Mañana, mañana...

Otsikko ei viittaa huomiseen suunnistusliigan päätöstapahtumaan, vaikka kieltämättä aika innoissaan sitä tällä hetkellä odotankin. Mañana, mañana eli huomenna (tai myöhemmin, ens viikolla, ehkä ens vuonna) viittaa tässä tapauksessa tähän espanjalaiseen rentoon asenteeseen, jolla kaikkiin asioihin täällä suhtaudutaan.

Tällä viikolla viikonloppu alko jo torstaina, kun perjantai paljastu yllärivapaaks Pyhäinpäivän (Día de todos los Santos) vuoksi. Päivän suunnitelmat ehtikin muuttua aika moneen kertaan. Ihan alunperin piti olla normipäivä, reeniä ja koulua. Tiistaina tosiaan sitten kuultiin, että perjantaina onkin fiestapäivä, eikä luentoja ollenkaan. Eli tiedossa kunnon reenipäivä. Sitten bongasin, että päivällä olis mahdollista mennä hyppään benjihyppy ja sinne tulikin sitten ilmottauduttua. No torstai-iltana saadaan sitten tietää, että tapahtuma siirtyykin parin viikon päähän, koska on luvattu huonoo säätä!? Vähän suututti, olin jo ehtiny innostuun aika lailla, eikä tää uus päivä sovi aikatauluihin yhtä hyvin. Mutta hyppy on joka tapauksessa maksettu jo, että jossain vaiheessa tässä sen tuun vielä tekeen! No lohdutuksena tästä pettymyksestä mua pyydettiin mukaan saaren kiertoretkelle ja suostuin ilomielin, koska saaren länsiosa onkin vielä kokonaan vallottamatta. Mutta jo parin tunnin päästä tuli viestiä, ettei saaren kierto nyt perjantaina onnistukaan, koska kuskin pitää olla kaupungissa takasin jo klo 16:00. Lopulta päädyttiin sitten tekeen vähän lyhyempi retki muutamissa saaren pohjoispuolen kaupungeissa/kylissä. Täällä ei todellakaan siis kannata kovin pitkälle elämää suunnitella. Muutoksia tapahtuu koko ajan ja siitä ei paljon stressata. Myös ihan itsestään selviin asioihin vastaaminen ja asioiden hoitaminen saattaa joskus kestää aivan uskomattoman kauan. Olis kertoo parikin esimerkkiä, mutta annetaan olla tällä kertaa. Lisäksi lähes aina ollaan myöhässä joka paikasta. Suomalaiselta täsmällisyyden rakastajalta tällaseen kaikkeen tottuminen vaatii vähän aikaa, kun ei vielä kolmen kuukauden jälkeenkään oo täysin sopeutunu. Mutta tekee ihan hyvää mulle, viimeisimmät vuodet oon kuitenkin aika tukka putkella painanu kodin, koulun ja työpaikan väliä ja siinä samalla yrittäny aika paljon reenatakin, joten ihanan stressitöntä elämää sitä tällä hetkellä saa viettää. Ja aion kyllä todella nauttia tästä!

Muutama sananen eilisestä retkestä sitten. Vaikka se lopulta supistukin kokopäiväretkestä puolipäiväretkeks, niin paljon ehdittiin silti nähdä ja kivaa oli. Osassa paikoista olinkin jo vaellusten lähtö- tai päätepisteiden ansioista nopeesti vieraillu, mutta nyt pääsin vähän paremmalla ajalla tutustuun kohteisiin ja sain tietoo vähän pintaa syvemmältä. Arucasissa nähtiin kaupungin mahtava kirkko sekä sisältä, että ulkoa sekä vierailtiin kukkulan huipulla, Montaña de Arucasilla. Galdarissa pyörähdettiin Pintada Cueva museolla, jonka jälkeen mentiin ihmetteleen aaltoja ja majakkaa Faro de Sardinaan. Reissun viimeset kohteet oli Puerto de las Nievesin satama sekä Agaete, jossa käytiin muun muassa tsekkaamassa  El Dedo de Dios (Jumalan sormi) -luonnonmonumentti ja lopuks syötiin vielä rantaravintolassa vähän erilaisia tapaksia, lähinnä mustekalaa, juustoo ja perunoita kanarialaisittain. Opetin myös reissun aikana koko porukalle vähän geokätköilyn alkeita, ja pari matkan varrelle osunutta kätköö etsittiin ja löydettiinkin.

