Elämää maratonin jälkeen

Vajaa pari viikkoo maratonista takana. Palautuminen on sujunut hyvin ja tällä viikolla oon jo alkanut juostakin taas vähän enemmän, mutta ihan vähän vaan. Mikään pakko ei oo ollu, vaan oon antanu itelleni luvan olla myös reenaamatta, jos siltä tuntuu. Maratonin jälkeen meinas tosiaan pieni flunssa iskee, mutta parin päivän levolla ja keventelyllä alkava nuha ja kurkkukipu lähti kokonaan, joten helpolla päästiin tällä(kin) kertaa. Just tässä mietin, että kipeenä en oo tän syksyn aikana ollu kunnolla kertaakaan. Varmaan ilmasto on suurin syy tähän terveenä pysymiseen, mutta saattaapa myös uudistuneella ruokavaliolla olla jotain vaikutusta. Oli miten oli, en valita.

Viikko sitten keskiviikkona Niina-sisko otti äkkilähdön lämpimään ja tuli mun luo kyläileen viikoks. Tuli tehtyä yhdessä kaikennäköstä kivaa. Viikon aikana vähän lenkkeiltiin, paljon shoppailtiin, käytiin lillumassa Spassa (jonne sain sisäänpääsyt palkinnoks yhdestä kisasta) ja pääsin saunaan ekaa kertaa koko syksynä. Lisäks juhlistettiin Ninnun 22-vuotissynttäreitä ja lahjaks annoin benjihypyn, jotka käytiin sunnuntaina hyppäämässä yhdessä muutamien muiden vaihtareitten kanssa. Oli ekat kerrat meille, mutta ei varmasti vikat. Pelottavaa, mutta niin siistii kyllä! :)

Perjantain juoksuvaellus

Vähän jänskättää

Mä lennän!

Synttärisankari ja Ikean Tårta mörk choklad

Viikon aikana tuli myös vähän reissailtua ympäri saarta. Lauantaina otettiin bussi alle ja suunnattiin Maspalomakseen. Päivän mittaan käveltiin dyynien ja rannan kautta Playa del Inglesiin. Matkalla etsittiin vähän Niinan ensimmäisiä kätköjäkin ja taas oon saanu yhden ihmisen koukutettua harrastuksen pariin. :) Etelässä aurinko paisto ja oli lämmintä, mutta tuuli oli aika kova. Dyyneillä kävellessä puhaltava hiekka välillä oikein sattu ja joka paikka oli ihan hiekassa. Illemmalla tavattiin vielä toisia lomalaisia Katsua ja Saulia Inglesissä ja käytiin yhdessä syömässä ja jätskillä vielä ennen kun palattiin Niinan kanssa takaisin pohjoiseen.

Samalla köörillä lähdettiin tiistaina tekeen kunnon retkee saareen ympäri. Auto starttas Palmasista klo 7:45 ja puoli yheksän jälkeen poimittiin Katsu ja Sauli messiin ja suunnattiin kohti Puerto de Mogania. En ollukaan ennen käyny Moganissa aamulla, ihanan rauhallista ja tosi kiva paikka. Kierrettiin satamassa ja kiivettiin näköalapaikalla (siellä oli kätkö). Moganista matka jatku saaren länsipuolta pitkin mielettömissä maisemissa kivaa serpentiinitietä pitkin. Reitti oli mullekin ihan uus, koskaan en ollu saaren länsipuolella vieraillu. La Aldea de San Nicolasissa pidetiin kahvitauko ja jatkettiin siitä saaren luoteisnurkkaan Agaeten kylään, jossa pidettiin vähän pidempi tauko. Agaeten jälkeen lähdettiin kiipeemään vuorille, jossa pidettiin ensimmäinen stoppi Pico de las Nievesillä, eli saaren korkeimmalla kohdalla. Tää oli mulle kolmas kerta siellä, mutta ensimmäinen kerta, kun näin jotain. Aina ennen on ollu kauhee sumu, kun siellä oon vieraillu. Pico de las Nievesiltä suunnattiin Roque Nublolle, jossa käveltiin paasille ja takasin eli noin reilu 3km ja Niina sai matkalla ettii pari uutta kätköö. Ilma vuorilla oli ihan mieletön, parempaa ilmaa ei olis voinu toivoo. Aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja ilma oli ihanan kirpeetä. Vaikka vähän tuuli, niin aurinko silti lämmitti. Roque Nublon jälkeen suunnattiin lähes suorinta tietä takaisin Inglesiin. Kotona Palmasissa oltiin kahdeksan jälkeen, joten yli 12h reissu oli. Illalla oltiin aika väsyneitä... Mutta oli meillä kyllä tosi hauska reissu ja hyvä läpileikkaus saatiin koko saaresta, mullekin osin ihan uusia reittejä.

