Barcelonan kautta Suomeen sopeutumaan

Rakkaaseen koti-Suomeen palattu  jo tovi sitten, mutta yleisön pyynnöstä palaan vielä kerran Espanjaan ja tarkemmin Barcelonaan. Jospa tästä tekstistä olis jollekin jotain hyötyäkin, jos joku suunnittelee Barcelonan vierailua (voin suositella!). Päädyin tosiaan tulemaan Barcelonan kautta Helsinkiin, kun ensinnäkin lentoyhdistelmä Las Palmas-Barcelona + Barcelona-Helsinki oli puolet halvempi kun suora lento Palmasista Suomeen ja toiseks koska en ollu koskaan ennen käynyt Barcelonassa, oli kiva vierailla kaupungissa muutaman päivän ajan. Maratonin jälkeen pukkas pientä maratonflunssaa taas ja tällä kertaa iski vähän pahemminkin päälle. Kurkku oli pari päivää kipee ja nenä aika tukossa vähän kauemminkin. Loppureissusta pääsin sentään jo vähän aamulenkkeilemään (vaikka ei olis kannattanu, tauti vaan pitkitty), mutta muuten reissu meni aikalailla kartta ja kamera kädessä pyörimiseks kaupungilla.

Kolme päivää on aika lyhyt aika noinkin suuressa kaupungissa. Nähtävää olis ollu vaikka kuinka paljon ja piti tehdä vähän valintoja, mitkä on itelle ne kaikken tärkeimmät nähtävyydet. Jos aikaa olis ollu vähän enemmän ja olisin ollu kokonaan terve, olis ollu kiva tehdä joku pieni vaelluskin siellä. Vaeltamiseen sopivia metsikkömäkiä kun löyty ihan metroreittien ulottuvilta.

Metrokartta

Lento saapui Barcelonaan perjantaina myöhään. Vaatimattomaan, mutta siistiin ja sijainniltiin loistavaan hostelliin saavuttuani meninkin lähes suoraan nukkumaan. Lauantai valkeni harmaana, mutta aamupalan jälkeen päätin lähtee tutkimaan paikkoja. Olin jo kentältä ostanu T10 sarjakortin (10,30 eur) julkiseen liikenteeseen, joka on kyllä aika kätevä kortti turistille. Otin metron Estacion de Santsille eli Barcelonan päärautatieasemalle ja hommasin sieltä kaupunki- ja metrokartan. Päätin kävellä läpi kaupunkia määränpäänä Camp Nou eli FC Barcelonan jalkapallostadion. Paikan päällä huomasin, että illalla olis ollu FC Barcelona vastaan Valencia CF. Hetken jo mietin, pitäskö ostaa lippu ja mennä kattoon elämäni toinen jalkapallomatsi (eka oli Madridissa viime keväänä). Vesisade ja lippujen kalliit hinnat sekä se, etten mä oikeesti jalkapallosta mitään tajua kuitenkin ratkas sen, että päätin jättää väliin. Stadionvierailun jälkeen otin metron Placa Catalunyaan, jossa kävin ensin vähän Corte Inglesissä shoppailemassa ja sitten lisää shoppailua ja kahvittelua Ciutat Vellan kaupunginosassa sekä kävelyä pitkin kuuluisaa La Ramblaa takaisin majapaikkaan. Olin lukenu pari kuukautta sitten Carlos Ruiz Zafonin Taivasten vanki nimisen kirjan ja oli kyllä hauska vierailla samoissa paikoissa, joista kirjassa kerrottiin. Myös muut sarjaan kuuluvat kirjat, Enkelipeli ja Tuulen varjo  kuuluu tulevaisuuden lukulistalle.