Arucasin kirkkoo vähän joka suunnasta, on se mahtava!

Ja sisällä oli Pyhäinpäivän seremoniat käynnissä (ei jääty kuunteleen)

Varmaan ihan ilman selitystäkin selvää, mikä se karkkipurkki siinä kädessä on

Matkaseurue

El Dedo de Dios oli vielä vuonna 2005 vähän hienompikin nähtävyys, mutta Delta-myrsky tuli ja vei huipun mennessään

Tässä elokuun vaelluksella nappaamassani kuvassa El Dedo de Dios ylhäältä päin kuvattuna

Huomenna sitten tosiaan vähän toisenlaista seikkailua tiedossa, siitä sitten raporttia myöhemmin. Nyt koulutehtävien kimppuun, ens viikolla oliskin pari välikoetta, joten parempi olis vähän jaksaa tsempata!

Ensimmäiset viikot Kanarialla

Uusi elämä alkoi 1.8.2013. Herätys klo 4:45 Marjon ja Samulin sohvalta, kamat autoon ja Marjon kanssa huristeltiin Helsinki-Vantaalle. Vettä sato kaatamalla ja mietin, että ei tuu Suomee ikävä. Tuli kuitenkin vähän. Ja ihmisiä siellä. Mutta on täälläkin aika mukavaa! 

Lähtökuopissa Helsinki-Vantaalla

Asunnon hommasin netin kautta jo Suomesta käsin. Tällainen vaatimaton 500 neliön lukaali kattoterasseineen. Tosin asuuhan meitä täällä kahdeksan nuorta yhteensä: neljä paikallista, pari brasilialaista ja yks ranskalainen. Ja minä. Hyvin on yhteiselämä sujunu. Asunto sijaitsee vanhassa kaupungissa, Veguetassa. Tää on tosi mukavaa aluetta, rauhallista, siistiä ja paljon hienoja vanhoja rakennuksia. Myös meri ja kaikki palvelut on lähellä, mm. Trianan ostoskatu ja Las Palmasin pääbussiasema San Telmo. Koulu sijaitsee vuorilla noin 7 km:n päässä ja kaupungin uudempi keskusta noin 5 km:n päässä rantabaanaa pitkin pohjoseen. Pyörällä pääsee.

Kotikatu

Katedraali naapurissa

Pyöräbaana

Ensimmäisellä viikolla hoitelin asioita, ostin mm. maastopyörän ja tutustuin lähiympäristöön. Kauaa ei pyörä ehtiny mulla vanheta, kun se jo varastettiin bussiaseman pyöräparkista sillä aikaa, kun olin vaeltamassa vuorilla. Kyllä siinä itku pääsi. Hieno fiilis, kun oot 10 tuntia reissussa, palaat asemalle likasena, nälkäsenä ja väsyneenä ja joudut lähtee vielä tekeen rikosilmotusta poliisiasemalle, jossa ei puhuta YHTÄÄN englantia. No, onneks oli espanjaksikin sanasto riittävän hyvin hallussa ja jotenkin siitä selvittiin. Oon kyllä erittäin tyytyväinen, että tuli hankittua hyvä ja kattava vakuutus. Korvauspäätös päivässä, rahat tilillä kahdesssa, kiitos Pohjola! Uuden pyörän (samanlaisen) ostinkin aika pian ja samalla sellasen lukon, jota ei ihan heti katkasta poikki. Voi olla kuitenkin, että kynnys enää jättää pyörä Parque de San Telmon pyöräparkkiin on liian suuri. Hankin myös heti ensimmäisen viikon aikana bussikortin (TransGC suma), joka oikeuttaa alennukseen bussimatkoista. Alennuksen suuruus riippuu kortille ladatusta summasta. Koska itse  latasin kortille 100 euroa, sain käyttöön maksimialennukset matkoista eli 40% alennusta. Syyskuusta lähtien alennusprosentti nousee 60%:iin, kun vielä opiskelijastatus astuu voimaan. Kun matkat ei muutenkaan montaa euroo maksa, niin kortin ansioista busseilla liikkuminen täällä on puoli-ilmasta. Pitää pitää huolta, että saan koko summan käytettyä. J