Puerto de Mogan

Pico de las Nieves

Mitä täällä on?!

Roque Nublo

Koulun sain tän vuoden osalta pakettiin eilen ja tammikuussa on jäljellä enää pari tenttiä. Eli paljon vapaa-aikaa luvassa. J Huomenna illemmalla onkin tiedossa ensimmäinen kisa ja samalla kova reeni maratonin jälkeen, kun meen juokseen Maspalomakseen 10km:n kisan. Vuoden viimesen kilpailun juoksen uudenvuodenaattona Las Palmasissa. Ei uskois, että neljän päivän päästä on jouluaatto. Sitä joulufiilistä saa täällä kyllä aika hakemalla hakee. Kyllä siihen mun jouluun vaan kuuluu läheiset ja lumi (ja lahjat!). Mutta onneks sentään ihan kaikki kaverit ei lähde koteihinsa joulun viettoon, joten eiköhän me ihan hauska joulu saada aikaseks täälläkin. Ainakin tosi erilainen. Ens vuonna se oikee toivottavasti luminen joulu perheen luona maistuu varmasti vielä kaksinverroin paremmalta.

LPA NightRun ja palkintoreissuja

Lauantaina kisattiin kauan odottamani LPA NightRun, jossa matkoina oli kymppi ja puolimaraton. Kun Lanzaroten maratonille oli aikaa aika tarkalleen 3 viikkoa, sopi puolimaraton omaan ohjelmaan paremmin kun hyvin viimesenä pidempänä kovana reeninä. Yhteensä juoksijoita oli tässä loppuunmyydyssä tapahtumassa 3000, joista noin 2100 kympillä ja loput puolimaratonilla. Startti oli vasta klo 20.30 illalla, joten lauantaipäivä menikin lähinnä syödessä ja aikaa tappaessa, pienen lenkin heitin myös aamupäivällä. Kisapaikalle siirryttiin hyvissä ajoin seittemän jälkeen mun torstaina Suomesta saapuneen huoltaja-kannustaja-manageri-valmentaja-Tiinan kanssa. Vähän aikaa kisatunnelman haistelua, hyvät verkat ja sitten olinkin jo valmis tähän elämäni kolmanteen puolimaratonkilpailuun. Miten niitä ei ookkaan tullu sen enempää juostua?

Vihreä ranneke ranteessa takasi sen, että pääsin lähteen ensimmäisestä lähtöryhmästä (tavotevauhti <4.30min/km). Siirryinkin hyvissä ajoin lähtökarsinaan, jossa oli vielä mahdollisuus pitää lämpöö yllä juoksemalla pientä ympyrää. 5min ennen pamausta sitten ryhmittäydyttiin lähtövaatteen alle. Ihan eturiviin en tunkeutunu, mutta kohtuullisen eteen silti päädyin. Tsekkasin vieruskaverinaisten numeroita (keltasia vai valkosia, puolimaraton vai kymppi?) ja totesin, että kaks kovannäköistä keltanumeroista kilpakumppinia ainakin löytyy.

