Kympin enkka ja Ihanaa Joulua!

Lauantaina kävin tempasemassa kympin kisan Maspalomaksessa. Startti oli vasta kuuden aikaan illalla, joten koko päivä meni odottaessa ja jännittäessä. Siks tykkäänkin enemmän aamukisoista, vaikka toisaalta illemmalla kulkee aina paremmin, kun ei oo niin kuuma. Koska reitti oli tällä kertaa tarkasti 10km, oli sen puolesta hyvät saumat yrittää tavotella uutta ennätystä.

Kisapaikalla verrytellessä kiersin osan reittiä ja selvis, että eipä se ennätyksen tekeminen tänään tulis niin helppoo oleenkaan. Kierros oli pituudeltaan 3333m ja se juostiin siis kolme kertaa. Reitti sisälsi melko paljon tiukkoja mutkia ja 180 asteen käännöksiä sekä jonkin verran mäkee myös. Lisäks melko navakka tuuli toi vielä oman haasteensa. Itse juoksu tuntu kuitenkin tosi vahvalta, ehkä jopa liiankin helpolta kun näin jälkikäteen miettii. Ehkä olis ollu varaa vähän kiristääkin matkan varrella. Mulla oli kova kamppailu voitosta Manuelan kanssa, lähes koko matkan se juoksi mun kantapäillä. Monta kertaa yritin matkan varrella ottaa pieniä spurtteja ja kokeilla jäiskö se, mutta ei se vaan jääny. Toiseks viimeseen ylämäkeen sitten iskin ja vihdoin sain vähän eroo revittyä. Tänään irtos myös loppukiri ja kellot pysähty aikaan 38.34, joka on mun ennätys! Tai okei, se sivuaa mun vanhaa ennätystä, jonka juoksin 16.3. tänä vuonna. Sen jälkeen olinkin seuraavat kuukaudet enemmän ja vähemmän telakalla... Jospa tällä kertaa yrittäisin vaikka pitää kaikki paikat ehjinä. Ihan tyhjin käsin ei tarvinnu kisapaikalta lähtee, 150eur ja pari uutta trofeoo tuli taas kotiin viemisiks (just kun Niina sai vanhat kärrättyä Suomeen). Tulokset.

Garminin karttakäppyrä juoksusta

Tässä vähän hölkötellään...

...mutta tässä on jo vähän yritystä

Harvemmin sitä on olympiasemifinalistin kanssa ykköspallille päässy patsasteleen

Nyt kuitenkin kaupan kautta essu päälle ja jouluruokien valmistuksen kimppuun. Juhlitaan aattoo yhdessä muutamien kavereitten kanssa ja jokainen tekee jotain perinteistä oman maan jouluruokaa. Joulukinkkua en täältä löydä, joten ajattelin valmistaa perunalaatikkoo ja rosollia, saa nähdä mitä tykkää. Jälkkäriks sitten vähän salmiakkia ja salmaria, se on nyt varmaa, että niistä ne ei tykkää ainakaan. No jääpähän enemmän mulle! Oikein Ihanaa ja Rentouttavaa Joulua kaikille lukijoille toivottaa Heini & tonttuarmeija J

Elämää maratonin jälkeen

Vajaa pari viikkoo maratonista takana. Palautuminen on sujunut hyvin ja tällä viikolla oon jo alkanut juostakin taas vähän enemmän, mutta ihan vähän vaan. Mikään pakko ei oo ollu, vaan oon antanu itelleni luvan olla myös reenaamatta, jos siltä tuntuu. Maratonin jälkeen meinas tosiaan pieni flunssa iskee, mutta parin päivän levolla ja keventelyllä alkava nuha ja kurkkukipu lähti kokonaan, joten helpolla päästiin tällä(kin) kertaa. Just tässä mietin, että kipeenä en oo tän syksyn aikana ollu kunnolla kertaakaan. Varmaan ilmasto on suurin syy tähän terveenä pysymiseen, mutta saattaapa myös uudistuneella ruokavaliolla olla jotain vaikutusta. Oli miten oli, en valita.

