyydyssä tapahtumassa 3000, joista noin 2100 kympillä ja loput puolimaratonilla. Startti oli vasta klo 20.30 illalla, joten lauantaipäivä menikin lähinnä syödessä ja aikaa tappaessa, pienen lenkin heitin myös aamupäivällä. Kisapaikalle siirryttiin hyvissä ajoin seittemän jälkeen mun torstaina Suomesta saapuneen huoltaja-kannustaja-manageri-valmentaja-Tiinan kanssa. Vähän aikaa kisatunnelman haistelua, hyvät verkat ja sitten olinkin jo valmis tähän elämäni kolmanteen puolimaratonkilpailuun. Miten niitä ei ookkaan tullu sen enempää juostua?

Vihreä ranneke ranteessa takasi sen, että pääsin lähteen ensimmäisestä lähtöryhmästä (tavotevauhti <4.30min/km). Siirryinkin hyvissä ajoin lähtökarsinaan, jossa oli vielä mahdollisuus pitää lämpöö yllä juoksemalla pientä ympyrää. 5min ennen pamausta sitten ryhmittäydyttiin lähtövaatteen alle. Ihan eturiviin en tunkeutunu, mutta kohtuullisen eteen silti päädyin. Tsekkasin vieruskaverinaisten numeroita (keltasia vai valkosia, puolimaraton vai kymppi?) ja totesin, että kaks kovannäköistä keltanumeroista kilpakumppinia ainakin löytyy.

Puolimaratonin reitti, 13.5 kilometrin kohdilla oltiin aika lähellä kotia

Tavotteena mulla oli alottaa 4.00-4.10min/km vauhdilla. Tiesin kyllä jo valmiiksi, että se ei tulis ikinä onnistuun. Varsinkin, kun kympin juoksijat oli joukossa mukana, oli riski enemmän kun suuri, että vauhti karkais käsistä heti alussa. Yritin muistuttaa itelleni, että pidä oma juoksu. Älä välitä muista juoksijoista, älä ainakaan säntää kympin juoksijoiden vauhtiin. Ensimmäisten neljän kilometrin keskinopeudet oli 3.50-3.58. Mutta juoksu tuntu kyllä älyttömän helpolta, vähän joutu jopa hiljentään, jottei ihan hurjasteluks olis menny. Neljän kilometrin jälkeen vauhti tasottu neljän minuutin tuntumaan, keskivauhdit nelosen molemmin puolin. Vajaaseen yheksään kilometriin saakka oli tosi upeeta juosta, yleisöö oli paljon, kannustus kovaa ja juoksu tuntu helpolta. Vähän ennen yheksää kilometriä kympin ja puolimaratonin reitit eros ja tapahtuman luonne muuttu. Yleisö katos moneks kilometriks kokonaan ja juoksijatkin harveni aika tavalla. Onneks nyt koko ajan oli sentään joku, ettei ihan yksin tarvinnu juosta. Puolivälin tienoilla yli yks hitaampi kilometri (4.26), mutta siihen osukin pitkähkö ylämäki. Kolmeentoista kilometriin saakka juoksin nopeimpana naisena ja sain kiritystä järjestäjien pyöräilijältä, jonka tehtävänä oli seurata nopeinta naista. Sitten Patricia pyyhälsi ohi, eikä ollu kyllä mitään toivoo seurata. Toisaalta en edes yrittäny, jatkoin omaa tasasta vauhtiani, mutta kirittäjäpyöräilijän seuran menettäminen vähän harmitti. Aina 15 kilometriin saakka vauhdit pysy vähän reilussa nelosessa, eli ihan hyvin pystyin vauhtia pitämään yllä. 15 kilometrin väliaika näytti 1:00:02, ja olo tuntu hyvältä ja jaksavalta. Mutta siitä ne ongelmat sitten alko. Reitti teki käännöksen takasin pohjoseen päin ja viimeset kuus kilometriä juostiin suoraa rantabaanaa pitkin. Mereltä tuuli aika kovaa, vastatuuli tottakai. Yritin suojautua miehen taakse juokseen, mutta ei se paljon helpottanu. Vauhdit tippu aika radikaalisti, viimesten kokonaisten kilsojen keskivauhdit oli 4:35, 4:26, 4:26, 4:17, 4:21 ja 4:20. Lopulta kellot pysähty aikaan 1:27:39, joka on kuitenkin noin 3min vanhaa ennästystä kovempi aika, joten ei kai sitä kovin pettyny voi olla, vaikka väliajat antokin odottaa vielä parempaa. Olosuhteille ei kuitenkaan mitään voi ja voihan olla, että vauhdit nyt muutenkin olis loppua kohden vähän tippunu. Juoksu ja tuntemukset sen aikana antavat kuitenkin uskoa, että suunta on oikea ja tästä on hyvä jatkaa kohti Lanzaroten maratonia.  Tulokset täältä.

