Joulua ja juoksua

Tänä vuonna tuli vietettyä vähän erilainen joulu. Joulufiilistä yritin hakee pitkin joulukuuta, mutta pakko myöntää, että vaikeeta se oli, enkä mä sitä oikeestaan lopulta löytäny ollenkaan. Parempi niin, muuten olis voinu tulla kova koti-ikävä. Perheen jouluaattoon pääsin sentään vähän ottamaan osaa, kiitos Skypen. Aamulla kattelin keittiössä, kun äiti leipo viimesiä herkkuja ja iskä kuorrutteli kinkkua. Sitten jäin hetkeks yksin vahtiin uunia, kun muut lähti käymään hautausmaalla ja hakeen mummut ja papan taloon. Iltapäivä menikin mukavasti seurustellessa ja ruokailun ajaks mut laitettiin kirjahyllyn päälle tarkkaileen. Oli kiva päästä vähän osallistumaan perheen jouluun, vaikka eihän se ihan sama ollu. Hetken ehdin olla myös lahjojen jakamisessa ja avaamisessa mukana, kunnes lähdettiin kämppiksen kanssa kaverille kansainväliselle jouludinnerille. Näillä Suomi-eväillä: 

Perunalaatikko meni tosi hyvin kaupaks, sitä jopa kehuttiin. En tosin tehny siitä ihan tosi imellettyä, kun itekkin tykkään sellasesta vähän vähemmän imelletystä. Rosollista kaikki otti mistä tykkäs, mutta salmiakki ja laku sai aikaan vähän nyrpeempiä ilmeitä. Kyllä kaks saksalaista väitti tykkäävänsä ja toinen jopa kysy, mistä vois ostaa salmiakkia täältä. Ikeaan vaan, sieltä sitä kuulemma saa. Muutenkin oli ihan kiva ilta, pelailtiin vähän pelejä ja tutustuin pariin uuteenkin tyyppiin. Vähän erilainen joulu, mutta kyllä ens vuonna on taas Suomi-joulun aika. Ja  toivottavasti olis lunta! 

Joulupuu

Aattoillan juhlaväki

Joulupäivänä halusin käydä uimassa, jotta voin sanoo, että oon uinu meressä jouluna. Olin varautunu vaan pulahtaan nopeesti, mutta yllätys oli suuri, kun varpaat kosketti vettä. Sehän oli oikeesti lämmintä! Niinpä uiskentelin vähän pidemmänkin aikaa ja kylmä tuli vasta, kun piti tulla vedestä pois. Muuten mun elämään on kuulunu joulun jälkeen lähinnä lenkkeilyä, vähän leipomista ja leffojen katselua, oon ottanut rennosti ja lomaillu. 

Gluteenittomat peruna-porkkanarieskat

Lauantaina kävin sentään yhdessä pienessä juoksukisassa Moyassa, pienessä kylässä täällä saaren pohjoispuolella. Matkana oli yhteensä 7km, josta noin 2km juostiin pienellä kivikkojuurakkopolulla. Oli vähän ekstriimiä vetää DS Trainereilla liukkailla kivillä, nastarit olis ollu kivat. Mutta hengissä selvittiin. Maalissa oli sitten tarjolla kuumaa sulaa suklaata ja jotain muitakin paikallisia moyalaisia herkkuja. Juoksu tuntu kivalle ja olis tehny mieli juosta vähän enemmänkin. Vettä sato koko iltapäivän ihan kaatamalla, joten oli ainakin happirikas ilma juosta. Muuten se vesisade ei ollu niin kiva juttu, verkatkin jäi aika lyhyiks, kun juoksin melkein suoraan autosta viivalle ja maalista autoon vaihtaan kuivat kamat. Onneks oli paljon vaatetta mukana. Hyvä reeni oli joka tapauksessa ja vaihtelun vuoksi hauska juosta kisaa vähän muuallakin kun pelkästään asfaltilla. 

No nyt on vähän vaarallisen näköstä siellä taustalla

Älä kaadu, älä kaadu

Iloinen, mutta niin märkä

Vuoden varmasti viimesen kisan (San Silvestre) juoksen sitten huomenna uudenvuodenaattona viiden aikaan täällä Las Palmasissa. Matkana oli viime vuonna ollut kuulemma 10km, mutta tänä vuonna jostain syystä vaan 6.1km. Harmi, olisin halunnu päästä taas ennätysjahtiin. Mutta kovaa kamppailua kärkisijoista tulee varmasti olemaan, kattelin osallistujalistoja ja kovia nimiä on viivalla. Mutta olen valmis taistelemaan! Ilmoittautuneita on yhteensä joku 6 000, joten hieno tapahtuma tulee varmasti taas kerran olemaan. Illemmalla saadaan sitten talo täyteen vieraita ja päästään kokemaan, kuinka uusi vuosi otetaan vastaan espanjalaisittain viinirypäleitten syömisineen ja kaikkine muine rituaaleineen. Siitä tulee hauskaa! Vuoden alussa ajattelin julkasta vähän erilaisen blogitekstin, joten pysykää kuulolla, jos kiinnostaa tietää vähän mun syvällisemmistä ajatuksista täällä.