Viikko sitten keskiviikkona Niina-sisko otti äkkilähdön lämpimään ja tuli mun luo kyläileen viikoks. Tuli tehtyä yhdessä kaikennäköstä kivaa. Viikon aikana vähän lenkkeiltiin, paljon shoppailtiin, käytiin lillumassa Spassa (jonne sain sisäänpääsyt palkinnoks yhdestä kisasta) ja pääsin saunaan ekaa kertaa koko syksynä. Lisäks juhlistettiin Ninnun 22-vuotissynttäreitä ja lahjaks annoin benjihypyn, jotka käytiin sunnuntaina hyppäämässä yhdessä muutamien muiden vaihtareitten kanssa. Oli ekat kerrat meille, mutta ei varmasti vikat. Pelottavaa, mutta niin siistii kyllä! :)

Perjantain juoksuvaellus

Vähän jänskättää

Mä lennän!

Synttärisankari ja Ikean Tårta mörk choklad

Viikon aikana tuli myös vähän reissailtua ympäri saarta. Lauantaina otettiin bussi alle ja suunnattiin Maspalomakseen. Päivän mittaan käveltiin dyynien ja rannan kautta Playa del Inglesiin. Matkalla etsittiin vähän Niinan ensimmäisiä kätköjäkin ja taas oon saanu yhden ihmisen koukutettua harrastuksen pariin. :) Etelässä aurinko paisto ja oli lämmintä, mutta tuuli oli aika kova. Dyyneillä kävellessä puhaltava hiekka välillä oikein sattu ja joka paikka oli ihan hiekassa. Illemmalla tavattiin vielä toisia lomalaisia Katsua ja Saulia Inglesissä ja käytiin yhdessä syömässä ja jätskillä vielä ennen kun palattiin Niinan kanssa takaisin pohjoiseen.

Samalla köörillä lähdettiin tiistaina tekeen kunnon retkee saareen ympäri. Auto starttas Palmasista klo 7:45 ja puoli yheksän jälkeen poimittiin Katsu ja Sauli messiin ja suunnattiin kohti Puerto de Mogania. En ollukaan ennen käyny Moganissa aamulla, ihanan rauhallista ja tosi kiva paikka. Kierrettiin satamassa ja kiivettiin näköalapaikalla (siellä oli kätkö). Moganista matka jatku saaren länsipuolta pitkin mielettömissä maisemissa kivaa serpentiinitietä pitkin. Reitti oli mullekin ihan uus, koskaan en ollu saaren länsipuolella vieraillu. La Aldea de San Nicolasissa pidetiin kahvitauko ja jatkettiin siitä saaren luoteisnurkkaan Agaeten kylään, jossa pidettiin vähän pidempi tauko. Agaeten jälkeen lähdettiin kiipeemään vuorille, jossa pidettiin ensimmäinen stoppi Pico de las Nievesillä, eli saaren korkeimmalla kohdalla. Tää oli mulle kolmas kerta siellä, mutta ensimmäinen kerta, kun näin jotain. Aina ennen on ollu kauhee sumu, kun siellä oon vieraillu. Pico de las Nievesiltä suunnattiin Roque Nublolle, jossa käveltiin paasille ja takasin eli noin reilu 3km ja Niina sai matkalla ettii pari uutta kätköö. Ilma vuorilla oli ihan mieletön, parempaa ilmaa ei olis voinu toivoo. Aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja ilma oli ihanan kirpeetä. Vaikka vähän tuuli, niin aurinko silti lämmitti. Roque Nublon jälkeen suunnattiin lähes suorinta tietä takaisin Inglesiin. Kotona Palmasissa oltiin kahdeksan jälkeen, joten yli 12h reissu oli. Illalla oltiin aika väsyneitä... Mutta oli meillä kyllä tosi hauska reissu ja hyvä läpileikkaus saatiin koko saaresta, mullekin osin ihan uusia reittejä.

Puerto de Mogan

Pico de las Nieves

Mitä täällä on?!

Roque Nublo

Koulun sain tän vuoden osalta pakettiin eilen ja tammikuussa on jäljellä enää pari tenttiä. Eli paljon vapaa-aikaa luvassa. J Huomenna illemmalla onkin tiedossa ensimmäinen kisa ja samalla kova reeni maratonin jälkeen, kun meen juokseen Maspalomakseen 10km:n kisan. Vuoden viimesen kilpailun juoksen uudenvuodenaattona Las Palmasissa. Ei uskois, että neljän päivän päästä on jouluaatto. Sitä joulufiilistä saa täällä kyllä aika hakemalla hakee. Kyllä siihen mun jouluun vaan kuuluu läheiset ja lumi (ja lahjat!). Mutta onneks sentään ihan kaikki kaverit ei lähde koteihinsa joulun viettoon, joten eiköhän me ihan hauska joulu saada aikaseks täälläkin. Ainakin tosi erilainen. Ens vuonna se oikee toivottavasti luminen joulu perheen luona maistuu varmasti vielä kaksinverroin paremmalta.

