San Silvestre ja uudenvuoden juhlintaa

Palataan vielä hetkeksi vuoden 2013 viimesen päivän tapahtumiin. Aattona alottelin juhlinnat osallistumalla noin 6 000 muun ihmisen kanssa San Silvestre Las Palmas juoksutapahtumaan. Fiilikset ei tosin ollu ihan katossa. Edellisenä päivänä numerolappua ja kisapaitaa hakiessani sain kuulla, että chippejä ajanottoo varten ei voinu saada enää päivää ennen, vaan ne olisi pitäny hakee jo 2 päivää ennen. Oli ihan tapahtuman sivuilla kerrottu. Joo ei ollu tullu luettua. Maanantaina tein sitten kaikkeni, että olisin saanu chipin itelleni vielä metsästettyä, mutta ei auttanu. Enkä ollu ainut, joka jäi ilman. Aikamoisia avautumisia järjestäjien facebook-sivuilla oli asian tiimoilta, mutta oma syyhän se oikeestaan oli, kun ei oltu ohjeita tarpeeks tarkasti ja ajoissa luettu. Vaikkei kyseessä ollutkaan mikään totinen kilpailu, vaan enemmänkin tapahtuma, jossa pidetään hauskaa ja kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen, niin kyllä mua silti se chipin puute aika paljon ärsytti ja varsinkin se, etten vois virallista tulosta saada. Kun chippiä ei yrityksistä huolimatta maanantaina järjestyny, uhosin etten juokse sitten ollenkaan. Mieli muuttu kuitenkin yön aikana ja päätin kuitenkin lähtee viivalle, jos en muuta, niin pitään edes hauskaa.

Porukkaa oli kyllä vähän ahdistavan paljon. Yritin päästä lähteen mahdollisimman edestä, ettei ihan tarvis kävellä ekaa kilometriä, mutta koska tulosta en kuitenkaan tulis edes saamaan, en väkisin tunkenu ihan eturiviin. Se oli kyllä virhe. Edessä oli jos minkälaista mammaa ja eka kilsa oli kyllä hidas ja aikamoista pujottelua, ennen kun alko väki vähän väheneen ja juoksemisesta tuli mukavaa. Juoksin lopulta sit ihan reipasta vauhtia ja ylitin maaliviivan toisena naisena ajassa n. 23.30 (matka siis 6.1km). Hienoo oli, kun maalissa kuuluttaja hehkuttaa ja toimittajat ottaa kuvia, ja ite kuitenkin tietää, että tuskin mä tulosta tuun saamaan. Hetken jo luulin, että voisin ehkä saadakin, kun järjestäjä tuli varmistamaan mun nimee siinä vaiheessa kun kävi ilmi, ettei mulla ollu sitä chippiä.

Etsi Heini (vinkki: Niinan pinkit sortsit)

Porukkaa riitti

No en mä sit kuitenkaan tulosta saanu. Palkinnot jaettiin, mutta siinäkin oli jotain uskomatonta sählinkiä, kun lopullisissa virallisissa tuloksissa n. 12-vuotias tyttö löyty kolmannelta sijalta. Järjestäjätkin myönsi, että siinä on joku virhe, mutta ne ei sitä pysty nyt heti korjaan, joten jaetaan palkinnot nyt näitten tulosten mukaan sit. Just. :) Mutta pahin oli vielä edessä. Yhtäkkiä kuuluttaja mainitsi mun nimen ja porukka rupes kattoon mua. Menin ihan paniikkiin enkä tajunnu yhtään mitä tapahtuu. Sit joku sano, että mun pitäs nyt mennä tonne lavalle. Olin ihan paniikissa. No ne sitten ilmeisesti selitti tätä tilannetta, että kaikki tietää, että olin oikeesti toinen, mutta niitten piti jakaa trofeonsa virallisten tulosten mukaan, mutta ne halus antaa mulle jonku (sääli)palkinnon. Sain sitten kunnon hedelmäkorin lohdutukseks. Huomattavasti parempi se tosin oli, kun ne muoviset palkintolaatat, jotka kolme ekaa sai. Mutta oli se vähän noloo mennä sinne lavalle suurinpiirtein lähemmäs 10 000 ihmisen eteen, mieluummin olisin ollu menemättä... No nyt ainakin koko Las Palmasin juokseva väki tietää Erasmus-opiskelijan Suomesta, joka ei osaa hoitaa asioitaan ajoissa. Jep jep. Oon kuuluisa.

