Tällä viikolla viikonloppu alko
jo torstaina, kun perjantai paljastu yllärivapaaks Pyhäinpäivän (Día de todos los Santos) vuoksi. Päivän
suunnitelmat ehtikin muuttua aika moneen kertaan. Ihan alunperin piti olla normipäivä,
reeniä ja koulua. Tiistaina tosiaan sitten kuultiin, että perjantaina onkin
fiestapäivä, eikä luentoja ollenkaan. Eli tiedossa kunnon reenipäivä. Sitten
bongasin, että päivällä olis mahdollista mennä hyppään benjihyppy ja sinne tulikin
sitten ilmottauduttua. No torstai-iltana saadaan sitten tietää, että tapahtuma
siirtyykin parin viikon päähän, koska on luvattu huonoo säätä!? Vähän suututti,
olin jo ehtiny innostuun aika lailla, eikä tää uus päivä sovi aikatauluihin yhtä
hyvin. Mutta hyppy on joka tapauksessa maksettu jo, että jossain vaiheessa
tässä sen tuun vielä tekeen! No lohdutuksena tästä pettymyksestä mua
pyydettiin mukaan saaren kiertoretkelle ja suostuin ilomielin, koska saaren länsiosa
onkin vielä kokonaan vallottamatta. Mutta jo parin tunnin päästä tuli viestiä, ettei
saaren kierto nyt perjantaina onnistukaan, koska kuskin pitää olla kaupungissa
takasin jo klo 16:00. Lopulta päädyttiin sitten tekeen vähän lyhyempi retki muutamissa
saaren pohjoispuolen kaupungeissa/kylissä. Täällä ei todellakaan siis kannata kovin pitkälle elämää suunnitella. Muutoksia
tapahtuu koko ajan ja siitä ei paljon stressata. Myös ihan itsestään selviin
asioihin vastaaminen ja asioiden hoitaminen saattaa joskus kestää aivan uskomattoman
kauan. Olis kertoo parikin esimerkkiä, mutta annetaan olla tällä kertaa. Lisäksi lähes aina ollaan myöhässä joka paikasta. Suomalaiselta täsmällisyyden
rakastajalta tällaseen kaikkeen tottuminen vaatii vähän aikaa, kun ei vielä
kolmen kuukauden jälkeenkään oo täysin sopeutunu. Mutta tekee ihan hyvää mulle,
viimeisimmät vuodet oon kuitenkin aika tukka putkella painanu kodin, koulun ja työpaikan väliä ja siinä samalla yrittäny aika paljon reenatakin, joten ihanan
stressitöntä elämää sitä tällä hetkellä saa viettää. Ja aion kyllä todella
nauttia tästä!
Muutama sananen eilisestä retkestä sitten. Vaikka se lopulta supistukin kokopäiväretkestä puolipäiväretkeks, niin paljon ehdittiin silti nähdä ja kivaa oli. Osassa paikoista olinkin jo vaellusten lähtö- tai päätepisteiden ansioista nopeesti vieraillu, mutta nyt pääsin vähän paremmalla ajalla tutustuun kohteisiin ja sain tietoo vähän pintaa syvemmältä. Arucasissa nähtiin kaupungin mahtava kirkko sekä sisältä, että ulkoa sekä vierailtiin kukkulan huipulla, Montaña de Arucasilla. Galdarissa pyörähdettiin Pintada Cueva museolla, jonka jälkeen mentiin ihmetteleen aaltoja ja majakkaa Faro de Sardinaan. Reissun viimeset kohteet oli Puerto de las Nievesin satama sekä Agaete, jossa käytiin muun muassa tsekkaamassa El Dedo de Dios (Jumalan sormi) -luonnonmonumentti ja lopuks syötiin vielä rantaravintolassa vähän erilaisia tapaksia, lähinnä mustekalaa, juustoo ja perunoita kanarialaisittain. Opetin myös reissun aikana koko porukalle vähän geokätköilyn alkeita, ja pari matkan varrelle osunutta kätköö etsittiin ja löydettiinkin.
 |
| Arucasin kirkkoo vähän joka suunnasta, on se mahtava! |
 |
Ja sisällä oli Pyhäinpäivän seremoniat käynnissä (ei jääty kuunteleen)
|
 |
| Varmaan ihan ilman selitystäkin selvää, mikä se karkkipurkki siinä kädessä on |
 |
| Matkaseurue |
 |
El Dedo de Dios oli vielä vuonna 2005 vähän hienompikin nähtävyys, mutta Delta-myrsky tuli ja vei huipun mennessään
|
 |
Tässä elokuun vaelluksella nappaamassani kuvassa El Dedo de Dios ylhäältä päin kuvattuna
|
Huomenna sitten tosiaan vähän toisenlaista
seikkailua tiedossa, siitä sitten raporttia myöhemmin. Nyt koulutehtävien
kimppuun, ens viikolla oliskin pari välikoetta, joten parempi olis vähän jaksaa
tsempata!
