Sunnuntaina oli taas vuorossa suunnistusliigaa, tällä kertaa
etelän päädyssä Maspalomaksessa. Kilpailumuotona oli rogaining: 27 rastia,
puolitoista tuntia aikaa. Tykkäsin kovasti, jostain syystä en ennen ollukaan
yhdessäkään rogaining-kisassa ollu kilpailijana. Puolentoista tunnin aikana
ehdin hakee 23 rastia, mikä tais olla ihan hyvä saavutus. Rasteja sai siis
hakea missä järjestyksessä tahansa ja pisteitä jokaisesta sai 5-35. Jokaisesta
ylimenevästä minuutista vähennettiin loppupistemäärästä 2p. Oon aika
tyytyväinen rastien hakusuunnitelmaan, vaikka kauaa aikaa en siihen
tuhlannutkaan (ehkä puoli minuuttia). Reitin suunnittelun kun sai alottaa vasta
lähtöpamauksen jälkeen. Aikaa meni melko tarkalleen 1:29, eli senkin puolesta lähes
nappisuoritus. Hakematta jäi koodit 44, 50, 56 ja 57. Rastit oli tällä kertaa myös oikeilla paikoilla ja maasto hienoo, joten niidenkin
puolesta jäi parempi fiilis kun Finca de Osorion reissusta.
 |
| Kisakartta |
 |
| Miehet lähtöviivalla |
Ihan ilman kommelluksia ei kuitenkaan tästä(kään) reissusta
selvitty. Laskeutuessani hakeen viidettä rastiani (koodi 39) kivikkoisen kuivan ojarotkon
pohjalta, jalka jotenkin lipes siinä rinteessä ja syöksyin pää edellä
kivikkoon. Vähän aikaa siinä näin tähtiä ja kävi jo mielessä, että tässäkö tää
kisa nyt oli. Mutta kyllä se siitä sitten helpotti ja matka jatku. Vasen poski,
olkapää ja käsi sai aika rumannäköstä osumaa. Maalissa kaikki olikin tosi
huolissaan ja järjestäjät mietti, pitäskö lähtee viemään mua lääkäriin. Vakuutin
kuitenkin olevani sisäisesti täysin kunnossa, vaikka ulkoapäin ei ihan siltä
näyttänykkään. Ja pintanaarmujahan ne vaan oli, ei mitään tikattavia haavoja
sentään tullu.
Kisan jälkeen söin kenttälounaan ja jatkoin matkaa Maspalomakseen
kylille. Mulla oli pyörä reissussa mukana, koska Maspalomaksen asemalta
kisapaikalle oli matkaa n. 5.5km. Iltapäivän sitten kiertelin pyörällä pitkin
Maspalomasta ja Playa del Inglesiä. Bongasin hotellin, jossa oltiin majottuneena vuonna 2010 ja löysin myös aika monta geokätköö (ja aika monta jäi vielä löytymättä/etsimättä). Päätin reissun San Agustinen
kylään, josta hyppäsin pyörineni Las Palmasiin menevään bussiin. Kaikin puolin
oikein onnistunut ja mukava päivä pikku haaverista huolimatta.
Kotona olikin illalla sitten vähän selittämistä. Ensinnäkään
tyttöö ei kuulu koko päivänä takasin ja sitten kun se vihdoin tulee pimeen jo
laskeuduttua, niin se näyttää vähintään siltä, kun joku olis hakannu sen, toinen
poski ihan sinisenä. Yritin selittää, että tällasta tää suunnistus on, tää on
ihan normaalia meille. En oo ihan varma, ymmärsikö ne kuitenkaan täysin. Tuskinpa.
 |
| Tilanne eilen, yön aikana väri on vielä mukavasti tummunu... |