Camp Nou

Vanhan kaupungin kujia

La Rambla

 

Sunnuntaina sää oli onneks parempi. Aurinko paisto, mutta pakko myöntää, että Gran Canarian lämpöön tottuneen mielestä aika kylmälle tuntu ja muutama villapaita piti takin alle laittaa. Ei ollu biitsikelit Barcelonassa, vielä. Kävin lyhyellä aamulenkillä satamassa ja aamupalan jälkeen lähdin kiertämään lisää nähtävyyksiä. Ekaks otin metron Gloriekseen, jossa tsekkasin Torre Agbarin, hassun kurkun mallisen ilmeisesti toimistorakennuksen. Sieltä kävelin pitkin Avenida Diagonalia Sagrada Familiaan, joka on varmaan yks Barcelonan päänähtävyyksistä. Ulkoopäin se ei vaan tällä hetkellä näyttäny niin upeelta kuin olis mahdollista, koska oli ilmeisesti ties kuinka monetta vuotta remontissa. Sisällekin olis päässy jos oli kiinnostanu, tosin liput tais maksaa yli parikymppiä ja jono oli varmaan 200m. Jätin väliin, vaikka varmaan ihan hieno kokemus olis ollu sisälläkin käydä. Päivän lopuks kävin vielä kurkkaamassa Placa Catalunyan lähellä olevan Universitatin, yhden niistä monista monista kymmenistä Barcelonan yliopistojen rakennuksista. Upee oli ulkoopäin. Myös muutamia kätköjä päivän aikana etsin ja löysinkin.

Torre Agbar

Sagrada Familia

Universitat



Maanantaina kävin aamulenkillä kirpeessä ilmassa, mutta hienossa auringonpaisteessa Barcelonan biitsillä. Hieno ranta ja varmasti mukavaa viettää aikaa siellä kun kelit alkaa sen sallimaan. Aamupäivästä sain sitten seuraa, kun Madridin matkaajat oli kotiutuneet reissusta ja lähes paikallistuneet Annina ja Sonja esitteli mulle vähän lisää vielä kaupunkia. Otettiin metro+juna+bussi yhdistelmä Tibidabo-vuorelle tarkotuksena päästä käymään huipulla, jossa sijaitsi hieno linna ja jonkinnäkönen huvipuisto. Epäonneksemme huipulle vievä juna ei kuitenkaan kulkenut kun viikonloppuisin, joten jouduttiin tyytymään vuoren puolivälissä sijaitsevaan näköalakahvilaan ja juotiin kupposet kahvia ja katseltiin edessä aukenevaa Barcelonaa. Kahvittelun jälkeen päätettiin lähtee valloittamaan toinen kukkula. Matka vei kohti seuraavaa mäennyppylää, Parc de Montjuicia, joka saavutettiin yhdistelmällä bussi+juna+metro+bussi+bussi. Huipulle olis päässy myös vaijerihissillä, joka oli kuitenkin remontissa. Onneks kuitenkin bussi kulki, ettei menny vaeltamiseks. Huipulla oli sitten hieno linna, jossa kierreltiin vähän aikaa. Matkalla bussilla alas ajettiin olympiakylän läpi ja nähtiin stadion. Piti oikein tarkistaa millon täällä oli olympialaiset, vuonna 1992. Päädyttiin Placa Espanyalle, jossa nähtiin hieno Palau National -palatsi, jonka edessä olevien suihkulähteiden voi tiettyinä iltoina nähdä "tanssivan" musiikin tahdissa. Illalla käytiin vielä syömässä kreikkalaisessa ravintolassa muutamien tyttöjen kavereiden kanssa ja sen jälkeen uni maistu.



Biitsi

Hotelli W Barcelona

Monument a Colom

Kahvittelua näköalakahvilassa, taustalla Barcelona

Castillo de Montjuïc

Paikallinen turisti Annina

 

Palau National

Tiistaina aamulla kahdeksan aikaan metro+juna lentokentälle ja lento Suomeen. Muutamaa päivää yli puolen vuoden reissu oli ohi. Nyt on jo reilu viikko totuteltu Suomeen ja sen ilmastoon. Toisaalta ihanaa olla Suomessa, toisaalta ikävä GC:tä. Aluks oli ihan outoo olla taas täällä, mutta pikkuhiljaa oon kyllä taas sopeutunu ja ainakaan vielä ei oo iskeny epätoivo. Edes loskakelit ei oo saanu mun hymyä hyytymään, kaikki on aikas hyvin täälläkin, vaikkei lämpötila ookkaan 25 ja ihonväri on jatkossa vaan vaalenemaan päin. Dipan järjestelytkin on lähteny ihan vauhdilla käyntiin ja kun samalla oon alottelemassa toistakin koulutukseen liittyvää projektia, on puuhaa varmasti keväälle ja kesälle ihan riittämiin. Toisaalta opiskelumotivaatio on kyllä syksyn pienen löysäilyn jälkeen kova ja innolla jo odotan, että pääsen tosissani kohta hommiin!

