Koulua ja kursseja

Vihdoin oon saanu hiottua mun learning agreementin lopulliseen kuntoon, joten enää ei kursseja muutella. Päänvaivaa kurssien kanssa aiheutti tosiaan se, että koska Aallolla oli yhteistyösopimus vaan Telekommunikaatio- ja sähköinsinööritieteiden koulun kanssa, niin mun olis pitäny ottaa 60 % kaikista opintopisteitä sieltä. Ja tarjonta oli vähän mitä oli, ei oikeen kolahtanu kyseisen laitoksen kurssit. Viikolla tullut sähköposti helpotti olennaisesti kurssivalintojen tekemistä ja teki syksystä huomattavasti kivemman ja helpomman: ‘’We have talked with our coordinator and we have decided that you can enroll without the 60 % in the EITE as an unique exception. You can take one or two subjects in our school (like the ones of English) and then you can enroll in other schools of the ULPGC.’’

Jee!! Hyvästi Historia de las Telecomunicaciones, ehdin mä sentään yhden luennon käydä ja meinasin kuolla tylsyyteen. Lopullisesta learning agreementista löytyy vaihtareille tarkotettu espanjan kurssi, kolme enkun kurssia (meniks tää jotenkin väärinpäin nyt? tosin ei tee pahaa mulle enkkuakaan opiskella) sekä pari lakikurssia (työ- ja kilpailuoikeus). Ensimmäiset kurssit on valittu varmistamaan riittävä määrä noppia, jotka oikeuttaa apurahan loppuosan vastaanottamiseen. Tosin yks noista enkuista on vielä epävarma, järjestetäänkö sitä ollenkaan. Selviää varmaan HUOMENNA tai ens viikolla tai jouluun mennessä. Heh. Lakikurssit olis tarkotus saada sivuaineeseen hyväksluettua. Saa nähdä miten käy. Täytyy myöntää, että välillä oon kyllä vähän pihalla, mistä edes puhutaan. Mutta eiköhän se espanjan kielikin tässä syksyn aikana parane.

Eilen oli pitkä hyppytunti keskellä päivää, jonka aikana ehdin käydä tekemässä mm. määräintervallireenin yliopiston urheilukentällä. Kentän viereisellä sora-aukolla näin mielenkiintoisen näyn.

Miksei kukaan kertonu mulle, että voin opiskella täällä maanmittausta? En meinaa kyllä millään pysty muistaan enää 4 vuotta sitten hankittua teodoliitin (vai oliko se takymetri?) käyttötaitoo. Olosuhteet olis ainakin ollu täällä huomattavasti miellyttävämmät suorittaa kyseinen harkka. Ossinlammen lätäköissä räntäsateessa jäätyessä meinas tulla äitiä ikävä.

Ikävä on myös Alvaria, Tuasia, Dipolia, Täffää ja mitä  näitä  nyt on. Kouluruoka täällä ei oo mitään kummosta, jos et haluu syödä joka päivä ranskalaisia tai erilaista variaatiota täytetystä leivästä. Salaattikin oli vetistä ja pahaa. Ja tyypillisestä kouluruoka-annoksesta joutuu vieläpä maksaan vähintään tuplat Suomen opiskelijalounaaseen  verrattuna. Onneks lähes aina ehdin lounasaikaan tai viimestään iltapäivästä kotiin syömään. Tällä viikolla ennen lukujärjestyksen lopullista muokkautumista jouduin parina päivänä syömään koulussa. Ensimmäisessä kuvassa tyypillinen kouluruoka täällä, toisessa esimerkkiratkaisu tähänkin pulmaan.  Kyllä täältä palattuani arvostan suuresti 2.5 euron kouluruokaa sen aikaa, kun siitä vielä ehdin nauttia!