Maspalomaksen rogaining

Sunnuntaina oli taas vuorossa suunnistusliigaa, tällä kertaa etelän päädyssä Maspalomaksessa. Kilpailumuotona oli rogaining: 27 rastia, puolitoista tuntia aikaa. Tykkäsin kovasti, jostain syystä en ennen ollukaan yhdessäkään rogaining-kisassa ollu kilpailijana. Puolentoista tunnin aikana ehdin hakee 23 rastia, mikä tais olla ihan hyvä saavutus. Rasteja sai siis hakea missä järjestyksessä tahansa ja pisteitä jokaisesta sai 5-35. Jokaisesta ylimenevästä minuutista vähennettiin loppupistemäärästä 2p. Oon aika tyytyväinen rastien hakusuunnitelmaan, vaikka kauaa aikaa en siihen tuhlannutkaan (ehkä puoli minuuttia). Reitin suunnittelun kun sai alottaa vasta lähtöpamauksen jälkeen. Aikaa meni melko tarkalleen 1:29, eli senkin puolesta lähes nappisuoritus. Hakematta jäi koodit 44, 50, 56 ja 57. Rastit oli tällä kertaa myös oikeilla paikoilla ja maasto hienoo, joten niidenkin puolesta jäi parempi fiilis kun Finca de Osorion reissusta.

Kisakartta

Miehet lähtöviivalla

Ihan ilman kommelluksia ei kuitenkaan tästä(kään) reissusta selvitty. Laskeutuessani hakeen viidettä rastiani (koodi 39) kivikkoisen kuivan ojarotkon pohjalta, jalka jotenkin lipes siinä rinteessä ja syöksyin pää edellä kivikkoon. Vähän aikaa siinä näin tähtiä ja kävi jo mielessä, että tässäkö tää kisa nyt oli. Mutta kyllä se siitä sitten helpotti ja matka jatku. Vasen poski, olkapää ja käsi sai aika rumannäköstä osumaa. Maalissa kaikki olikin tosi huolissaan ja järjestäjät mietti, pitäskö lähtee viemään mua lääkäriin. Vakuutin kuitenkin olevani sisäisesti täysin kunnossa, vaikka ulkoapäin ei ihan siltä näyttänykkään. Ja pintanaarmujahan ne vaan oli, ei mitään tikattavia haavoja sentään tullu.

Kisan jälkeen söin kenttälounaan ja jatkoin matkaa Maspalomakseen kylille. Mulla oli pyörä reissussa mukana, koska Maspalomaksen asemalta kisapaikalle oli matkaa n. 5.5km. Iltapäivän sitten kiertelin pyörällä pitkin Maspalomasta ja Playa del Inglesiä. Bongasin hotellin, jossa oltiin majottuneena vuonna 2010 ja löysin myös aika monta geokätköö (ja aika monta jäi vielä löytymättä/etsimättä). Päätin reissun San Agustinen kylään, josta hyppäsin pyörineni Las Palmasiin menevään bussiin. Kaikin puolin oikein onnistunut ja mukava päivä pikku haaverista huolimatta.

Kotona olikin illalla sitten vähän selittämistä. Ensinnäkään tyttöö ei kuulu koko päivänä takasin ja sitten kun se vihdoin tulee pimeen jo laskeuduttua, niin se näyttää vähintään siltä, kun joku olis hakannu sen, toinen poski ihan sinisenä. Yritin selittää, että tällasta tää suunnistus on, tää on ihan normaalia meille. En oo ihan varma, ymmärsikö ne kuitenkaan täysin. Tuskinpa.

Tilanne eilen, yön aikana väri on vielä mukavasti tummunu...