Mitä tästä opin. Kisaohjeita pitää alkaa lukeen vähän aikasemmin kun päivää ennen, sillon se voi olla jo liian myöhästä. Onneks kyseessä ei ollu tän vakavampi kisa, jossain maratonilla vastaava ois harmittanu huomattavasti enemmän. Ja koska kyseessä ei ollu ees mikään tarkka 5km tai 10km, jossa olis voinu ennätystä rikkoo, niin sama se on mulle lopulta, vaikkei mun nimi sieltä virallisista tuloksista löydykään. Myönnän virheeni ja en syytä järjestäjiä mistään, mutta oli tää siltä vähän omituinen juttu. Varsinkin, kun itekin olin jo 3 viikkoo sitten tapahtumaan ilmottautunu ja samat kisamaksut maksanu kun kaikki muutkin, ja sitten ei voida tarjota tulospalvelua kaikille. Mutta pääasia tässä tapahtumassa ei ollutkaan kilpailu, vaan juoksun juhla, hauskanpito ja hyväntekeväisyys. Ei pidä ottaa niin vakavasti.

Uutta vuotta otettiin sitten vastaan meillä kotona. Paikalliset kämppikset oli koko päivän kokannu meille jos minkälaisia herkkuja ja ite pääsin suoraan valmiiseen pöytään. Kiitos! Ruoka oli aivan mahtavaa, melkein vois sanoo, että parasta mitä oon täällä päässy syömään. Ja sitä oli paljon, riitti vielä näille seuraavillekin päiville. Keskiyöllä mentiin syömään viinirypäleitä katedraalin aukiolle: 12 yhteensä, 1 jokaiselle tulevan vuoden kuukaudelle tuomaan onnea, syömisen aloitus 12 sekuntia ennen keskiyötä, 1 per sekunti. Myöhemmin palattiin kotiin kattoterassille ampuun raketteja ja katteleen ilotulituksia. Liian myöhään ei kuitenkaan jaksanu valvoo, vaan oma sänky kutsu jo kahden jälkeen. Mä oon selvästi tullu niin vanhaks, kun edes uutenavuonna ei baariin lähtö vois kiinnostaa tippaakaan. Ei tosin muutkaan lähteny, joten hyvä niin. Siitä huolimatta vuoden eka päivä meni vähän väsyneissä merkeissä, mutta eiköhän tää vuosi tästä pikkuhiljaa käynnisty. Ja tästä vuodesta 2014 tulee hyvä, siihen mä uskon!

Joulua ja juoksua

Tänä vuonna tuli vietettyä vähän erilainen joulu. Joulufiilistä yritin hakee pitkin joulukuuta, mutta pakko myöntää, että vaikeeta se oli, enkä mä sitä oikeestaan lopulta löytäny ollenkaan. Parempi niin, muuten olis voinu tulla kova koti-ikävä. Perheen jouluaattoon pääsin sentään vähän ottamaan osaa, kiitos Skypen. Aamulla kattelin keittiössä, kun äiti leipo viimesiä herkkuja ja iskä kuorrutteli kinkkua. Sitten jäin hetkeks yksin vahtiin uunia, kun muut lähti käymään hautausmaalla ja hakeen mummut ja papan taloon. Iltapäivä menikin mukavasti seurustellessa ja ruokailun ajaks mut laitettiin kirjahyllyn päälle tarkkaileen. Oli kiva päästä vähän osallistumaan perheen jouluun, vaikka eihän se ihan sama ollu. Hetken ehdin olla myös lahjojen jakamisessa ja avaamisessa mukana, kunnes lähdettiin kämppiksen kanssa kaverille kansainväliselle jouludinnerille. Näillä Suomi-eväillä: 

