Elämää ja urheilua: Etelän reissuja

Viikonloppuna tuli reissattua kaks kertaa etelään ja takasin. Lauantain matka Puerto Ricoon oli yhdistetty työ- ja huvireissu. Pääsin lastenhoitokeikalle suomalaiseen perheeseen lauauntai-illaks ja koska matkoihin menee linjasta ja vuorokauden ajasta riippuen 1:15-2:00 suuntaansa, halusin yhdistää reissuun samalla vähän muutakin. Vaellus oli tietenkin ihan luonnollinen valinta. Alunperin olin ajatellu, että pari-kolme tuntia olis riittävä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Garmin näytti reissun päätteeks lukemat 27.8km ja 5:30h reeniaikaa, eli todellisuudessa yli 6 tunnin reissu tauot mukaan luettuna. Hupsista. Mutta nautin kyllä joka sekunnista, tosi hieno reitti, varsinkin alun rotko-osuus ylöspäin Motor Grandesta norjalaisten palmuaukiolle. Yhdessä kohtaa joutu köyden avulla kiipeemään pystysuoraa kallioo ylöspäin ja taiteileen kapeella 50 metriä pitkällä kielekepolulla, jonka alapuolella oli 20 metrin pudotus. Reitin kääntöpisteessä sain puolestaan ihailla mahtavaa Argeineguinin rotkoa ja maisemat oli kyllä aika mielettömät. Loppumatka, eli viimeset reilu 10km tultiin harjannetta pitkin takasin päin, joka sekin oli aika upeeta. Ainakin siihen saakka, kunnes vähän harhauduin reitiltä ja lähdin seuraamaan väärää harjannetta. Suunta oli suunnilleen sama, mutta se oikee harjanne meni sivummalla. Välissä oli rotko. Tai parikin. Sen huomasin siinä vaiheessa, kun tulin kallion reunalle ja tajusin, että eipä tästä muuten alas mennäkään. Ei kun vaelluskartta esiin repusta ja tutkaileen, missä sitä ollaan. Onneks olin varannu reissuun hyvin aikaan, joten pienet harhautumiset ei haitannu. Reissun päätteeks ehdin vielä ettii yhden kätkön Amadores rannan läheltä ja käymään iltauinnilla ja suihkussa ennen hoitopaikkaan siirtymistä.

Kuumako? Mullako? Ehkä vähän.

Missä mä oon?

Ei tarvinnu koko rotkoo kiertää, kun löysin ''sillan''

Auringonlaskua Amadoreksessa

Yöllä palasin vielä takasin kotiin kahden aikaan ja herätys oli aamulla klo 7:00. Tai oikeesti se olis ollu kaks tuntia myöhemmin, mutta jostain syystä nykyään herään aina seiskalta, riippumatta siitä, monelta oon menny nukkuun. Kympin aikaan sitten kaveri tuli hakeen autolla ja lähdettiin noin 40 kilometrin päähän etelään San Agustiniin juoksukisoihin. Carrera Popular San Agustin oli tän päivän tapahtuma nimeltään, ja oli kyllä aikamoinen meininki. Kaikkiaan tapahtumassa oli 2 286 osallistujaa, suurin osa lapsia tai höntsäilijöitä. Kyseessä oli hyväntekeväisyysjuoksu, jossa osanotto oli täysin ilmasta ja jokainen juoksija kerrytti hyväntekeväisyyspottia viidellä eurolla eli yhteensä 11 430 euroa saatiin juoksemalla kerättyä sairaalalle, hyvä me! Tapahtumassa oli myös meille totisille juoksijoille oma kilpasarja, Runner’s. Yhteensä tässä sarjassa meitä oli 120 ja mun sijotus oli kaikista 10. ja nopein nainen. Tiukkaa vääntöö oli Corriendo por Veguetan 5 kilometrin sarjan voittajanaisen kanssa, mutta 4sek onnistuin lopulta repiin eroo. Kuten arvata saattaa, lauantain vaelluksen jälkeen jalat ei todellakaan ollu mitenkään tuoreimmat ja itse asiassa verkassakin tuntu vielä aika pahalle. Mutta muutamat avasuvedot aukas paikkoja sen verran, että kisassa kulki olosuhteet huomioon ottaen yllättävän hyvin. Matka oli onneks vaan 2,7km ja aikaa meni 9:36min eli keskivauhti 3:33min/km. Ihan mukava rykäisy ja loistava tapahtuma taas kerran. Kisan järjestelyissä oli mukana muun muassa Sveriges Konsulat, joten kuulutukset tuli espanjan lisäks myös ruotsiks. Tuli oikein kotoinen olo. Juoksun jälkeen vaihdettiin yhteystietoja sveitsiläisen triathlonistitytön kanssa. Toivotaan, että saadaan tässä jossain vaiheessa jonkinnäköstä yhteisreeniä kehiteltyä. Kuvat lähdöstä ja palkintojenjaosta tapahtuman nettisivuilta.

Kisan ja palkintojenjaon jälkeen syötiin taas paellaa (tästähän tulee ihan joka sunnuntainen tapa!), kuunneltiin ikuisuudelta tuntuva arvontapalkintojen arvonta, käytiin kahvilla ja loppupäivä menikin kätköjen perässä kirmaillessa. Tää viikko onkin sitten jalat kattoon -viikko, vaan kevyttä reenii ja huoltoo. Lauantai-iltana vuoron saa kauan odotettu LPA Nightrun ja puolimaraton, vihdoinkin!