Fotos: Carlos Diaz - Recio

Maalissa oli taas aikamoinen hulabaloo. Saatiin lämpimät (sade)viitat zipin palautuksen yhteydessä ja maalialueella oli juoksijoille tarjolla hurjasti ruokaa ja juomaa: banaania, appelsiinia, pähkinöitä, kuivattuja aprikooseja ja taateleita, karkkia, lakuja, patukoita, limpparii, urheilujuomaa... Paljon sain onnitteluja ja juttelin niitä näitä muiden juoksijoiden kanssa. Lisäksi kävin vaatteiden vaihdon jälkeen hieronta/fysioterapiassa, ja fysioterapeutti löysikin muutaman jumitilan mun jaloista. Sain vähän hierontaa ja jumppa- ja venyttelyohjeita. Lupaan itelleni näin julkisesti huoltaa, jumpata ja venytellä jalkoja vähän ahkerammin, ennen kun taas mitään vammoja ehtii syntymään. Loppuillasta järjestettiin sitten vielä näyttävä palkintojenjako, konsertti ja ilotulitus. Tiinan kanssa lähdettiin puolenyön aikoihin kotia kohti, mutta ite kävin kyllä niin ylikierroksilla vielä pari tuntia, että unta pystyin edes alkaa ajatteleen vasta kahden jälkeen. Koko yön nukuinkin tosi huonosti, heräilin koko ajan ja oli kauhee nälkä. Ei oo ihan tervettä niin kovaa ja pitkään juokseminen noin myöhään illalla.

Fotos: Carlos Diaz - Recio

Mitäpä sitä muutakaan nainen voi palkinnoks kaivata kuin viiniä ja kilokaupalla suklaata

Aamulla herätys oli kuitenkin jo seittemän jälkeen, kun oltiin sovittu saaren kiertoautoretki. Matkaseurue koostu tällä kertaa neljästä Suomen tytöstä + kuski. Reitti kulki ensin Arucasiin (kirkko ja kukkulan vallotus), Teroriin (sunnuntaimarkkinat ja aamupalakahvitauko), Pico de las Nieves (korkeimman huipun vallotus), Roque Nublo (kävely paasille ja kolme kätköö), Puerto de Mogan (iltapäiväauringosta nauttimista, ruokailu italialaisessa ja auringonlasku) ja Maspalomas (dyynit pimeellä). Alkuretken kaupungeissa oli pilvistä ja vähän sateista, vuorilla oli jäätävää (minkä  voi ehkä kuvistakin aistia) ja Moganissa lämmintä ja aurinkoo. Ihan mukava reissu oli. Hyvä läpileikkaus saatiin saaresta, paljon ehdittiin yhden päivän aikana nähdä. Ite olin kyllä vähän haamu koko päivän, pikkasen yritin autossa nukkua, mutta mutkasilla serpentiiniteillä se ei ollu niin helppoa.

Päivän reitti suurinpiirtein

Tytöt ja Arucasin kirkko

Tytöt ja Pico de las Nievesin huippu

Kätköilyä Roque Nublolla

Puerto de Mogan <3

Maanantaina otettiin Tiinan kanssa suunta kohti etelää ja Playa del Inglesiä. Vaikka matka kotoo on vaan reilu 40km, on se elämänmeno siellä vaan niin erilaista. Tuntu ihan kun olisin ollu lomalla, ja niinhän mä olinkin! Hotellimajotus järjesty edulliseen hintaan ja kun aurinkokin paisto ihan täysiä molemmat päivät, ei kunnon lomafiilistä voinu pilata mikään. Kahden päivän aikana ehdittiin nauttia auringosta rannalla ja kiertää dyynit, tehdä pitkä kävelylenkki Inglesistä San Agustiniin ja takasin rantabulevardia pitkin, vähän geokätköillä, juoksulenkkeillä, syödä hyvin, pulikoida uima-altaassa (aamulla, päivällä, yöllä...) ja vähän pyörähtää yöelämässäkin. Teki kyllä niin hyvää tällainen pieni miniloma tähän väliin. Tiistai-iltana palattiin takasin Las Palmasiin ja sato vettä... Onneks sentään keskiviikko ja torstai oli taas kotonakin kuuma ja aurinkoista, joten ei tarvii ihan vielä suunnitella pysyvää muuttoo etelään.

