Teksti
kertoo viime viikonlopun mahtavasta vaellusreissusta Kilpisjärvellä ja kolmen maan rajalla. Koska yks
kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on mukana myös paljon kuvia: omalla kameralla räpsittyjä otoksia, mutta sain myös luvan käyttää blogissa varsin loistokkaita kuvia, kiitos Matias!!
Ainejärjestömme eli Artiklan
syysvaellusreissu oli alkamassa, kun perjantaina aamulla jo kuuden jälkeen suurin osa reissumme 33
tulevasta juristista pakkasi rinkat, sauvat ja itsensä autoihin ja edessä oli pitkä
ajomatka kohti Suomen käsivartta. Rovaniemeltäkin oli matkaa vielä sellainen
430km ja mä kun luulin, että asun nykyään pohjoisessa!
Kilpisjärvelle
saavuttuamme käytiin tankkaamassa masut täyteen ja varsinainen seikkailu oli valmis
alkamaan. Jonossa lähdettiin taivaltamaan 11 kilometriä kohti Kuohkimajärven varaus-
ja autiotupia. Itselleni tuli ainakin aika yllätyksenä, kuinka pitkä ja raskas
matka oli. 11km ei sinänsä kuulosta kovin pitkältä matkalta, mutta haastavaa
siitä teki painavat rinkat sisältäen kaikki juomat ja ruuat, paikka paikoin varsin
tekninen reitti sekä pitkän ajomatkan väsyttämät taivaltajat. Viimeset pari
kilometriä alkoi jonossa jo kuulumaan lisääntyvässä määrin ”millon ollaan
perillä” ja kuulemma viimeinen ”puoli” kilsaa oli aika pitkä! Mutta kun mökit
näkyi, oli meillä ihan voittajafiilis! Linkki reittiin.
Nuotio
laitettiin pystyyn, jokainen etsi paikan omalle makuupussilleen ja loppuilta
vietettiin ihaillen tähtitaivasta ja revontulia, paistettiin makkaraa nuotiolla
ja nautittiin hyvästä seurasta tunturien syleilyssä. Oli jotenkin ihan absurdia
ajatella olevansa ihan erämaassa siellä pimeydessä, mutta kuitenkin niin paljon
hyviä tyyppejä ympärillään. Olo oli tosi onnellinen, kevät ja kesä paiskittiin
hulluna hommia ja tässä oli palkinto. Kaikki on nyt niin hyvin ja oon varma,
että tein elämäni parhaan päätöksen, kun uskalsin hakea vielä opiskeleen toista tutkintoa ja nimenomaan Lappiin. Se on jännä kuinka elämässä tulee ylä- ja alamäkiä. Keväällä ja vähän kesälläkin 2013 ja 2014 olin aika rikki ja stressaantunut, syyt vaan oli erit. Viime syksy nyt oli ainutlaatuinen kaikin puolin, eikä sellaista varmaan koskaan enää vastaavaa tuu. Mutta nyt oon vasta löytänyt sen oman paikkani, täällä on kyllä hyvä olla. Jossain vaiheessa iltaa silmät
alkoi väkisin painumaan kiinni ja aika nopeasti sitä unta sainkin, vaikka yläpetillä
oli kyllä aika kuuma yö kiitos kamiinan.
 |
| Kuva: Matias Partanen |
 |
| Kuva: Matias Partanen |
Lauantaina
oli sitten koko päivän vaellusreissu Ruotsin ja Norjan tuntureilla. Tarjolla
oli kaks matkaa: pitkä reilu 20km Norjan puolella ja lyhyt noin 13km Ruotsissa.
Itse toimin lyhyen reissun vetäjänä ja kartanlukijana. Reitti oli tosi mukava:
alku helppoa polkua Kilpisjärven rantaa pitkin noin 3km, jonka jälkeen
lähdettiin kapuamaan kohti tuntureita seuraavat 5km. Alun koivikko muuttui avotunturiksi ja
koko ajan myös lumimäärä lisääntyi ja tuuli oli aika kova. Tuntureilla oli
kääntöpaikka ja sitä risteystä odotettiin aika kauan! Vähän ehkä jouduin huijaamaan
jäljellä olevaan matkaa, jotta ihan kovin suuri epätoivo ei olis iskenyt. Mutta kun risteys vihdoin tuli ja alamäki takaisin mökille alkoi, muuttui yleisfiiliskin ryhmässä
paremmaksi ja se viimeinen 5km tulikin taas tosi mukavasti. Myös toisella
ryhmällä oli ollut loistoreissu Norjan puolella. Ilta kului kokkaillen retkimuonaa, korttia
pelaillen, vähän geokätköillen ja yhteiskuvakin saatiin otettua kolmen
valtakunnan rajapyykillä. Rohkeimmat kävi uimassakin! Iltanuotio sisälsi mm.
makkaraa, vaahtokarkkeja ja Mertsin leipoman tikkupullan paistamista ja syömistä.
 |
| Koko ryhmärämä paitsi kuvaaja itse (Kuva: Matias Partanen) |
 |
| Eräopasainesta |
 |
| Ylöspäin! |
 |
| The risteys |
 |
| Alaspäin kohti mökkiä (Kuva: Matias Partanen) |
 |
| Kuva: Matias Partanen |
 |
| Kuva: Matias Partanen |
Aamulla
herätyskellot soi klo 6.00. Kamat laitettiin kasaan ja mökit kuntoon. Lähdin
patikoimaan takaisin autoille ensimmäisessä ryhmässä klo 7.15. Kun mennessä vaeltamiseen meni aikaa taukoineen 4.5 tuntia, taittui matka nyt muutamalla tauolla
kolmeen tuntiin. Rinkat autoon, vähän patukkaa naamaan ja matka kohti Saanaa
alkoi. Ennakkotietona oli, että ”tosi helppo reitti, lenkkareilla pärjää”.
Sitä se ei ihan ollut. Alku oli kyllä helppoa polkua ja portaita, mutta sitten
reitti muuttui vaikeammaksi, oli jäätä ja liukasta. Matka tuntu aika pitkältä,
kun aina näkyi ”huippu” ja sinne päästyämme näkyi taas seuraava ”huippu” ja
taas seuraava. Muutamat itkupotkuraivarit kuului, mutta suomalaisella sisulla
aika moni taisteli huipulle saakka! Itelläni sellanen pieni lisämotivaattori
oli huipulla odottava kätkö. Saanan reissuun meni meillä sellanen 2h 45min ja kilsoja
kerty ainakin 11km. Ihan hyvä vaelluspäivä siis. Edessä oli enää tankkaus
ravintolassa ennen pitkää ja puuduttavaa ajomatkaa, joka meni kuitenkin
loppujen lopuksi yllättävän nopeasti.
 |
| Kilpisjärven mahtava Saana (Kuva: Matias Partanen) |
 |
| Matkalla Saanalle |
 |
| Saanan huippu |
 |
| Matkalla alaspäin |
Aivan mahtava kolme päivää loistoseurassa
loistomaisemissa. Reissussa oppi arvostaan taas
kuumaa vettä, suihkua & saippuaa, kunnon ruokaa ja omaa sänkyä. Ja ehkä
vähän sitä nettiä kännykässä. Kaikesta huolimatta tai ehkä just sen
takia ensi vuonna
ehdottomasti uudestaan! Ja kohteeksi joku yhtä huippupaikka!