Kätköilyä ja muuta mukavaa

Oon löytänyt täällä uuden harrastuksen, joka on jo aiemminkin jossain määrin kiinnostanu, mutta ei oo ollu vaan tarpeeks aikaa. Jo vuosia sitten Outi yritti opettaa mulle geokätköilyn saloja, mutta sillon ei vielä kolahtanu tarpeeks. Täällä sitten mun latvialainen kämppis innosti mua luomaan oman tilin sen jälkeen, kun käytiin Maspalomaksen reissun yhteydessä yhdellä geokätköllä. Ja jäin koukkuun! Oon tässä viime päivien aikana käyny muutamilla kätköillä ja suunnitelmissa on monta. Täytyy kaikki vaellusreititkin suunnittella jatkossa sillä tavalla, että voin käydä parilla kätköllä samalla, jos osuu lähelle reittiä. Kätkön löytämistä voi verrata melkein rastilipun löytämiseen, hieno tunne! Sunnuntain pitkän pyörälenkin kätköilykuvasatoo:

Viime viikolla osu ensimmäinen kunnon sadepäivä, mutta koska vaeltaan olin päättäny lähtee, sinne myös lähdin. Bussilla San Mateoon, kauppa + kahvitauko ja matka jatku kohti Cruz de Tejedaa, josta päivän vaellus alkoi. Vaikka kotona ja vielä San Mateossakin satoi, niin perillä vaelluksen lähtöpisteessä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, olin pilvien yläpuolella! Ekan tunnin sainkin matkata hienossa poutasäässä, mutta koska reitillä oli laskua lähemmäs tonni, pian olinkin jo pilvessä. Nousi kauhee sumu ja hyvä kun 2m näin eteeni. Ja sitten kävi sillä tavalla, että eksyin. Kiersin jostain syystä ympyrän ja lähin samaa polkua takasinpäin, mistä olin tullu. Kompassi jäi kotiin, mutta onneks tajusin vähän ajan päästä tarkistaa suuntaa Garminista. Loppumatkasta sade lakkas ja sumu hälveni. Vaellus päättyi hienoon Terorin kaupunkiin, josta pääsin suoralla bussiyhteydellä kotiinpäin, eikä kestänytkään kun reilu puoli tuntia. Linkki reittiin. Moni kaveri on täällä ihmetelly, kuinka mä yksin vaeltelen ja miten mä uskallan jne. Kieltämättä ton reissun aikana tuli mieleen, että jatkossa voisin vaikka kämppiksille vihjasta, jos lähden yksin vuorille. Ihan siltä varalta, jos vaikka sattuu jotain. Vielä en oo täältä sellasta kaveria löytäny, joka haluis mun kanssa noita lähemmäs tai jopa yli 20km reittejä kulkee. Tosin ei mulle oo mikään ongelma reenata yksin, niinhän mä Suomessakin suurimmaks osaks teen. Latvian tyttöjen kanssa ollaan kyllä jo sovittu vuorille vaeltamaan menosta joku päivä, pitää vaan suunnitella vähän helpompi ja lyhyempi reitti.

Kätkö (+takki)

Viikko sitten tehtiin myös mukava päiväretki Ilzen ja Ditan kanssa. Ollaan tutustuttu paikalliseen Danieliin (opiskelijatutor), joka haki meijät yks aamupäivä autollaan kotoa ja lupas esitellä meille vähän kotikaupunkiaan Teldeä. Kierreltiin vanhassa kaupungissa, tsekattiin kolme eri uimarantaa, tutustuttiin Danielin vanhempiin, katseltiin läpi perhealbumit ym. sekä tietysti syötiin hyvin. Kuinka vieraanvaraisia, mukavia ja avoimia ihmisiä voi olla! Välipalatarjoilun jälkeen jatkettiin matkaa Cuatro Puertas -luolille, jotka on valtavat alkuasukkaiden aikoinaan asuttamat luolarakennelmat 15min ajomatkan päässä Teldestä. Siellä sitä riittikin ihmeteltävää. Enpä olisi tällaiseenkaan paikkaan varmaankaan osannu ilman paikallista opasta tulla. Päivä huipentui vierailuun pienessä Tufian merenrantakylässä. Daniel veikkasi, että ollaan aika varmasti ainoot Erasmus-ihmiset tänä syksynä, jotka tässä kylässä vierailee.  Tuntui, että aika olis kokonaan pysähtyny kyseisessä kylässä, tosi kaunis paikka.