Kätköilyä dyynien keskellä

Yhdeltä kätköltä yllätetty uusi kätköily-ystäväni från Sverige

Lomaan vaan kuuluu sangria

Tuli syötyä puolikas kana ja kokonainen kala. Nyt voikin taas palata mussuttaan sitä jauhelihaa ja tonnikalaa...

Tiina lähti eilen takasin Suomeen ja samalla munkin lomailu loppu. Viikonlopun aikana pitäiskin vähän opiskella, kun tuli jonkin verran laiminlyötyä koulua tän viikon aikana. Lisäksi sunnuntaina on taas pieni kilpajuoksupyrähdys, kun Las Palmasin keskustassa järjestetään XXVIII Carrera Popular El Corte Ingles 2013 -juoksutapahtuma. Matka on tällä kertaa naisilla vaan 2610m, joten vähän kovempaa saa juosta kun viime lauantaina. Eipä oo maratoniinkaan aikaa enää kun reilu kaks viikkoa. Odotan kyllä innolla koko Lanzaroten reissua!

Etelän reissuja

Viikonloppuna tuli reissattua kaks kertaa  etelään ja takasin. Lauantain matka Puerto Ricoon oli yhdistetty työ- ja huvireissu. Pääsin lastenhoitokeikalle suomalaiseen perheeseen lauauntai-illaks ja koska matkoihin menee linjasta ja vuorokauden ajasta riippuen 1:15-2:00 suuntaansa, halusin yhdistää reissuun  samalla vähän muutakin. Vaellus oli tietenkin ihan luonnollinen valinta. Alunperin olin ajatellu, että pari-kolme tuntia olis riittävä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Garmin näytti reissun päätteeks lukemat 27.8km ja 5:30h reeniaikaa, eli todellisuudessa yli 6 tunnin reissu tauot mukaan luettuna. Hupsista. Mutta nautin kyllä joka sekunnista, tosi hieno reitti, varsinkin alun rotko-osuus ylöspäin Motor Grandesta norjalaisten palmuaukiolle. Yhdessä kohtaa joutu köyden avulla kiipeemään pystysuoraa kallioo ylöspäin ja taiteileen kapeella 50 metriä pitkällä kielekepolulla, jonka alapuolella oli 20 metrin pudotus. Reitin kääntöpisteessä sain puolestaan ihailla mahtavaa Argeineguinin rotkoa ja maisemat oli kyllä aika mielettömät. Loppumatka, eli viimeset reilu 10km tultiin harjannetta pitkin takasin päin, joka sekin oli aika upeeta. Ainakin siihen saakka, kunnes vähän harhauduin reitiltä ja lähdin seuraamaan väärää harjannetta. Suunta oli suunnilleen sama, mutta se oikee harjanne meni sivummalla. Välissä oli rotko. Tai parikin. Sen huomasin siinä vaiheessa, kun tulin kallion reunalle ja tajusin, että eipä tästä muuten alas mennäkään. Ei kun vaelluskartta esiin repusta ja tutkaileen, missä sitä ollaan. Onneks olin varannu reissuun hyvin aikaan, joten pienet harhautumiset ei haitannu. Reissun päätteeks ehdin vielä ettii yhden kätkön Amadores rannan läheltä ja käymään iltauinnilla ja suihkussa ennen hoitopaikkaan siirtymistä.

Kuumako? Mullako? Ehkä vähän.

Missä mä oon?