Perunalaatikko meni tosi hyvin kaupaks, sitä jopa kehuttiin. En tosin tehny siitä ihan tosi imellettyä, kun itekkin tykkään sellasesta vähän vähemmän imelletystä. Rosollista kaikki otti mistä tykkäs, mutta salmiakki ja laku sai aikaan vähän nyrpeempiä ilmeitä. Kyllä kaks saksalaista väitti tykkäävänsä ja toinen jopa kysy, mistä vois ostaa salmiakkia täältä. Ikeaan vaan, sieltä sitä kuulemma saa. Muutenkin oli ihan kiva ilta, pelailtiin vähän pelejä ja tutustuin pariin uuteenkin tyyppiin. Vähän erilainen joulu, mutta kyllä ens vuonna on taas Suomi-joulun aika. Ja  toivottavasti olis lunta! 

Joulupuu

Aattoillan juhlaväki

Joulupäivänä halusin käydä uimassa, jotta voin sanoo, että oon uinu meressä jouluna. Olin varautunu vaan pulahtaan nopeesti, mutta yllätys oli suuri, kun varpaat kosketti vettä. Sehän oli oikeesti lämmintä! Niinpä uiskentelin vähän pidemmänkin aikaa ja kylmä tuli vasta, kun piti tulla vedestä pois. Muuten mun elämään on kuulunu joulun jälkeen lähinnä lenkkeilyä, vähän leipomista ja leffojen katselua, oon ottanut rennosti ja lomaillu. 

Gluteenittomat peruna-porkkanarieskat

Lauantaina kävin sentään yhdessä pienessä juoksukisassa Moyassa, pienessä kylässä täällä saaren pohjoispuolella. Matkana oli yhteensä 7km, josta noin 2km juostiin pienellä kivikkojuurakkopolulla. Oli vähän ekstriimiä vetää DS Trainereilla liukkailla kivillä, nastarit olis ollu kivat. Mutta hengissä selvittiin. Maalissa oli sitten tarjolla kuumaa sulaa suklaata ja jotain muitakin paikallisia moyalaisia herkkuja. Juoksu tuntu kivalle ja olis tehny mieli juosta vähän enemmänkin. Vettä sato koko iltapäivän ihan kaatamalla, joten oli ainakin happirikas ilma juosta. Muuten se vesisade ei ollu niin kiva juttu, verkatkin jäi aika lyhyiks, kun juoksin melkein suoraan autosta viivalle ja maalista autoon vaihtaan kuivat kamat. Onneks oli paljon vaatetta mukana. Hyvä reeni oli joka tapauksessa ja vaihtelun vuoksi hauska juosta kisaa vähän muuallakin kun pelkästään asfaltilla. 

No nyt on vähän vaarallisen näköstä siellä taustalla

Älä kaadu, älä kaadu

Iloinen, mutta niin märkä

Vuoden varmasti viimesen kisan (San Silvestre) juoksen sitten huomenna uudenvuodenaattona viiden aikaan täällä Las Palmasissa. Matkana oli viime vuonna ollut kuulemma 10km, mutta tänä vuonna jostain syystä vaan 6.1km. Harmi, olisin halunnu päästä taas ennätysjahtiin. Mutta kovaa kamppailua kärkisijoista tulee varmasti olemaan, kattelin osallistujalistoja ja kovia nimiä on viivalla. Mutta olen valmis taistelemaan! Ilmoittautuneita on yhteensä joku 6 000, joten hieno tapahtuma tulee varmasti taas kerran olemaan. Illemmalla saadaan sitten talo täyteen vieraita ja päästään kokemaan, kuinka uusi vuosi otetaan vastaan espanjalaisittain viinirypäleitten syömisineen ja kaikkine muine rituaaleineen. Siitä tulee hauskaa! Vuoden alussa ajattelin julkasta vähän erilaisen blogitekstin, joten pysykää kuulolla, jos kiinnostaa tietää vähän mun syvällisemmistä ajatuksista täällä.