Aloitin myös koulunkäynnin tosiaan viime viikolla, kävin jopa yhdellä luennolla! Tällä viikolla oon vähän tsempannu ja nyt on jo yhtä lukuunottamatta kaikki kurssit saatu käyntiin. Vähän joutu tekeen salapoliisityötä, että löysi oikeille luennoille, oikeeseen paikkaan, oikeeseen aikaan. Sähköposteihin täällä ei oikein jakseta vastailla, joten ainut keino on vaan kysellä. Usein ensimmäisestä paikasta ei vielä lopullista vastausta saa, vaan ohjataan seuraavalle ihmiselle, joka ohjaa vielä kolmannelle ja vihdoin jostain mapin syövereistä tms. löytyy jotain informaatiota. Mutta tosi ystävällisesti kaikki kyllä haluaa auttaa, joka tuntuu tosi kivalta. Kursseilla on oikeestaan aika mukavaa, ja käyn tosi mielelläni koulussa. 

Liikaa en kuitenkaan aio opiskella, koska pitää jäädä aikaa tehdä kaikkee muutakin. Opiskella voin sitten taas Suomessakin, mutta kaikki se muu, mitä mä täällä näen ja koen tän puolen vuoden aikana, on jotain aivan ainutlaatuista, josta aion ottaa kaiken irti!

Ensimmäiset viikot Kanarialla

Uusi elämä alkoi 1.8.2013. Herätys klo 4:45 Marjon ja Samulin sohvalta, kamat autoon ja Marjon kanssa huristeltiin Helsinki-Vantaalle. Vettä sato kaatamalla ja mietin, että ei tuu Suomee ikävä. Tuli kuitenkin vähän. Ja ihmisiä siellä. Mutta on täälläkin aika mukavaa! 

Lähtökuopissa Helsinki-Vantaalla

Asunnon hommasin netin kautta jo Suomesta käsin. Tällainen vaatimaton 500 neliön lukaali kattoterasseineen. Tosin asuuhan meitä täällä kahdeksan nuorta yhteensä: neljä paikallista, pari brasilialaista ja yks ranskalainen. Ja minä. Hyvin on yhteiselämä sujunu. Asunto sijaitsee vanhassa kaupungissa, Veguetassa. Tää on tosi mukavaa aluetta, rauhallista, siistiä ja paljon hienoja vanhoja rakennuksia. Myös meri ja kaikki palvelut on lähellä, mm. Trianan ostoskatu ja Las Palmasin pääbussiasema San Telmo. Koulu sijaitsee vuorilla noin 7 km:n päässä ja kaupungin uudempi keskusta noin 5 km:n päässä rantabaanaa pitkin pohjoseen. Pyörällä pääsee.

Kotikatu

Katedraali naapurissa

Pyöräbaana

Ensimmäisellä viikolla hoitelin asioita, ostin mm. maastopyörän ja tutustuin lähiympäristöön. Kauaa ei pyörä ehtiny mulla vanheta, kun se jo varastettiin bussiaseman pyöräparkista sillä aikaa, kun olin vaeltamassa vuorilla. Kyllä siinä itku pääsi. Hieno fiilis, kun oot 10 tuntia reissussa, palaat asemalle likasena, nälkäsenä ja väsyneenä ja joudut lähtee vielä tekeen rikosilmotusta poliisiasemalle, jossa ei puhuta YHTÄÄN englantia. No, onneks oli espanjaksikin sanasto riittävän hyvin hallussa ja jotenkin siitä selvittiin. Oon kyllä erittäin tyytyväinen, että tuli hankittua hyvä ja kattava vakuutus. Korvauspäätös päivässä, rahat tilillä kahdesssa, kiitos Pohjola! Uuden pyörän (samanlaisen) ostinkin aika pian ja samalla sellasen lukon, jota ei ihan heti katkasta poikki. Voi olla kuitenkin, että kynnys enää jättää pyörä Parque de San Telmon pyöräparkkiin on liian suuri. Hankin myös heti ensimmäisen viikon aikana bussikortin (TransGC suma), joka oikeuttaa alennukseen bussimatkoista. Alennuksen suuruus riippuu kortille ladatusta summasta. Koska itse  latasin kortille 100 euroa, sain käyttöön maksimialennukset matkoista eli 40% alennusta. Syyskuusta lähtien alennusprosentti nousee 60%:iin, kun vielä opiskelijastatus astuu voimaan. Kun matkat ei muutenkaan montaa euroo maksa, niin kortin ansioista busseilla liikkuminen täällä on puoli-ilmasta. Pitää pitää huolta, että saan koko summan käytettyä. J