Pyörä numero 2

Reissuun lähdössä

Espanjan kielikurssia oon käyny nyt viikon ajan ja saanu uusia kavereita. Kurssilla on tosi paljon saksalaisia ja välillä tuntuukin, että kuulee ympärillä puhuttavan pelkkää saksaa. Porukassa puhutaan kyllä englantii, tunnilla tietysti vaan espanjaa. Meijät jaettiin ensimmäisen päivän kielikokeen perusteella kolmeen ryhmään, ite pääsin edistyneimpien ryhmään. Tunneilla on tosi mukavaa. Tuntuu, että ihan huomaamatta kerrataan kielioppia ja opitaan uutta sanastoo leikkien, pelien ja tietokilpailujen lomassa. Myös muuta aktiviteettia on kurssikavereitten kanssa tullu kehiteltyä. Monelle jo kantapaikaks on muodostunu El Muellen ostoskeskuksessa sijaitseva Cervecería 100 Montaditos, jossa isot tuopit maksaa euron. Oma suosikkini on Tinto de verano, joka sisältää punaviiniä ja sitruunasoodaa. Mutta ihan joka ilta en aio baareissa notkua, en ees joka toinen. Mutta onhan se sillon tällön ihan hauskaa. Ja sosiaalista. Las Palmas on loistava kohde myös rantalomailuun, tosin ihan kauheesti en oo vielä rannalla makoillu. Kerran kävin ekalla viikolla yksikseni polttamassa selkääni ja viime viikolla käytiin kämppiksen ja sen parin kaverin kanssa Las Canterasissa eli Las Palmasin neljä kilometriä pitkällä päärannalla ottamassa aurinkoo ja uimassa.

Reenit on sujunu hyvin. Tällä hetkellä, kun minkään sortin kisoja ei oo lähimaillakaan, en jaksa stressaa siitä, vaikka kovia reenejä ei tuliskaan kauheesti tehtyä. Syksy on loistavaa aikaa tehdä perustreeniä, varsinkin näin vammasen kesän jälkeen. Perustreeni tarkottaa pitkiä vaelluksia mahtavissa maisemissa, pyöräilyä, lyhyitä perusjuoksulenkkejä ja kuntopiiriä. Tykkään tehdä reenejä läheisessä urheilupuistossa, varsinkin vauhdikkaammat reenit, joita on tosin kertyny vasta muutama. Aamureenit tällä viikolla koostu lähinnä kouluun pyöräilystä, jotka otan ihan reenin kannalta, kun mahdollisuudet peseytymiseen ja vaatteiden vaihtoon on. Kaverit heiluttelee bussista, kun ite painan jyrkkää serpentiinitietä ylöspäin. Siinä saa perillä moneen kertaan selitellä, miksi mä teen niin, eikö olis helpompaa tulla bussilla?! Mutta kotimatka on ainakin mukavaa laskettelua! Vaellukseen mulla on mukana täällä aivan mahtava patikointiopas, joka sisältää yhteensä 36 erilaista reittiä saaren eri osissa. ISO kiitos Erja-tädille sen hankkimisesta! Tavoitteena puolessa vuodessa vaeltaa ne kaikki, tällä hetkellä saldona neljä.