Vaikka kouluun panostaminen syksyyn verrattuna vähän nyt lisääntyykin, en mä urheiluakaan laiminlyö. Pieni peruskuntokausi on syksyn ja alkutalven ”kisakauden” jälkeen paikallaan. Sitä peruskuntoo lähdetään vahvistaan huomenna seuran hiihto(suunnistus?)leirille Jämille, jee! Kiva nähdä pitkästä aikaa kaikkia seurakavereita ja saada reeniseuraa. Lumi on kai Jämilläkin vähän tiukassa, mutta täällä Kangasalla sitä riittää! Pari hiihtolenkkiä oon jo Kyötikkälä-Vatiala välillä heittäny ja ihan hyvässä kunnossa on ladut. Mukavaa vaihtelua reeneihin! 2.5 viikon päästä Pirkan Hiihto 90km, vai onko? Se jää nähtäväks, mä oon valmis ;)

Tenerife Golden Mile ja Teide

Viimestä kokonaista Kanaria-viikkoa viedään… Toisaalta surullista ja haikeeta, toisaalta jännityksellä myös odotan, mitä uutta ja mukavaa Suomessa odottaa. Vielä en kaikkee tiiä, mutta eiköhän se tässä kevään mittaan selviä mihin tie vie. 

Viime viikonloppuna tuli tehtyä pieni reissu Teneriffalle. Olin aikasemminkin käyny saarella perhelomalla ehkä 4 kertaa jos oikein muistan, mutta kiva oli päästä nytkin uudemman kerran taas ja nähdä saarta vähän eri näkökulmasta, paljasjalkaisen teneriffalaisen opastuksella. Matka oli tosiaan vähän extempore reissu. Kisoja ei viikonlopulle löytyny omalta saarelta yhtä vuorijuoksukisaa lukuunottamatta, joten puoliläpällä ryhdyin tarkistamaan naapurisaarten kisatarjontaa. Runners.es -sivusto auki ja bingo! 10km kisa Teneriffalla, täydellinen viimeistelyharjoitus 8 päivää myöhemmin juostavalle maratonille. Kauaa ei tarvinnut mun juoksukisoja harrastavaa kaveriakaan reissuun houkutella, joten hetkessä oli jo lauttapaikat varattu ja kisoihin ilmottauduttu. Ihan pelkästään yhden kisan takia ei olis viittiny useempaa tuntia suuntaansa matkustaa, joten päätettiin samalla jäädä saarelle maanantaihin saakka, jotta ehdittiin sitten kisaa seuraavina päivinä vähän kierteleen saarella ja näkeen mm. Teide. Majotuskin järjesty kaverin isän luota, eikä pelkkä majotus, oli kyllä kunnon täyshoitopaketti. Ruoka aina valmiina pöydässä odottamassa kun takasin tultiin, kunnon kanarialaisia ja espanjalaisia herkkuja tarjoiltiin joka aterialla. Ja selvennettäköön sen verran, jos se joillekin on epäselvää, en ollu vierailulla miniäkokelaan roolissa, en todellakaan. Ihan kavereita ollaan vaan. 

Teide

Lauantaina tosiaan aamulautta Las Palmasista Santa Cruziin, majoittuminen ja ruokailu. Iltapäivällä sitten lähdettiin ajeleen kohti Playa de las las Americasia, jossa kisa käytiin klo 19.00 alkaen. Kyseessä ei ollu mikään kauheen iso kisa, noin 200 osallistujaa ja kaks matkaa: 5km ja 10km. Yks lenkki oli 2.5km, jonka juoksin sitten neljä kertaa. Tai oikeesti se oli vaan 2 460m, jonka sain myöhemmin harmikseni todeta. Ei mahdollisuuksia siis ennätyksen kohentamiseen, kun reitti oli sen 160m alimittanen. Mutta ei se mitään, hyvä reeni tuli tehtyä. Juoksin kovaa, mutta en ihan täysiä. Juoksu tuntu mukavalta, vaikka joka kierroksella rantaraitilla juostessa tuulikin aika kovaa mereltä. Aikaa tähän 9 840 metrin reittiin meni 38:07, joten ihan tyytyväinen voi juoksuun olla. Juoksulla irtos naisten sarjan toinen sija norjalaisen oikeen juoksijatytön jälkeen, joka tais pistellä reitin n. 3min kovempaa. Siinä mulle tavotetta! 