Pyörä numero 2

Reissuun lähdössä

Espanjan kielikurssia oon käyny nyt viikon ajan ja saanu uusia kavereita. Kurssilla on tosi paljon saksalaisia ja välillä tuntuukin, että kuulee ympärillä puhuttavan pelkkää saksaa. Porukassa puhutaan kyllä englantii, tunnilla tietysti vaan espanjaa. Meijät jaettiin ensimmäisen päivän kielikokeen perusteella kolmeen ryhmään, ite pääsin edistyneimpien ryhmään. Tunneilla on tosi mukavaa. Tuntuu, että ihan huomaamatta kerrataan kielioppia ja opitaan uutta sanastoo leikkien, pelien ja tietokilpailujen lomassa. Myös muuta aktiviteettia on kurssikavereitten kanssa tullu kehiteltyä. Monelle jo kantapaikaks on muodostunu El Muellen ostoskeskuksessa sijaitseva Cervecería 100 Montaditos, jossa isot tuopit maksaa euron. Oma suosikkini on Tinto de verano, joka sisältää punaviiniä ja sitruunasoodaa. Mutta ihan joka ilta en aio baareissa notkua, en ees joka toinen. Mutta onhan se sillon tällön ihan hauskaa. Ja sosiaalista. Las Palmas on loistava kohde myös rantalomailuun, tosin ihan kauheesti en oo vielä rannalla makoillu. Kerran kävin ekalla viikolla yksikseni polttamassa selkääni ja viime viikolla käytiin kämppiksen ja sen parin kaverin kanssa Las Canterasissa eli Las Palmasin neljä kilometriä pitkällä päärannalla ottamassa aurinkoo ja uimassa.

Reenit on sujunu hyvin. Tällä hetkellä, kun minkään sortin kisoja ei oo lähimaillakaan, en jaksa stressaa siitä, vaikka kovia reenejä ei tuliskaan kauheesti tehtyä. Syksy on loistavaa aikaa tehdä perustreeniä, varsinkin näin vammasen kesän jälkeen. Perustreeni tarkottaa pitkiä vaelluksia mahtavissa maisemissa, pyöräilyä, lyhyitä perusjuoksulenkkejä ja kuntopiiriä. Tykkään tehdä reenejä läheisessä urheilupuistossa, varsinkin vauhdikkaammat reenit, joita on tosin kertyny vasta muutama. Aamureenit tällä viikolla koostu lähinnä kouluun pyöräilystä, jotka otan ihan reenin kannalta, kun mahdollisuudet peseytymiseen ja vaatteiden vaihtoon on. Kaverit heiluttelee bussista, kun ite painan jyrkkää serpentiinitietä ylöspäin. Siinä saa perillä moneen kertaan selitellä, miksi mä teen niin, eikö olis helpompaa tulla bussilla?! Mutta kotimatka on ainakin mukavaa laskettelua! Vaellukseen mulla on mukana täällä aivan mahtava patikointiopas, joka sisältää yhteensä 36 erilaista reittiä saaren eri osissa. ISO kiitos Erja-tädille sen hankkimisesta! Tavoitteena puolessa vuodessa vaeltaa ne kaikki, tällä hetkellä saldona neljä.

