Artiklan syysvaellus

Teksti kertoo viime viikonlopun mahtavasta vaellusreissusta Kilpisjärvellä ja kolmen maan rajalla. Koska yks kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on mukana myös paljon kuvia: omalla kameralla räpsittyjä otoksia, mutta sain myös luvan käyttää blogissa varsin loistokkaita kuvia, kiitos Matias!!

Ainejärjestömme eli Artiklan syysvaellusreissu oli alkamassa, kun perjantaina aamulla jo kuuden jälkeen suurin osa reissumme 33 tulevasta juristista pakkasi rinkat, sauvat ja itsensä autoihin ja edessä oli pitkä ajomatka kohti Suomen käsivartta. Rovaniemeltäkin oli matkaa vielä sellainen 430km ja mä kun luulin, että asun nykyään pohjoisessa!

Kilpisjärvelle saavuttuamme käytiin tankkaamassa masut täyteen ja varsinainen seikkailu oli valmis alkamaan. Jonossa lähdettiin taivaltamaan 11 kilometriä kohti Kuohkimajärven varaus- ja autiotupia. Itselleni tuli ainakin aika yllätyksenä, kuinka pitkä ja raskas matka oli. 11km ei sinänsä kuulosta kovin pitkältä matkalta, mutta haastavaa siitä teki painavat rinkat sisältäen kaikki juomat ja ruuat, paikka paikoin varsin tekninen reitti sekä pitkän ajomatkan väsyttämät taivaltajat. Viimeset pari kilometriä alkoi jonossa jo kuulumaan lisääntyvässä määrin ”millon ollaan perillä” ja kuulemma viimeinen ”puoli” kilsaa oli aika pitkä! Mutta kun mökit näkyi, oli meillä ihan voittajafiilis! Linkki reittiin.

Nuotio laitettiin pystyyn, jokainen etsi paikan omalle makuupussilleen ja loppuilta vietettiin ihaillen tähtitaivasta ja revontulia, paistettiin makkaraa nuotiolla ja nautittiin hyvästä seurasta tunturien syleilyssä. Oli jotenkin ihan absurdia ajatella olevansa ihan erämaassa siellä pimeydessä, mutta kuitenkin niin paljon hyviä tyyppejä ympärillään. Olo oli tosi onnellinen, kevät ja kesä paiskittiin hulluna hommia ja tässä oli palkinto. Kaikki on nyt niin hyvin ja oon varma, että tein elämäni parhaan päätöksen, kun uskalsin hakea vielä opiskeleen toista tutkintoa ja nimenomaan Lappiin. Se on jännä kuinka elämässä tulee ylä- ja alamäkiä. Keväällä ja vähän kesälläkin 2013 ja 2014 olin aika rikki ja stressaantunut, syyt vaan oli erit. Viime syksy nyt oli ainutlaatuinen kaikin puolin, eikä sellaista varmaan koskaan enää vastaavaa tuu. Mutta nyt oon vasta löytänyt sen oman paikkani, täällä on kyllä hyvä olla. Jossain vaiheessa iltaa silmät alkoi väkisin painumaan kiinni ja aika nopeasti sitä unta sainkin, vaikka yläpetillä oli kyllä aika kuuma yö kiitos kamiinan. 

Kuva: Matias Partanen

Kuva: Matias Partanen

Lauantaina oli sitten koko päivän vaellusreissu Ruotsin ja Norjan tuntureilla. Tarjolla oli kaks matkaa: pitkä reilu 20km Norjan puolella ja lyhyt noin 13km Ruotsissa. Itse toimin lyhyen reissun vetäjänä ja kartanlukijana. Reitti oli tosi mukava: alku helppoa polkua Kilpisjärven rantaa pitkin noin 3km, jonka jälkeen lähdettiin kapuamaan kohti tuntureita seuraavat 5km. Alun koivikko muuttui avotunturiksi ja koko ajan myös lumimäärä lisääntyi ja tuuli oli aika kova. Tuntureilla oli kääntöpaikka ja sitä risteystä odotettiin aika kauan! Vähän ehkä jouduin huijaamaan jäljellä olevaan matkaa, jotta ihan kovin suuri epätoivo ei olis iskenyt. Mutta kun risteys vihdoin tuli ja alamäki takaisin mökille alkoi, muuttui yleisfiiliskin ryhmässä paremmaksi ja se viimeinen 5km tulikin taas tosi mukavasti. Myös toisella ryhmällä oli ollut loistoreissu Norjan puolella. Ilta kului kokkaillen retkimuonaa, korttia pelaillen, vähän geokätköillen ja yhteiskuvakin saatiin otettua kolmen valtakunnan rajapyykillä. Rohkeimmat kävi uimassakin! Iltanuotio sisälsi mm. makkaraa, vaahtokarkkeja ja Mertsin leipoman tikkupullan paistamista ja syömistä.

Koko ryhmärämä paitsi kuvaaja itse (Kuva: Matias Partanen)

Eräopasainesta

Ylöspäin!

The risteys

Alaspäin kohti mökkiä (Kuva: Matias Partanen)

Kuva: Matias Partanen

Kuva: Matias Partanen

Aamulla herätyskellot soi klo 6.00. Kamat laitettiin kasaan ja mökit kuntoon. Lähdin patikoimaan takaisin autoille ensimmäisessä ryhmässä klo 7.15. Kun mennessä vaeltamiseen meni aikaa taukoineen 4.5 tuntia, taittui matka nyt muutamalla tauolla kolmeen tuntiin. Rinkat autoon, vähän patukkaa naamaan ja matka kohti Saanaa alkoi. Ennakkotietona oli, että ”tosi helppo reitti, lenkkareilla pärjää”. Sitä se ei ihan ollut. Alku oli kyllä helppoa polkua ja portaita, mutta sitten reitti muuttui vaikeammaksi, oli jäätä ja liukasta. Matka tuntu aika pitkältä, kun aina näkyi ”huippu” ja sinne päästyämme näkyi taas seuraava ”huippu” ja taas seuraava. Muutamat itkupotkuraivarit kuului, mutta suomalaisella sisulla aika moni taisteli huipulle saakka! Itelläni sellanen pieni lisämotivaattori oli huipulla odottava kätkö. Saanan reissuun meni meillä sellanen 2h 45min ja kilsoja kerty ainakin 11km. Ihan hyvä vaelluspäivä siis. Edessä oli enää tankkaus ravintolassa ennen pitkää ja puuduttavaa ajomatkaa, joka meni kuitenkin loppujen lopuksi yllättävän nopeasti.

Kilpisjärven mahtava Saana (Kuva: Matias Partanen)

Matkalla Saanalle

Saanan huippu

Matkalla alaspäin

Aivan mahtava kolme päivää loistoseurassa loistomaisemissa. Reissussa oppi arvostaan taas kuumaa vettä, suihkua & saippuaa, kunnon ruokaa ja omaa sänkyä. Ja ehkä vähän sitä nettiä kännykässä. Kaikesta huolimatta tai ehkä just sen takia ensi vuonna ehdottomasti uudestaan! Ja kohteeksi joku yhtä huippupaikka!