Alkuvuoden reenielämää

Heippahei, täällä ollaan taas! En oo kadonnu, vaikken hetkeen oo blogia päivitelly. Ei oo vaan millään ehtiny kuulumisia kirjotella, kun on pitäny maksimoida rusketusta ja imee itteensä kaikki tää aurinkoenergia, mitä vaan on saatavilla. Vuoden alkupäivät on ollu täällä ihan mielettömät kelit, lähes joka päivä aurinko paistanu ihan pilvettömältä taivaalta ja ollu ihanan lämmintä. Päivät onkin sujunu mukavasti peruskaavalla herätys - aamupala - reeni - ruoka - auringonotto kattoterassilla - välipala - reeni - ruoka - nukkumaan meno. No ehkä välissä on pitäny ihan vähän facebookatakin... Mukavaa elämää, tähän vois melkein jopa tottua. Tosin torstai oli ainut poikkeus. Aamulla odottelin sopivaa rakoa, että sade ja ukkonen lakkais ja pääsisin reenin heittämään. Melkein onnistuinkin, 12km pysyin kuivana, mutta 2km ennen kotia sade alko taas ja kastuin ihan litimäräks. Mutta ei mua onneks sokerista oo tehty. Tällä viikolla piti kyllä alottaa vähän yhtä koulujuttua kirjottamaan, mutta ehtiihän sitä ens viikollakin, odottelen sitä ensimmäistä toista sadepäivää ja sit alan sykkimään.

Voisko pitkälle lenkille lähteminen olla aina näin hauskaa?

32,3 kilometriä myöhemmin...

Reenien välissä pitää välillä vähän levätäkin

Kisoja täällä on nyt tammikuussa vähän heikommin, mutta ei oikeestaan haittaa. Kyllähän mä niissä tykkään käydä, mutta toisaalta on myös kiva nyt kun saa pelkästään keskittyä reenaamiseen. Tosin ei tässä oo enää kun huomenna tasan kaks viikkoa maratonille, joten pikkuhiljaa aletaan taas keventään. Viimeset pari viikkoo on ollu ihan hyviä reeniviikkoja, oon juossu pari vähän pidempääkin juoksua (~30km) ja muutamia normaalia pidempiä reippaampia reenejä. Tänään tosiaan oli viimenen pitkä nousujohteinen 30km + verkat päälle ja täytyy kyllä sanoo, että hyvin meni. Jospa vaikka näiden ansioista en hyytyis tällä maratonilla niin aikasessa vaiheessa kun Lanzarotella, mieluummin en ollenkaan!

Yhden kolmen kilometrin pyrähdyksen kävin juoksemassa tossa 4. päivä lauantaina Arucasissa. Hauska tapahtuma, tosin koko ilta siellä meni kun lähtöjä oli useempi ja oma (seniorinaiset) oli vasta toiseks viimesenä. Kisan jälkeen oli tarjolla churroja ja suklaasulaa. Tulihan sieltä taas vähän palkintokaapin täytettäkin, mutta voitosta en tällä kertaa pystyny taisteleen. Ekan kierroksen (kilsan kierroksia yht. 3) pysyin Marian peesissä, mutta sitten se karkas alamäessä. No, ens kerralla sitten yritän tarjota vastusta! Jos sellasta ens kertaa nyt koskaan tulee. 

Gran Canaria Maraton juostaankin sitten koko porukka (-Oh, your family is as crazy as you!? -Yep!) sunnuntaina 26.1., jonka jälkeen on vielä muutamia päiviä aikaa nauttia saaresta ja lomailla yhdessä. Vaikka voisin vielä toisenkin puoli vuotta täällä helposti viettää, niin toisaalta on myös kiva päästä sitten taas Suomeen, vaikka vähän jännittääkin, miten se sopeutuminen sinne taas sujuu. Toivotaan, että hyvin! Ainakin on tosi ihanaa päästä näkeen kaikkia kivoja ihmisiä. Odotan myös, että pääsisin hiihtämään, jospa se talvi ei nyt sittenkään olis ihan kokonaan peruttu.