Ei tarvinnu koko rotkoo kiertää, kun löysin ''sillan''

Auringonlaskua Amadoreksessa

Yöllä palasin vielä takasin kotiin kahden aikaan ja herätys oli aamulla klo 7:00. Tai oikeesti se olis ollu kaks tuntia myöhemmin, mutta jostain syystä nykyään herään aina seiskalta, riippumatta siitä, monelta oon menny nukkuun. Kympin aikaan sitten kaveri tuli hakeen autolla ja lähdettiin noin 40 kilometrin päähän etelään San Agustiniin juoksukisoihin. Carrera Popular San Agustin oli tän päivän tapahtuma nimeltään, ja oli kyllä aikamoinen meininki. Kaikkiaan tapahtumassa oli 2 286 osallistujaa, suurin osa lapsia tai höntsäilijöitä. Kyseessä oli hyväntekeväisyysjuoksu, jossa osanotto oli täysin ilmasta ja jokainen juoksija kerrytti hyväntekeväisyyspottia viidellä eurolla eli yhteensä 11 430 euroa saatiin juoksemalla kerättyä sairaalalle, hyvä me! Tapahtumassa oli myös meille totisille juoksijoille oma kilpasarja, Runner’s. Yhteensä tässä sarjassa meitä oli 120 ja mun sijotus oli kaikista 10. ja nopein nainen. Tiukkaa vääntöö oli Corriendo por Veguetan 5 kilometrin sarjan voittajanaisen kanssa, mutta 4sek onnistuin lopulta repiin eroo. Kuten arvata saattaa, lauantain vaelluksen jälkeen jalat ei todellakaan ollu mitenkään tuoreimmat ja itse asiassa verkassakin tuntu vielä aika pahalle. Mutta muutamat avasuvedot aukas paikkoja sen verran, että kisassa kulki olosuhteet huomioon ottaen yllättävän hyvin. Matka oli onneks vaan 2,7km ja aikaa meni 9:36min eli keskivauhti 3:33min/km. Ihan mukava rykäisy ja loistava tapahtuma taas kerran. Kisan järjestelyissä oli mukana muun muassa Sveriges Konsulat, joten kuulutukset tuli espanjan lisäks myös ruotsiks. Tuli oikein kotoinen olo. Juoksun jälkeen vaihdettiin yhteystietoja sveitsiläisen triathlonistitytön kanssa. Toivotaan, että saadaan tässä jossain vaiheessa jonkinnäköstä yhteisreeniä kehiteltyä. Kuvat lähdöstä ja palkintojenjaosta tapahtuman nettisivuilta.

Kisan ja palkintojenjaon jälkeen syötiin taas paellaa (tästähän tulee ihan joka sunnuntainen tapa!), kuunneltiin ikuisuudelta tuntuva arvontapalkintojen arvonta, käytiin kahvilla ja loppupäivä menikin kätköjen perässä kirmaillessa. Tää viikko onkin sitten jalat kattoon -viikko, vaan kevyttä reenii ja huoltoo. Lauantai-iltana vuoron saa kauan odotettu LPA Nightrun ja puolimaraton, vihdoinkin!

Päivän nopeimmat

Palkintopaita (XL) päällä on helppo hymyillä

 Menossa mukana myös Angry Bird

Semana de bienvenida

Eli yliopiston tervetuliaisviikkoa tuli vietettyä viime viikolla. Alkuviikosta hoideltiin asioita ja yritettiin sisäistää kaikki se informaatio, jota tippu joka puolelta. Maanantaina oli virallinen avajaistapahtuma ja coctail-kutsut. Tiistaina puolestaan oli oman tiedekunnan koordinaattorin tapaaminen sekä kiertelyä ja paikkojen esittelyä kampusalueella. Kurssitkin sain valittua ja näillä näkyminen näyttää siltä, ettei tarvi käydä kun yks telekommunikaation kurssi (Historia de las Telecomunicaciones), joka on aika hyvä juttu, koska mulla ei oo hajuakaan, mitä se oikeesti on. Muuten aionkin opiskella pari enkun kurssia, espanjan kurssin sekä työoikeuden ja kilpailuoikeuden kurssit. Vähän oon vielä hukassa koulun kanssa, kun esim. tunnukset Virtual Campukselle puuttuu, joten ei tietookaan, missä mun pitäs olla ja monelta. Myöskään mun learning agreement ei oo vielä palautunu takasin, joten en ees tiiä, saanko loppujen lopuks ottaa kaikki kurssit, jotka valitsin. Mutta en stressaa! Mañana, mañana…