Maspalomaksen rogaining

Sunnuntaina oli taas vuorossa suunnistusliigaa, tällä kertaa etelän päädyssä Maspalomaksessa. Kilpailumuotona oli rogaining: 27 rastia, puolitoista tuntia aikaa. Tykkäsin kovasti, jostain syystä en ennen ollukaan yhdessäkään rogaining-kisassa ollu kilpailijana. Puolentoista tunnin aikana ehdin hakee 23 rastia, mikä tais olla ihan hyvä saavutus. Rasteja sai siis hakea missä järjestyksessä tahansa ja pisteitä jokaisesta sai 5-35. Jokaisesta ylimenevästä minuutista vähennettiin loppupistemäärästä 2p. Oon aika tyytyväinen rastien hakusuunnitelmaan, vaikka kauaa aikaa en siihen tuhlannutkaan (ehkä puoli minuuttia). Reitin suunnittelun kun sai alottaa vasta lähtöpamauksen jälkeen. Aikaa meni melko tarkalleen 1:29, eli senkin puolesta lähes nappisuoritus. Hakematta jäi koodit 44, 50, 56 ja 57. Rastit oli tällä kertaa myös oikeilla paikoilla ja maasto hienoo, joten niidenkin puolesta jäi parempi fiilis kun Finca de Osorion reissusta.

Kisakartta

Miehet lähtöviivalla

Ihan ilman kommelluksia ei kuitenkaan tästä(kään) reissusta selvitty. Laskeutuessani hakeen viidettä rastiani (koodi 39) kivikkoisen kuivan ojarotkon pohjalta, jalka jotenkin lipes siinä rinteessä ja syöksyin pää edellä kivikkoon. Vähän aikaa siinä näin tähtiä ja kävi jo mielessä, että tässäkö tää kisa nyt oli. Mutta kyllä se siitä sitten helpotti ja matka jatku. Vasen poski, olkapää ja käsi sai aika rumannäköstä osumaa. Maalissa kaikki olikin tosi huolissaan ja järjestäjät mietti, pitäskö lähtee viemään mua lääkäriin. Vakuutin kuitenkin olevani sisäisesti täysin kunnossa, vaikka ulkoapäin ei ihan siltä näyttänykkään. Ja pintanaarmujahan ne vaan oli, ei mitään tikattavia haavoja sentään tullu.

Kisan jälkeen söin kenttälounaan ja jatkoin matkaa Maspalomakseen kylille. Mulla oli pyörä reissussa mukana, koska Maspalomaksen asemalta kisapaikalle oli matkaa n. 5.5km. Iltapäivän sitten kiertelin pyörällä pitkin Maspalomasta ja Playa del Inglesiä. Bongasin hotellin, jossa oltiin majottuneena vuonna 2010 ja löysin myös aika monta geokätköö (ja aika monta jäi vielä löytymättä/etsimättä). Päätin reissun San Agustinen kylään, josta hyppäsin pyörineni Las Palmasiin menevään bussiin. Kaikin puolin oikein onnistunut ja mukava päivä pikku haaverista huolimatta.

Kotona olikin illalla sitten vähän selittämistä. Ensinnäkään tyttöö ei kuulu koko päivänä takasin ja sitten kun se vihdoin tulee pimeen jo laskeuduttua, niin se näyttää vähintään siltä, kun joku olis hakannu sen, toinen poski ihan sinisenä. Yritin selittää, että tällasta tää suunnistus on, tää on ihan normaalia meille. En oo ihan varma, ymmärsikö ne kuitenkaan täysin. Tuskinpa.

Tilanne eilen, yön aikana väri on vielä mukavasti tummunu...

