Barcelonan kautta Suomeen sopeutumaan

Rakkaaseen koti-Suomeen palattu  jo tovi sitten, mutta yleisön pyynnöstä palaan vielä kerran Espanjaan ja tarkemmin Barcelonaan. Jospa tästä tekstistä olis jollekin jotain hyötyäkin, jos joku suunnittelee Barcelonan vierailua (voin suositella!). Päädyin tosiaan tulemaan Barcelonan kautta Helsinkiin, kun ensinnäkin lentoyhdistelmä Las Palmas-Barcelona + Barcelona-Helsinki oli puolet halvempi kun suora lento Palmasista Suomeen ja toiseks koska en ollu koskaan ennen käynyt Barcelonassa, oli kiva vierailla kaupungissa muutaman päivän ajan. Maratonin jälkeen pukkas pientä maratonflunssaa taas ja tällä kertaa iski vähän pahemminkin päälle. Kurkku oli pari päivää kipee ja nenä aika tukossa vähän kauemminkin. Loppureissusta pääsin sentään jo vähän aamulenkkeilemään (vaikka ei olis kannattanu, tauti vaan pitkitty), mutta muuten reissu meni aikalailla kartta ja kamera kädessä pyörimiseks kaupungilla.

Kolme päivää on aika lyhyt aika noinkin suuressa kaupungissa. Nähtävää olis ollu vaikka kuinka paljon ja piti tehdä vähän valintoja, mitkä on itelle ne kaikken tärkeimmät nähtävyydet. Jos aikaa olis ollu vähän enemmän ja olisin ollu kokonaan terve, olis ollu kiva tehdä joku pieni vaelluskin siellä. Vaeltamiseen sopivia metsikkömäkiä kun löyty ihan metroreittien ulottuvilta.

Metrokartta

Lento saapui Barcelonaan perjantaina myöhään. Vaatimattomaan, mutta siistiin ja sijainniltiin loistavaan hostelliin saavuttuani meninkin lähes suoraan nukkumaan. Lauantai valkeni harmaana, mutta aamupalan jälkeen päätin lähtee tutkimaan paikkoja. Olin jo kentältä ostanu T10 sarjakortin (10,30 eur) julkiseen liikenteeseen, joka on kyllä aika kätevä kortti turistille. Otin metron Estacion de Santsille eli Barcelonan päärautatieasemalle ja hommasin sieltä kaupunki- ja metrokartan. Päätin kävellä läpi kaupunkia määränpäänä Camp Nou eli FC Barcelonan jalkapallostadion. Paikan päällä huomasin, että illalla olis ollu FC Barcelona vastaan Valencia CF. Hetken jo mietin, pitäskö ostaa lippu ja mennä kattoon elämäni toinen jalkapallomatsi (eka oli Madridissa viime keväänä). Vesisade ja lippujen kalliit hinnat sekä se, etten mä oikeesti jalkapallosta mitään tajua kuitenkin ratkas sen, että päätin jättää väliin. Stadionvierailun jälkeen otin metron Placa Catalunyaan, jossa kävin ensin vähän Corte Inglesissä shoppailemassa ja sitten lisää shoppailua ja kahvittelua Ciutat Vellan kaupunginosassa sekä kävelyä pitkin kuuluisaa La Ramblaa takaisin majapaikkaan. Olin lukenu pari kuukautta sitten Carlos Ruiz Zafonin Taivasten vanki nimisen kirjan ja oli kyllä hauska vierailla samoissa paikoissa, joista kirjassa kerrottiin. Myös muut sarjaan kuuluvat kirjat, Enkelipeli ja Tuulen varjo  kuuluu tulevaisuuden lukulistalle.

Camp Nou

Vanhan kaupungin kujia

La Rambla

 

Sunnuntaina sää oli onneks parempi. Aurinko paisto, mutta pakko myöntää, että Gran Canarian lämpöön tottuneen mielestä aika kylmälle tuntu ja muutama villapaita piti takin alle laittaa. Ei ollu biitsikelit Barcelonassa, vielä. Kävin lyhyellä aamulenkillä satamassa ja aamupalan jälkeen lähdin kiertämään lisää nähtävyyksiä. Ekaks otin metron Gloriekseen, jossa tsekkasin Torre Agbarin, hassun kurkun mallisen ilmeisesti toimistorakennuksen. Sieltä kävelin pitkin Avenida Diagonalia Sagrada Familiaan, joka on varmaan yks Barcelonan päänähtävyyksistä. Ulkoopäin se ei vaan tällä hetkellä näyttäny niin upeelta kuin olis mahdollista, koska oli ilmeisesti ties kuinka monetta vuotta remontissa. Sisällekin olis päässy jos oli kiinnostanu, tosin liput tais maksaa yli parikymppiä ja jono oli varmaan 200m. Jätin väliin, vaikka varmaan ihan hieno kokemus olis ollu sisälläkin käydä. Päivän lopuks kävin vielä kurkkaamassa Placa Catalunyan lähellä olevan Universitatin, yhden niistä monista monista kymmenistä Barcelonan yliopistojen rakennuksista. Upee oli ulkoopäin. Myös muutamia kätköjä päivän aikana etsin ja löysinkin.