Ensimmäisen oppaan vaelluksen suoritin keskiviikkona 7.8. Paikka oli aika lähellä, vaan 12 kilometrin päässä kotoa. Pyöräilin Bandamaan, pistin pyörän parkkiin ja lähdin kiipeemään. Ensin Pico de Bandaman vallotus, polkua ylös ja tietä alas. Seuraavaks laskeutuminen sammuneen tulivuoren kraatteriin, matkalla kävin kurkkaamassa alkuasukkaiden luolat (La cueva de los Canarios) ja alhaalla kiersin kraatterin pohjan. Kiipeminen takasin ylös ja kokistauko kylän tavernassa, jotta jakso lähtee vielä kiertään kraatterin reunavallia pitkin. Ja se vasta olikin upeeta! Ylämäet kävelin, alamäet juoksin ja tasasella vähän kumpaakin. Koko reissun reeniosuus  pyöräilyt mukaan lukien oli pikkasen vajaa neljä tuntia, kyllä tunsi illalla tehneensä jotain.

Kraatterin reunavalli

Roque Nublo (Pilvikallio, 1813 m) on Gran Canarian tunnetuin geologinen maamerkki ja vuoriston symboli, jonka kävin vallottamassa tiistaina 13.8., vajaan kahden viikon saarella oleskelun jälkeen. Matkustin kolmella eri bussilla lähtöpaikkaan Ayacataan, josta vaeltaen lähes 17 kilometrin matka Tejedaan. Ensimmäinen puoli tuntia oli vähän harhailua piikkipensaikoissa, kun kadotin polun (vai olinko sillä oikeella koskaan ollutkaan?). Mutta sen jälkeen reitti oli kyllä upee ja hyvin merkattu. Vajaan kahden kilometrin polunpätkä saaren katolla, La Coletasta Roque Nublolle, on saaren suosituin vuoristoreitti. Ja kyllä siellä porukkaa vaelsikin. Muut etapit sainkin vaeltaa kaikessa rauhassa. Pitkään pohdin, olisinko kiertäny vielä Roque Nublon alempaa polkua pitkin (3-4 km lisämatkaa), mutta en sit uskaltanu, kun viimenen bussi Tejedasta lähti klo 17.00. Olin kuitenkin jo neljän aikaan takasin ja ehdin käydä vähän kierteleen kylällä. Ihastuttava noin 2500 asukkaan pieni vuoristokylä. Kotiinpäin pääsinkin vaan yhdellä bussin vaihdolla, mutta sitten oli tosiaan vielä se poliisiasemareissu edessä...

Taustalla Roque Nublo

Eilen kävin tekeen pitkän vaelluksen lähtien Agaetesta, joka sijaitsee saaren luoteisosassa noin 35 kilometriä Las Palmasista. Vaelsin samalla reissulla kaksi opaskirjan reittiä, jotta sain kunnon pitkän reenin tehtyä. Hieno oli vaellusreitti, joka kulki laavahiekkarannalta kalkki-uuni –kukkulalle ja jylhiltä rantakallioilta kapeisiin lahtiin. Vaelluksen loppupuolella pieni stoppi El Juncalin rannalla. Oli niin turkoosia vettä, etten oo ikinä nähny! Vaellus päätty Puerto de las Nievesin (Lumisataman) keskustaan, jossa olikin kunnon karnevaalit käynnissä, ainakin kolme eri bändiä bongasin ja kansa tanssi kaduilla bikineissä. Olisin jääny tottakai vähän bailabailaan, mutta alko olla sen verran energiat vähissä yli 4.5 tunnin reenin jälkeen, että päätin juosta bussiin, joka just sopivasti oli lähdössä kotia kohti.

Siinä tiivistettynä elämää ensimmäisten kolmen ja puolen viikon ajalta. Tänään olikin oikein kevyt päivä reenien osalta, vähän väsytti ja painoi jaloissa eilinen retki. ¡Hasta luego!