Palkinnot

Sunnuntaina oli sitten kokopäiväretki saaren läpi, pääasiallisena tarkotuksena nähdä Teide ja nousta sen päälle, jos mahdollista. Alhaalla sato vettä kaatamalla aamulla, mutta onneks päivän mittaan noustiin pilvien yläpuolelle ja Teidellä olikin ihan mieletön auringonpaiste. Valitettavasti päälle ei päästy, kun hissi oli koko päivän suljettu kovan tuulen takia ja vaelluspolkukin poikki jään vuoksi, tosin ei nyt muutenkaan tähän väliin olis neljän-viiden tunnin vaellus oikeen sopinut. Mutta kivaa oli muutenkin, löydettiin muutamia kätköjä ja otettiin paljon kuvia. Maanantain retki suuntautu sitten saaren koillisnurkkaan, jossa vierailtiin muun muassa Pico del Inglesin huipulla ja Playa de las Teresittasin hiekkarannalla, jonka hiekka on tuotu Saharasta. Illalla sitten lautta kotiin. Oli kiva pieni minivierailu saarelle.

Löysin metsästä ihan oikeen aarrearkun!

Voiko olla tyttö näin onnellinen lumen näkemisestä?

Pico del Ingles

Playa del Teresitas

Muutenkin tällä viikolla on ollu kivaa tekemistä, mutta myös vähän velvollisuuksien hoitoa. Viimesiin tentteihin on pitäny vähän kertailla ja hoitaa loppupaperisotaa. Muun muassa kaupungintalolla sai taas tovin vierähtämään, mutta onpahan nyt uloskirjautuminenkin hoidettu. Tentitkin on onnellisesti ohi ja toivotaan, että menee läpi! Eiköhän ne mee. Tänään iltapäivästä meenkin lentokentälle vastaanottamaan porukat. Meijän Gran Canarian maratonprojektista tehtiin oikein lehtijuttukin La Provinciaan. Numerot haettu, kaikki hyvin! Vielä kun ne loput juoksijatkin saadaan paikalle. Huomenna sit mennään!

Elämää maratonin jälkeen

Vajaa pari viikkoo maratonista takana. Palautuminen on sujunut hyvin ja tällä viikolla oon jo alkanut juostakin taas vähän enemmän, mutta ihan vähän vaan. Mikään pakko ei oo ollu, vaan oon antanu itelleni luvan olla myös reenaamatta, jos siltä tuntuu. Maratonin jälkeen meinas tosiaan pieni flunssa iskee, mutta parin päivän levolla ja keventelyllä alkava nuha ja kurkkukipu lähti kokonaan, joten helpolla päästiin tällä(kin) kertaa. Just tässä mietin, että kipeenä en oo tän syksyn aikana ollu kunnolla kertaakaan. Varmaan ilmasto on suurin syy tähän terveenä pysymiseen, mutta saattaapa myös uudistuneella ruokavaliolla olla jotain vaikutusta. Oli miten oli, en valita.

Viikko sitten keskiviikkona Niina-sisko otti äkkilähdön lämpimään ja tuli mun luo kyläileen viikoks. Tuli tehtyä yhdessä kaikennäköstä kivaa. Viikon aikana vähän lenkkeiltiin, paljon shoppailtiin, käytiin lillumassa Spassa (jonne sain sisäänpääsyt palkinnoks yhdestä kisasta) ja pääsin saunaan ekaa kertaa koko syksynä. Lisäks juhlistettiin Ninnun 22-vuotissynttäreitä ja lahjaks annoin benjihypyn, jotka käytiin sunnuntaina hyppäämässä yhdessä muutamien muiden vaihtareitten kanssa. Oli ekat kerrat meille, mutta ei varmasti vikat. Pelottavaa, mutta niin siistii kyllä! :)

Perjantain juoksuvaellus

Vähän jänskättää

Mä lennän!