Semana de bienvenida

Eli yliopiston tervetuliaisviikkoa tuli vietettyä viime viikolla. Alkuviikosta hoideltiin asioita ja yritettiin sisäistää kaikki se informaatio, jota tippu joka puolelta. Maanantaina oli virallinen avajaistapahtuma ja coctail-kutsut. Tiistaina puolestaan oli oman tiedekunnan koordinaattorin tapaaminen sekä kiertelyä ja paikkojen esittelyä kampusalueella. Kurssitkin sain valittua ja näillä näkyminen näyttää siltä, ettei tarvi käydä kun yks telekommunikaation kurssi (Historia de las Telecomunicaciones), joka on aika hyvä juttu, koska mulla ei oo hajuakaan, mitä se oikeesti on. Muuten aionkin opiskella pari enkun kurssia, espanjan kurssin sekä työoikeuden ja kilpailuoikeuden kurssit. Vähän oon vielä hukassa koulun kanssa, kun esim. tunnukset Virtual Campukselle puuttuu, joten ei tietookaan, missä mun pitäs olla ja monelta. Myöskään mun learning agreement ei oo vielä palautunu takasin, joten en ees tiiä, saanko loppujen lopuks ottaa kaikki kurssit, jotka valitsin. Mutta en stressaa! Mañana, mañana…

Kuva: Juan Carlos Alonso

Viikko sitten keskiviikkona olikin retkipäivä. Matkustettiin Cruz de Tejedaan, josta vaellettiin noin 25 henkilön ryhmissä oppaan opastamana Artenaraan. Reitti oli hieno ja maisemat upeet, mutta henkilökohtasesti olisin ehkä toivonu edes vähän nopeempaa etenemistahtia. Voihan siihen 7 kilometrin reittiin tosiaan kolme tuntiakin kuluttaa, jos on mukana tyttöjä varvassandaaleissa ja farkkuhameissa... Välillä piti vähän odotella. Mutta opas oli kyllä tosi hyvä, saatiin paljon mielenkiintosta tietoo vuorista, maisemista, nähtävyyksistä reitin varrelta ja saaren luonnosta. 

Torstai olikin sitten kunnon aktiviteettipäivä. Aamupäivällä oltiin melomassa kahden istuttavilla kajakeilla Las Alcavanerasissa. Melonta olikin jo ennestään tuttua puuhaa, kun kotookin Kangasalta pari kajakkia löytyy. Aallot oli vaan vähän isommat, mitä Roineella on tottunu näkemään, mutta hienosti saatiin yläkerran kämppiksen kanssa melat heiluun samaan tahtiin. Melonnan jälkeen siirryttiin Las Canterasiin, jossa parin tunnin tauko vierähtikin mukavasti rannalla jutellen ja evästäen. Iltapäivällä oli sitten vuorossa mulle aivan uus lajikokeilu, surffaus. Aluks saatiin lyhyt teoria aiheeseen sisätiloissa, mutta aika pian siirryttiin  jo rannalle kuivaharjotteleen ja lopulta päästiin itse asiaan. Kuinka hauskaa voi olla! Merivettä tuli tosin juotua desitolkulla ja silmiä kirvelsi, mutta kyllä se palkitsi, kun pääsi laudan päälle ja sai aaltojen antaa viedä. Pari kertaa pääsiin jopa ihan seisomaan saakka! Sitä, kuinka kauan siellä pysyin, ei tosin voi sekunneissa laskee. Pitäsköhän ottaa ihan surffikurssi, siitä kun sais täällä opintopisteitäkin! Se on sitten toinen asia, saisko niitä mihinkään hyväksiluettua, tuskinpa... :) Torstaina oli myös kanarialainen illallinen ja vaihtaribileet. Illalliselta odotin vähän enemmän. Ruoka oli kyllä tosi hyvää sisältäen kanarialaisia ja espanjalaisia perinteisiä ruokia, mutta paikka ei ollu kummonen ja ruoka syötiin baarijakkaroilla istuen tai seisten. Kun saatiin mahat täyteen, siirryttiin viereiseen klubiin ja myöhemmin sitten itse partyihin. Kuvia mm. tästäkin illasta löytyy facebookin puolelta. 