Ensimmäisen oppaan vaelluksen suoritin keskiviikkona 7.8. Paikka oli aika lähellä, vaan 12 kilometrin päässä kotoa. Pyöräilin Bandamaan, pistin pyörän parkkiin ja lähdin kiipeemään. Ensin Pico de Bandaman vallotus, polkua ylös ja tietä alas. Seuraavaks laskeutuminen sammuneen tulivuoren kraatteriin, matkalla kävin kurkkaamassa alkuasukkaiden luolat (La cueva de los Canarios) ja alhaalla kiersin kraatterin pohjan. Kiipeminen takasin ylös ja kokistauko kylän tavernassa, jotta jakso lähtee vielä kiertään kraatterin reunavallia pitkin. Ja se vasta olikin upeeta! Ylämäet kävelin, alamäet juoksin ja tasasella vähän kumpaakin. Koko reissun reeniosuus  pyöräilyt mukaan lukien oli pikkasen vajaa neljä tuntia, kyllä tunsi illalla tehneensä jotain.

Kraatterin reunavalli

Roque Nublo (Pilvikallio, 1813 m) on Gran Canarian tunnetuin geologinen maamerkki ja vuoriston symboli, jonka kävin vallottamassa tiistaina 13.8., vajaan kahden viikon saarella oleskelun jälkeen. Matkustin kolmella eri bussilla lähtöpaikkaan Ayacataan, josta vaeltaen lähes 17 kilometrin matka Tejedaan. Ensimmäinen puoli tuntia oli vähän harhailua piikkipensaikoissa, kun kadotin polun (vai olinko sillä oikeella koskaan ollutkaan?). Mutta sen jälkeen reitti oli kyllä upee ja hyvin merkattu. Vajaan kahden kilometrin polunpätkä saaren katolla, La Coletasta Roque Nublolle, on saaren suosituin vuoristoreitti. Ja kyllä siellä porukkaa vaelsikin. Muut etapit sainkin vaeltaa kaikessa rauhassa. Pitkään pohdin, olisinko kiertäny vielä Roque Nublon alempaa polkua pitkin (3-4 km lisämatkaa), mutta en sit uskaltanu, kun viimenen bussi Tejedasta lähti klo 17.00. Olin kuitenkin jo neljän aikaan takasin ja ehdin käydä vähän kierteleen kylällä. Ihastuttava noin 2500 asukkaan pieni vuoristokylä. Kotiinpäin pääsinkin vaan yhdellä bussin vaihdolla, mutta sitten oli tosiaan vielä se poliisiasemareissu edessä...

Taustalla Roque Nublo

Eilen kävin tekeen pitkän vaelluksen lähtien Agaetesta, joka sijaitsee saaren luoteisosassa noin 35 kilometriä Las Palmasista. Vaelsin samalla reissulla kaksi opaskirjan reittiä, jotta sain kunnon pitkän reenin tehtyä. Hieno oli vaellusreitti, joka kulki laavahiekkarannalta kalkki-uuni –kukkulalle ja jylhiltä rantakallioilta kapeisiin lahtiin. Vaelluksen loppupuolella pieni stoppi El Juncalin rannalla. Oli niin turkoosia vettä, etten oo ikinä nähny! Vaellus päätty Puerto de las Nievesin (Lumisataman) keskustaan, jossa olikin kunnon karnevaalit käynnissä, ainakin kolme eri bändiä bongasin ja kansa tanssi kaduilla bikineissä. Olisin jääny tottakai vähän bailabailaan, mutta alko olla sen verran energiat vähissä yli 4.5 tunnin reenin jälkeen, että päätin juosta bussiin, joka just sopivasti oli lähdössä kotia kohti.

Siinä tiivistettynä elämää ensimmäisten kolmen ja puolen viikon ajalta. Tänään olikin oikein kevyt päivä reenien osalta, vähän väsytti ja painoi jaloissa eilinen retki. ¡Hasta luego!