Kuva: Juan Carlos Alonso

Viikko sitten keskiviikkona olikin retkipäivä. Matkustettiin Cruz de Tejedaan, josta vaellettiin noin 25 henkilön ryhmissä oppaan opastamana Artenaraan. Reitti oli hieno ja maisemat upeet, mutta henkilökohtasesti olisin ehkä toivonu edes vähän nopeempaa etenemistahtia. Voihan siihen 7 kilometrin reittiin tosiaan kolme tuntiakin kuluttaa, jos on mukana tyttöjä varvassandaaleissa ja farkkuhameissa... Välillä piti vähän odotella. Mutta opas oli kyllä tosi hyvä, saatiin paljon mielenkiintosta tietoo vuorista, maisemista, nähtävyyksistä reitin varrelta ja saaren luonnosta. 

Torstai olikin sitten kunnon aktiviteettipäivä. Aamupäivällä oltiin melomassa kahden istuttavilla kajakeilla Las Alcavanerasissa. Melonta olikin jo ennestään tuttua puuhaa, kun kotookin Kangasalta pari kajakkia löytyy. Aallot oli vaan vähän isommat, mitä Roineella on tottunu näkemään, mutta hienosti saatiin yläkerran kämppiksen kanssa melat heiluun samaan tahtiin. Melonnan jälkeen siirryttiin Las Canterasiin, jossa parin tunnin tauko vierähtikin mukavasti rannalla jutellen ja evästäen. Iltapäivällä oli sitten vuorossa mulle aivan uus lajikokeilu, surffaus. Aluks saatiin lyhyt teoria aiheeseen sisätiloissa, mutta aika pian siirryttiin  jo rannalle kuivaharjotteleen ja lopulta päästiin itse asiaan. Kuinka hauskaa voi olla! Merivettä tuli tosin juotua desitolkulla ja silmiä kirvelsi, mutta kyllä se palkitsi, kun pääsi laudan päälle ja sai aaltojen antaa viedä. Pari kertaa pääsiin jopa ihan seisomaan saakka! Sitä, kuinka kauan siellä pysyin, ei tosin voi sekunneissa laskee. Pitäsköhän ottaa ihan surffikurssi, siitä kun sais täällä opintopisteitäkin! Se on sitten toinen asia, saisko niitä mihinkään hyväksiluettua, tuskinpa... :) Torstaina oli myös kanarialainen illallinen ja vaihtaribileet. Illalliselta odotin vähän enemmän. Ruoka oli kyllä tosi hyvää sisältäen kanarialaisia ja espanjalaisia perinteisiä ruokia, mutta paikka ei ollu kummonen ja ruoka syötiin baarijakkaroilla istuen tai seisten. Kun saatiin mahat täyteen, siirryttiin viereiseen klubiin ja myöhemmin sitten itse partyihin. Kuvia mm. tästäkin illasta löytyy facebookin puolelta. 

Tervetuliaisviikko huipentui lauantain boat partyihin. Oli aika upeeta! Bussilla Puerto Ricoon ja 6 tuntia hengailua huvijahdilla auringonpaisteessa ja lopulta nähtiin myös auringonlasku. Ehdottomasti koko muutenkin hauskan viikon kohokohta. Joskus on ollu fressimpikin olo sunnuntaiaamuna herätessä, mutta siitä huolimatta lähettiin latvialaisten kämppisten Ilzen ja Ditan kanssa Maspalomakseen retkelle. Jäätiin pois bussista San Agustinissa, josta päivän aikana käveltiin osittain rantaa pitkin ja dyynien kautta Faro de Maspalomakseen eli reilu 15 kilometrin matka. Matkalla etsittiin muutamaa geokätköö, joista tosin yksi lopulta vaan löydettiin. Illalla kotona oltiin aika väsyneitä tyttöjä. 

Tällä viikolla sitten tosiaan alkaa luennot, tosin itellä taitaa olla eka vasta perjantaina, kun muutenkin maanantai ja torstai on jotain fiestapäiviä tms. Koulu joka tapauksessa suljettu. Eipä haittaa mua, kun muutenkin iski joku ihme syysflunssa ja olo on aika voimaton. Kävin kyllä eilen heti jo lääkärissä ja sain kunnot dropit, että eiköhän täältä sängyn pohjalta pian taas nousta!