Torre Agbar

Sagrada Familia

Universitat



Maanantaina kävin aamulenkillä kirpeessä ilmassa, mutta hienossa auringonpaisteessa Barcelonan biitsillä. Hieno ranta ja varmasti mukavaa viettää aikaa siellä kun kelit alkaa sen sallimaan. Aamupäivästä sain sitten seuraa, kun Madridin matkaajat oli kotiutuneet reissusta ja lähes paikallistuneet Annina ja Sonja esitteli mulle vähän lisää vielä kaupunkia. Otettiin metro+juna+bussi yhdistelmä Tibidabo-vuorelle tarkotuksena päästä käymään huipulla, jossa sijaitsi hieno linna ja jonkinnäkönen huvipuisto. Epäonneksemme huipulle vievä juna ei kuitenkaan kulkenut kun viikonloppuisin, joten jouduttiin tyytymään vuoren puolivälissä sijaitsevaan näköalakahvilaan ja juotiin kupposet kahvia ja katseltiin edessä aukenevaa Barcelonaa. Kahvittelun jälkeen päätettiin lähtee valloittamaan toinen kukkula. Matka vei kohti seuraavaa mäennyppylää, Parc de Montjuicia, joka saavutettiin yhdistelmällä bussi+juna+metro+bussi+bussi. Huipulle olis päässy myös vaijerihissillä, joka oli kuitenkin remontissa. Onneks kuitenkin bussi kulki, ettei menny vaeltamiseks. Huipulla oli sitten hieno linna, jossa kierreltiin vähän aikaa. Matkalla bussilla alas ajettiin olympiakylän läpi ja nähtiin stadion. Piti oikein tarkistaa millon täällä oli olympialaiset, vuonna 1992. Päädyttiin Placa Espanyalle, jossa nähtiin hieno Palau National -palatsi, jonka edessä olevien suihkulähteiden voi tiettyinä iltoina nähdä "tanssivan" musiikin tahdissa. Illalla käytiin vielä syömässä kreikkalaisessa ravintolassa muutamien tyttöjen kavereiden kanssa ja sen jälkeen uni maistu.



Biitsi

Hotelli W Barcelona

Monument a Colom

Kahvittelua näköalakahvilassa, taustalla Barcelona

Castillo de Montjuïc

Paikallinen turisti Annina

 

Palau National

Tiistaina aamulla kahdeksan aikaan metro+juna lentokentälle ja lento Suomeen. Muutamaa päivää yli puolen vuoden reissu oli ohi. Nyt on jo reilu viikko totuteltu Suomeen ja sen ilmastoon. Toisaalta ihanaa olla Suomessa, toisaalta ikävä GC:tä. Aluks oli ihan outoo olla taas täällä, mutta pikkuhiljaa oon kyllä taas sopeutunu ja ainakaan vielä ei oo iskeny epätoivo. Edes loskakelit ei oo saanu mun hymyä hyytymään, kaikki on aikas hyvin täälläkin, vaikkei lämpötila ookkaan 25 ja ihonväri on jatkossa vaan vaalenemaan päin. Dipan järjestelytkin on lähteny ihan vauhdilla käyntiin ja kun samalla oon alottelemassa toistakin koulutukseen liittyvää projektia, on puuhaa varmasti keväälle ja kesälle ihan riittämiin. Toisaalta opiskelumotivaatio on kyllä syksyn pienen löysäilyn jälkeen kova ja innolla jo odotan, että pääsen tosissani kohta hommiin!

Vaikka kouluun panostaminen syksyyn verrattuna vähän nyt lisääntyykin, en mä urheiluakaan laiminlyö. Pieni peruskuntokausi on syksyn ja alkutalven ”kisakauden” jälkeen paikallaan. Sitä peruskuntoo lähdetään vahvistaan huomenna seuran hiihto(suunnistus?)leirille Jämille, jee! Kiva nähdä pitkästä aikaa kaikkia seurakavereita ja saada reeniseuraa. Lumi on kai Jämilläkin vähän tiukassa, mutta täällä Kangasalla sitä riittää! Pari hiihtolenkkiä oon jo Kyötikkälä-Vatiala välillä heittäny ja ihan hyvässä kunnossa on ladut. Mukavaa vaihtelua reeneihin! 2.5 viikon päästä Pirkan Hiihto 90km, vai onko? Se jää nähtäväks, mä oon valmis ;)