Puolimaratonin reitti, 13.5 kilometrin kohdilla oltiin aika lähellä kotia

Tavotteena mulla oli alottaa 4.00-4.10min/km vauhdilla. Tiesin kyllä jo valmiiksi, että se ei tulis ikinä onnistuun. Varsinkin, kun kympin juoksijat oli joukossa mukana, oli riski enemmän kun suuri, että vauhti karkais käsistä heti alussa. Yritin muistuttaa itelleni, että pidä oma juoksu. Älä välitä muista juoksijoista, älä ainakaan säntää kympin juoksijoiden vauhtiin. Ensimmäisten neljän kilometrin keskinopeudet oli 3.50-3.58. Mutta juoksu tuntu kyllä älyttömän helpolta, vähän joutu jopa hiljentään, jottei ihan hurjasteluks olis menny. Neljän kilometrin jälkeen vauhti tasottu neljän minuutin tuntumaan, keskivauhdit nelosen molemmin puolin. Vajaaseen yheksään kilometriin saakka oli tosi upeeta juosta, yleisöö oli paljon, kannustus kovaa ja juoksu tuntu helpolta. Vähän ennen yheksää kilometriä kympin ja puolimaratonin reitit eros ja tapahtuman luonne muuttu. Yleisö katos moneks kilometriks kokonaan ja juoksijatkin harveni aika tavalla. Onneks nyt koko ajan oli sentään joku, ettei ihan yksin tarvinnu juosta. Puolivälin tienoilla yli yks hitaampi kilometri (4.26), mutta siihen osukin pitkähkö ylämäki. Kolmeentoista kilometriin saakka juoksin nopeimpana naisena ja sain kiritystä järjestäjien pyöräilijältä, jonka tehtävänä oli seurata nopeinta naista. Sitten Patricia pyyhälsi ohi, eikä ollu kyllä mitään toivoo seurata. Toisaalta en edes yrittäny, jatkoin omaa tasasta vauhtiani, mutta kirittäjäpyöräilijän seuran menettäminen vähän harmitti. Aina 15 kilometriin saakka vauhdit pysy vähän reilussa nelosessa, eli ihan hyvin pystyin vauhtia pitämään yllä. 15 kilometrin väliaika näytti 1:00:02, ja olo tuntu hyvältä ja jaksavalta. Mutta siitä ne ongelmat sitten alko. Reitti teki käännöksen takasin pohjoseen päin ja viimeset kuus kilometriä juostiin suoraa rantabaanaa pitkin. Mereltä tuuli aika kovaa, vastatuuli tottakai. Yritin suojautua miehen taakse juokseen, mutta ei se paljon helpottanu. Vauhdit tippu aika radikaalisti, viimesten kokonaisten kilsojen keskivauhdit oli 4:35, 4:26, 4:26, 4:17, 4:21 ja 4:20. Lopulta kellot pysähty aikaan 1:27:39, joka on kuitenkin noin 3min vanhaa ennästystä kovempi aika, joten ei kai sitä kovin pettyny voi olla, vaikka väliajat antokin odottaa vielä parempaa. Olosuhteille ei kuitenkaan mitään voi ja voihan olla, että vauhdit nyt muutenkin olis loppua kohden vähän tippunu. Juoksu ja tuntemukset sen aikana antavat kuitenkin uskoa, että suunta on oikea ja tästä on hyvä jatkaa kohti Lanzaroten maratonia.  Tulokset täältä.

Fotos: Carlos Diaz - Recio

Maalissa oli taas aikamoinen hulabaloo. Saatiin lämpimät (sade)viitat zipin palautuksen yhteydessä ja maalialueella oli juoksijoille tarjolla hurjasti ruokaa ja juomaa: banaania, appelsiinia, pähkinöitä, kuivattuja aprikooseja ja taateleita, karkkia, lakuja, patukoita, limpparii, urheilujuomaa... Paljon sain onnitteluja ja juttelin niitä näitä muiden juoksijoiden kanssa. Lisäksi kävin vaatteiden vaihdon jälkeen hieronta/fysioterapiassa, ja fysioterapeutti löysikin muutaman jumitilan mun jaloista. Sain vähän hierontaa ja jumppa- ja venyttelyohjeita. Lupaan itelleni näin julkisesti huoltaa, jumpata ja venytellä jalkoja vähän ahkerammin, ennen kun taas mitään vammoja ehtii syntymään. Loppuillasta järjestettiin sitten vielä näyttävä palkintojenjako, konsertti ja ilotulitus. Tiinan kanssa lähdettiin puolenyön aikoihin kotia kohti, mutta ite kävin kyllä niin ylikierroksilla vielä pari tuntia, että unta pystyin edes alkaa ajatteleen vasta kahden jälkeen. Koko yön nukuinkin tosi huonosti, heräilin koko ajan ja oli kauhee nälkä. Ei oo ihan tervettä niin kovaa ja pitkään juokseminen noin myöhään illalla.

Fotos: Carlos Diaz - Recio

Mitäpä sitä muutakaan nainen voi palkinnoks kaivata kuin viiniä ja kilokaupalla suklaata

Aamulla herätys oli kuitenkin jo seittemän jälkeen, kun oltiin sovittu saaren kiertoautoretki. Matkaseurue koostu tällä kertaa neljästä Suomen tytöstä + kuski. Reitti kulki ensin Arucasiin (kirkko ja kukkulan vallotus), Teroriin (sunnuntaimarkkinat ja aamupalakahvitauko), Pico de las Nieves (korkeimman huipun vallotus), Roque Nublo (kävely paasille ja kolme kätköö), Puerto de Mogan (iltapäiväauringosta nauttimista, ruokailu italialaisessa ja auringonlasku) ja Maspalomas (dyynit pimeellä). Alkuretken kaupungeissa oli pilvistä ja vähän sateista, vuorilla oli jäätävää (minkä  voi ehkä kuvistakin aistia) ja Moganissa lämmintä ja aurinkoo. Ihan mukava reissu oli. Hyvä läpileikkaus saatiin saaresta, paljon ehdittiin yhden päivän aikana nähdä. Ite olin kyllä vähän haamu koko päivän, pikkasen yritin autossa nukkua, mutta mutkasilla serpentiiniteillä se ei ollu niin helppoa.