Tervetuliaisviikko huipentui lauantain boat partyihin. Oli aika upeeta! Bussilla Puerto Ricoon ja 6 tuntia hengailua huvijahdilla auringonpaisteessa ja lopulta nähtiin myös auringonlasku. Ehdottomasti koko muutenkin hauskan viikon kohokohta. Joskus on ollu fressimpikin olo sunnuntaiaamuna herätessä, mutta siitä huolimatta lähettiin latvialaisten kämppisten Ilzen ja Ditan kanssa Maspalomakseen retkelle. Jäätiin pois bussista San Agustinissa, josta päivän aikana käveltiin osittain rantaa pitkin ja dyynien kautta Faro de Maspalomakseen eli reilu 15 kilometrin matka. Matkalla etsittiin muutamaa geokätköö, joista tosin yksi lopulta vaan löydettiin. Illalla kotona oltiin aika väsyneitä tyttöjä. 

Tällä viikolla sitten tosiaan alkaa luennot, tosin itellä taitaa olla eka vasta perjantaina, kun muutenkin maanantai ja torstai on jotain fiestapäiviä tms. Koulu joka tapauksessa suljettu. Eipä haittaa mua, kun muutenkin iski joku ihme syysflunssa ja olo on aika voimaton. Kävin kyllä eilen heti jo lääkärissä ja sain kunnot dropit, että eiköhän täältä sängyn pohjalta pian taas nousta!

Sinne meni elokuu

Tarkalleen kuukausi sitten Norwegianin lento DY 5221 Copenhagenista minä mukanaan laskeutu Las Palmasin lentokentälle. Kyllä aika rientää, kun on mukavaa! Syyskuu alko, mutta täällä ei kyllä oo vielä tietoakaan syksystä. Lämpötilat kipuaa joka päivä reilusti yli 30 asteeseen, kyllä kelpaa! Jännä juttu on sellanen, että ennen tätä päivää en ollu törmänny yhteenkään suomee puhuvaan ihmiseen kuukauden aikana, vaikka kyllähän tällä saarella toki suomalaisia (turisteja) paljonkin liikkuu. Ja tänäänkin tähän yhteen perheeseen törmäsin saaren eteläosan turistirysä Playa del Inglesin Lidlissä, missäs muuallakaan. No ehkä esim. suomalaisravintola Kuparipannussa tai muussa vastaavassa, mutta ihan niin ikävä ei oo vielä lihapullia tullu, että ois pitäny suomalaiseen ravintolaan turvautua.

Tiistai-iltana vietettiinkin jo ensimmäisiä läksiäisiä täällä meillä kotona. Brasilian tyttöjen  työharjoittelut tuli päätökseen, ja oli aika lähteä takasin kotiin. Sen kunniaks tytöt järjestikin oikein kunnot pippalot. Ruokaa valmistettiin monta tuntia ja herkkuja oli jos minkälaisia. Oli mahtavaa päästä maisteleen brasilialaisia ruokia, tykkäsin kovasti! Juhlissa oli kaikkien meidän kämppisten lisäks kymmenkunta tyttöjen muutakin kaveria. Upeeta oppia uusia asioita vieraista kulttuureista ja kyllähän tässä kielitaitokin paranee kohisten. Vaikka ehdittiinkin asua vaan vajaa kuukausi yhdessä tyttöjen kanssa, niin silti tulee ikävä. Mutta täytyy vastata kutsuun ja mennä joku kerta käymään Brasiliassa! Viikonlopun aikana tänne muuttikin sitten jo kaks uutta tyttöä Latviasta, tosi mukavilta vaikuttaa hekin. Myös alakerran huoneiston remontti on valmistunu, joten lähipäivinä meidän perhe kasvaa entisestään, kun sinnekin pikkuhiljaa muuttaa ihmisiä. Tosin alakerran väellä on kyllä omat keittiö ja olkkari ym., että ei ehkä niin paljoo päästä oleen tekemisissä, kun oman kerroksen väen kanssa.