Synttärisankari ja Ikean Tårta mörk choklad

Viikon aikana tuli myös vähän reissailtua ympäri saarta. Lauantaina otettiin bussi alle ja suunnattiin Maspalomakseen. Päivän mittaan käveltiin dyynien ja rannan kautta Playa del Inglesiin. Matkalla etsittiin vähän Niinan ensimmäisiä kätköjäkin ja taas oon saanu yhden ihmisen koukutettua harrastuksen pariin. :) Etelässä aurinko paisto ja oli lämmintä, mutta tuuli oli aika kova. Dyyneillä kävellessä puhaltava hiekka välillä oikein sattu ja joka paikka oli ihan hiekassa. Illemmalla tavattiin vielä toisia lomalaisia Katsua ja Saulia Inglesissä ja käytiin yhdessä syömässä ja jätskillä vielä ennen kun palattiin Niinan kanssa takaisin pohjoiseen.

Samalla köörillä lähdettiin tiistaina tekeen kunnon retkee saareen ympäri. Auto starttas Palmasista klo 7:45 ja puoli yheksän jälkeen poimittiin Katsu ja Sauli messiin ja suunnattiin kohti Puerto de Mogania. En ollukaan ennen käyny Moganissa aamulla, ihanan rauhallista ja tosi kiva paikka. Kierrettiin satamassa ja kiivettiin näköalapaikalla (siellä oli kätkö). Moganista matka jatku saaren länsipuolta pitkin mielettömissä maisemissa kivaa serpentiinitietä pitkin. Reitti oli mullekin ihan uus, koskaan en ollu saaren länsipuolella vieraillu. La Aldea de San Nicolasissa pidetiin kahvitauko ja jatkettiin siitä saaren luoteisnurkkaan Agaeten kylään, jossa pidettiin vähän pidempi tauko. Agaeten jälkeen lähdettiin kiipeemään vuorille, jossa pidettiin ensimmäinen stoppi Pico de las Nievesillä, eli saaren korkeimmalla kohdalla. Tää oli mulle kolmas kerta siellä, mutta ensimmäinen kerta, kun näin jotain. Aina ennen on ollu kauhee sumu, kun siellä oon vieraillu. Pico de las Nievesiltä suunnattiin Roque Nublolle, jossa käveltiin paasille ja takasin eli noin reilu 3km ja Niina sai matkalla ettii pari uutta kätköö. Ilma vuorilla oli ihan mieletön, parempaa ilmaa ei olis voinu toivoo. Aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja ilma oli ihanan kirpeetä. Vaikka vähän tuuli, niin aurinko silti lämmitti. Roque Nublon jälkeen suunnattiin lähes suorinta tietä takaisin Inglesiin. Kotona Palmasissa oltiin kahdeksan jälkeen, joten yli 12h reissu oli. Illalla oltiin aika väsyneitä... Mutta oli meillä kyllä tosi hauska reissu ja hyvä läpileikkaus saatiin koko saaresta, mullekin osin ihan uusia reittejä.

Puerto de Mogan

Pico de las Nieves

Mitä täällä on?!

Roque Nublo

Koulun sain tän vuoden osalta pakettiin eilen ja tammikuussa on jäljellä enää pari tenttiä. Eli paljon vapaa-aikaa luvassa. J Huomenna illemmalla onkin tiedossa ensimmäinen kisa ja samalla kova reeni maratonin jälkeen, kun meen juokseen Maspalomakseen 10km:n kisan. Vuoden viimesen kilpailun juoksen uudenvuodenaattona Las Palmasissa. Ei uskois, että neljän päivän päästä on jouluaatto. Sitä joulufiilistä saa täällä kyllä aika hakemalla hakee. Kyllä siihen mun jouluun vaan kuuluu läheiset ja lumi (ja lahjat!). Mutta onneks sentään ihan kaikki kaverit ei lähde koteihinsa joulun viettoon, joten eiköhän me ihan hauska joulu saada aikaseks täälläkin. Ainakin tosi erilainen. Ens vuonna se oikee toivottavasti luminen joulu perheen luona maistuu varmasti vielä kaksinverroin paremmalta.