Päivän reitti suurinpiirtein

Tytöt ja Arucasin kirkko

Tytöt ja Pico de las Nievesin huippu

Kätköilyä Roque Nublolla

Puerto de Mogan <3

Maanantaina otettiin Tiinan kanssa suunta kohti etelää ja Playa del Inglesiä. Vaikka matka kotoo on vaan reilu 40km, on se elämänmeno siellä vaan niin erilaista. Tuntu ihan kun olisin ollu lomalla, ja niinhän mä olinkin! Hotellimajotus järjesty edulliseen hintaan ja kun aurinkokin paisto ihan täysiä molemmat päivät, ei kunnon lomafiilistä voinu pilata mikään. Kahden päivän aikana ehdittiin nauttia auringosta rannalla ja kiertää dyynit, tehdä pitkä kävelylenkki Inglesistä San Agustiniin ja takasin rantabulevardia pitkin, vähän geokätköillä, juoksulenkkeillä, syödä hyvin, pulikoida uima-altaassa (aamulla, päivällä, yöllä...) ja vähän pyörähtää yöelämässäkin. Teki kyllä niin hyvää tällainen pieni miniloma tähän väliin. Tiistai-iltana palattiin takasin Las Palmasiin ja sato vettä... Onneks sentään keskiviikko ja torstai oli taas kotonakin kuuma ja aurinkoista, joten ei tarvii ihan vielä suunnitella pysyvää muuttoo etelään.

Kätköilyä dyynien keskellä

Yhdeltä kätköltä yllätetty uusi kätköily-ystäväni från Sverige

Lomaan vaan kuuluu sangria

Tuli syötyä puolikas kana ja kokonainen kala. Nyt voikin taas palata mussuttaan sitä jauhelihaa ja tonnikalaa...

Tiina lähti eilen takasin Suomeen ja samalla munkin lomailu loppu. Viikonlopun aikana pitäiskin vähän opiskella, kun tuli jonkin verran laiminlyötyä koulua tän viikon aikana. Lisäksi sunnuntaina on taas pieni kilpajuoksupyrähdys, kun Las Palmasin keskustassa järjestetään XXVIII Carrera Popular El Corte Ingles 2013 -juoksutapahtuma. Matka on tällä kertaa naisilla vaan 2610m, joten vähän kovempaa saa juosta kun viime lauantaina. Eipä oo maratoniinkaan aikaa enää kun reilu kaks viikkoa. Odotan kyllä innolla koko Lanzaroten reissua!

Ensimmäiset viikot Kanarialla

Uusi elämä alkoi 1.8.2013. Herätys klo 4:45 Marjon ja Samulin sohvalta, kamat autoon ja Marjon kanssa huristeltiin Helsinki-Vantaalle. Vettä sato kaatamalla ja mietin, että ei tuu Suomee ikävä. Tuli kuitenkin vähän. Ja ihmisiä siellä. Mutta on täälläkin aika mukavaa! 

Lähtökuopissa Helsinki-Vantaalla

Asunnon hommasin netin kautta jo Suomesta käsin. Tällainen vaatimaton 500 neliön lukaali kattoterasseineen. Tosin asuuhan meitä täällä kahdeksan nuorta yhteensä: neljä paikallista, pari brasilialaista ja yks ranskalainen. Ja minä. Hyvin on yhteiselämä sujunu. Asunto sijaitsee vanhassa kaupungissa, Veguetassa. Tää on tosi mukavaa aluetta, rauhallista, siistiä ja paljon hienoja vanhoja rakennuksia. Myös meri ja kaikki palvelut on lähellä, mm. Trianan ostoskatu ja Las Palmasin pääbussiasema San Telmo. Koulu sijaitsee vuorilla noin 7 km:n päässä ja kaupungin uudempi keskusta noin 5 km:n päässä rantabaanaa pitkin pohjoseen. Pyörällä pääsee.