Intensiivinen espanjan kurssi saatiin päätökseen perjantaina. Viimesellä tunnilla meidän kaikki kolme ryhmää laitettiin samaan luokkaan, ja päästiin leikkiin kaikki yhdessä. Jokainen sai suoritettavakseen vuorotellen tehtävän, joka saatto olla imitaatiota, tanssimista, laulamista, esiintymistä jne. Itse sain kunnian parin kaverin kanssa esittää humalaisia yökerhossa. Tosi hyvä yhteishenki koko kielikurssiryhmällä. Voin kyllä lämpimästi suositella kaikille vaihtoon lähteville osallistumista kielikurssille, jos sellanen järjestetään ennen varsinaisen koulun alkamista. Helppo tapa tutustua ihmisiin, saada kavereita ja oppia kieltä. Maanantaina alkaakin sitten tervetuliaisviikko, jonka aikana järjestetään kaikennäköstä aktiviteettia. Siitä kerron sitten myöhemmin lisää. Ensi viikko on myös reenien osalta ns. kevyt viikko, koska edeltäneet viikot on ollu määrällisesti aika kovia. Hyvä välillä vähän keventää, jotta jaksaa sitten taas myöhemmin uudella innolla painaa menemään. J

Perjantaina illemmalla tein tän viikon ns. kovan reenin, 6*4min/2min palautukset jo tutuksi tulleessa Parque de las Rehoyasin urheilupuistossa. Jalat tuntu tosi kevyiltä ja muutenkin juoksu tuntu rennolta ja kivalta. Vauhti nyt ei vielä päätä huimaa, mutta ei kai sen tässä vaiheessa vuotta tarviikkaan. Suunta on ylöspäin ja se on pääasia! Viikonloppuna oli puolestaan taas reissaamisen vuoro, koska haluun nähdä ja kokee tätä saarta mahdollisimman paljon tän puolen vuoden aikana. Lauantaina heti aamusta sininen guagua alle ja matkustusta reilun tunnin verran kohti länttä. Päivän teemana oli Azuajen rotkovaellus, joka kulki viidakkorotkossa vesiputoukselle ja kylpylän raunioilta päätyen lopulta San Andresin merenrantakylään. Rotko oli paikoin hyvinkin rehevä ja välillä sai kiipeillä kallioseinämiä köyttä apuna käyttäen. Vesiputous oli kyllä vähän pettymys. Odotin vähintään jotain Niagaran putousten kaltasta nähtävyyttä, mut se olikin vähän pienempi...

Tänään sunnuntaina matkustin ensimmäistä kertaa etelään, monelle suomalaisellekin tuttuihin Maspalomaksen ja Playa del Inglesin lomakohteisiin. Tottakai samalla piti yks vaelluskin käydä, jotta iltapäivällä sai sitten hyvillä mielin tutustua muun muassa dyyneihin ja viettää aikaa rannalla. Otin Faro de Maspalomaksen bussiasemalta guaguan nro 18, jonka on niin sanottu vuoristobussi pääteasemanaan mullekin jo tuttu Tejeda. Jäin pois Artearan kylässä, josta reitti alkoi kamelisafarin kupeesta. Samaisen kamelisafarin ravintola-baari pelasti hyvin uupuneet pyöräilijät keväällä 2010, kun oltiin iskän ja Niinan kanssa pitkällä pyörälenkillä samoilla huudeilla. Sweet memories<3 Alkumatkasta kuljin läpi alkuasukkaiden muinaisen hautausmaan, jossa oli pari sataa hautakumpua eli tumulia. Siksakkaava kivinen polku vei ylös soratielle, josta alkaen hölkkäsinkin koko loppumatkan (eli suurimman osan reitistä). Reitti tarjosi avaria ja jylhiä näkymiä yhdessä saaren suurimmista rotkoista. Myös noin kymmeneen pyöräilijään törmäsin reitin varrella, oispa kiva itekin pyöräillä tuolla vielä joku päivä. Jatkoin lenkkiä läpi Playa del Inglesin, jossa pidin evästauon. Kuljin pitkin rantaa ja dyynejä ja päädyin lopulta El Faro de Maspalomaksen majakalle. Kuuma päivä oli ja rannalla tuhansia turisteja. Vähän eri meininki tuolla etelässä, kun kotona Las Palmasissa.  Saattaa olla, että syksyn mittaan pitää vähän useemminkin tehdä reissuja etelään, koska Las Palmas on tunnettu siitä, että se kerää pilviä ylleen. Vaikka kotona olisikin pilvistä, saattaa etelän lomakohteissa aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Mutta ainakin toistaiseksi täällä pohjosen puolellakin saarta on aurinkoo riittäny ihan tarpeeksi, ja vasta muutama sadepisara on kuukauden aikana näkyny. Todo bien aqui!