Kotikatu

Katedraali naapurissa

Pyöräbaana

Ensimmäisellä viikolla hoitelin asioita, ostin mm. maastopyörän ja tutustuin lähiympäristöön. Kauaa ei pyörä ehtiny mulla vanheta, kun se jo varastettiin bussiaseman pyöräparkista sillä aikaa, kun olin vaeltamassa vuorilla. Kyllä siinä itku pääsi. Hieno fiilis, kun oot 10 tuntia reissussa, palaat asemalle likasena, nälkäsenä ja väsyneenä ja joudut lähtee vielä tekeen rikosilmotusta poliisiasemalle, jossa ei puhuta YHTÄÄN englantia. No, onneks oli espanjaksikin sanasto riittävän hyvin hallussa ja jotenkin siitä selvittiin. Oon kyllä erittäin tyytyväinen, että tuli hankittua hyvä ja kattava vakuutus. Korvauspäätös päivässä, rahat tilillä kahdesssa, kiitos Pohjola! Uuden pyörän (samanlaisen) ostinkin aika pian ja samalla sellasen lukon, jota ei ihan heti katkasta poikki. Voi olla kuitenkin, että kynnys enää jättää pyörä Parque de San Telmon pyöräparkkiin on liian suuri. Hankin myös heti ensimmäisen viikon aikana bussikortin (TransGC suma), joka oikeuttaa alennukseen bussimatkoista. Alennuksen suuruus riippuu kortille ladatusta summasta. Koska itse  latasin kortille 100 euroa, sain käyttöön maksimialennukset matkoista eli 40% alennusta. Syyskuusta lähtien alennusprosentti nousee 60%:iin, kun vielä opiskelijastatus astuu voimaan. Kun matkat ei muutenkaan montaa euroo maksa, niin kortin ansioista busseilla liikkuminen täällä on puoli-ilmasta. Pitää pitää huolta, että saan koko summan käytettyä. J

Pyörä numero 2

Reissuun lähdössä

Espanjan kielikurssia oon käyny nyt viikon ajan ja saanu uusia kavereita. Kurssilla on tosi paljon saksalaisia ja välillä tuntuukin, että kuulee ympärillä puhuttavan pelkkää saksaa. Porukassa puhutaan kyllä englantii, tunnilla tietysti vaan espanjaa. Meijät jaettiin ensimmäisen päivän kielikokeen perusteella kolmeen ryhmään, ite pääsin edistyneimpien ryhmään. Tunneilla on tosi mukavaa. Tuntuu, että ihan huomaamatta kerrataan kielioppia ja opitaan uutta sanastoo leikkien, pelien ja tietokilpailujen lomassa. Myös muuta aktiviteettia on kurssikavereitten kanssa tullu kehiteltyä. Monelle jo kantapaikaks on muodostunu El Muellen ostoskeskuksessa sijaitseva Cervecería 100 Montaditos, jossa isot tuopit maksaa euron. Oma suosikkini on Tinto de verano, joka sisältää punaviiniä ja sitruunasoodaa. Mutta ihan joka ilta en aio baareissa notkua, en ees joka toinen. Mutta onhan se sillon tällön ihan hauskaa. Ja sosiaalista. Las Palmas on loistava kohde myös rantalomailuun, tosin ihan kauheesti en oo vielä rannalla makoillu. Kerran kävin ekalla viikolla yksikseni polttamassa selkääni ja viime viikolla käytiin kämppiksen ja sen parin kaverin kanssa Las Canterasissa eli Las Palmasin neljä kilometriä pitkällä päärannalla ottamassa aurinkoo ja uimassa.

Reenit on sujunu hyvin. Tällä hetkellä, kun minkään sortin kisoja ei oo lähimaillakaan, en jaksa stressaa siitä, vaikka kovia reenejä ei tuliskaan kauheesti tehtyä. Syksy on loistavaa aikaa tehdä perustreeniä, varsinkin näin vammasen kesän jälkeen. Perustreeni tarkottaa pitkiä vaelluksia mahtavissa maisemissa, pyöräilyä, lyhyitä perusjuoksulenkkejä ja kuntopiiriä. Tykkään tehdä reenejä läheisessä urheilupuistossa, varsinkin vauhdikkaammat reenit, joita on tosin kertyny vasta muutama. Aamureenit tällä viikolla koostu lähinnä kouluun pyöräilystä, jotka otan ihan reenin kannalta, kun mahdollisuudet peseytymiseen ja vaatteiden vaihtoon on. Kaverit heiluttelee bussista, kun ite painan jyrkkää serpentiinitietä ylöspäin. Siinä saa perillä moneen kertaan selitellä, miksi mä teen niin, eikö olis helpompaa tulla bussilla?! Mutta kotimatka on ainakin mukavaa laskettelua! Vaellukseen mulla on mukana täällä aivan mahtava patikointiopas, joka sisältää yhteensä 36 erilaista reittiä saaren eri osissa. ISO kiitos Erja-tädille sen hankkimisesta! Tavoitteena puolessa vuodessa vaeltaa ne kaikki, tällä hetkellä saldona neljä.

Ensimmäisen oppaan vaelluksen suoritin keskiviikkona 7.8. Paikka oli aika lähellä, vaan 12 kilometrin päässä kotoa. Pyöräilin Bandamaan, pistin pyörän parkkiin ja lähdin kiipeemään. Ensin Pico de Bandaman vallotus, polkua ylös ja tietä alas. Seuraavaks laskeutuminen sammuneen tulivuoren kraatteriin, matkalla kävin kurkkaamassa alkuasukkaiden luolat (La cueva de los Canarios) ja alhaalla kiersin kraatterin pohjan. Kiipeminen takasin ylös ja kokistauko kylän tavernassa, jotta jakso lähtee vielä kiertään kraatterin reunavallia pitkin. Ja se vasta olikin upeeta! Ylämäet kävelin, alamäet juoksin ja tasasella vähän kumpaakin. Koko reissun reeniosuus  pyöräilyt mukaan lukien oli pikkasen vajaa neljä tuntia, kyllä tunsi illalla tehneensä jotain.

Kraatterin reunavalli

Roque Nublo (Pilvikallio, 1813 m) on Gran Canarian tunnetuin geologinen maamerkki ja vuoriston symboli, jonka kävin vallottamassa tiistaina 13.8., vajaan kahden viikon saarella oleskelun jälkeen. Matkustin kolmella eri bussilla lähtöpaikkaan Ayacataan, josta vaeltaen lähes 17 kilometrin matka Tejedaan. Ensimmäinen puoli tuntia oli vähän harhailua piikkipensaikoissa, kun kadotin polun (vai olinko sillä oikeella koskaan ollutkaan?). Mutta sen jälkeen reitti oli kyllä upee ja hyvin merkattu. Vajaan kahden kilometrin polunpätkä saaren katolla, La Coletasta Roque Nublolle, on saaren suosituin vuoristoreitti. Ja kyllä siellä porukkaa vaelsikin. Muut etapit sainkin vaeltaa kaikessa rauhassa. Pitkään pohdin, olisinko kiertäny vielä Roque Nublon alempaa polkua pitkin (3-4 km lisämatkaa), mutta en sit uskaltanu, kun viimenen bussi Tejedasta lähti klo 17.00. Olin kuitenkin jo neljän aikaan takasin ja ehdin käydä vähän kierteleen kylällä. Ihastuttava noin 2500 asukkaan pieni vuoristokylä. Kotiinpäin pääsinkin vaan yhdellä bussin vaihdolla, mutta sitten oli tosiaan vielä se poliisiasemareissu edessä...

Taustalla Roque Nublo

Eilen kävin tekeen pitkän vaelluksen lähtien Agaetesta, joka sijaitsee saaren luoteisosassa noin 35 kilometriä Las Palmasista. Vaelsin samalla reissulla kaksi opaskirjan reittiä, jotta sain kunnon pitkän reenin tehtyä. Hieno oli vaellusreitti, joka kulki laavahiekkarannalta kalkki-uuni –kukkulalle ja jylhiltä rantakallioilta kapeisiin lahtiin. Vaelluksen loppupuolella pieni stoppi El Juncalin rannalla. Oli niin turkoosia vettä, etten oo ikinä nähny! Vaellus päätty Puerto de las Nievesin (Lumisataman) keskustaan, jossa olikin kunnon karnevaalit käynnissä, ainakin kolme eri bändiä bongasin ja kansa tanssi kaduilla bikineissä. Olisin jääny tottakai vähän bailabailaan, mutta alko olla sen verran energiat vähissä yli 4.5 tunnin reenin jälkeen, että päätin juosta bussiin, joka just sopivasti oli lähdössä kotia kohti.

Siinä tiivistettynä elämää ensimmäisten kolmen ja puolen viikon ajalta. Tänään olikin oikein kevyt päivä reenien osalta, vähän väsytti ja painoi jaloissa eilinen retki. ¡Hasta luego!