2 x vaellus + juoksukisa

Hui, kauheeta vauhtia menee aika täällä. Oon ollu täällä nyt jo tasan 2.5 kuukautta, enää 3.5kk jäljellä. Toisaalta onhan se kolme ja puoli kuukautta aika paljon aikaa ja sisältää pitkän joululoman, jollon ehtii tehdä ja nähdä kaikkee kivaa. Lisäks varasin just eilen tammikuun loppuun viimesen lennon pois Las Palmasista suuntana Barcelona, josta alkaa näillä näkymin kahden viikon reppureissuseikkailu Euroopassa päättyen helmikuun puolen välin tienoilla kotiin (jota mulla ei oo, tai kyllä se Kangasalan koti on aina koti!). Sitten vaan reittiä suunnitteleen, vinkkejä saa laittaa! Seuraavassa kuitenkin viime viikon urheilullisia kohokohtia.

Viikko sitten tiistaina päätin skipata aamun tunnit, kun piti hoitaa yhteen juoksutapahtumaan (Night Run) ilmottautuminen toimistolla klo 9.00, koska jostain syystä online-ilmottautuminen ei hyväksyny mun luottokorttia. Saatto kyllä vika olla järjestäjienkin päässä, koska en ollut tosiaankaan ainut, jolla oli ongelmia. Mutta aamulla siis heti paikan päälle toimistolle varmistamaan, että pääsin mukaan tähän 3000 juoksijan loppuunmyytyyn tapahtumaan. Oli kuulemma enää 21 paikkaa jäljellä aamulla, joten vähän täpärälle meni. Tosin en oo varma, oliko mun ilmottautuminen kuitenkin jo loppujen lopuks sisällä ja vaan maksu puuttu, koska kyllä ne sai koneeltaan mun online-ilmottautumisessa täyttämäni tiedot kaivettua. Mutta ainakin pääsin mukaan, se on pääasia. Lauantaina 16.11. klo 20.00 siis puolimaraton tiedossa pitkin Las Palmasin katuja, can’t wait.

Koska joka tapauksessa jäi väliin jo yks luento, niin ajattelin, ettei varmaan haittaa, jos skippaan ne kaks muutakin aamun tuntia ja teen jotain hauskempaa. Niinpä lähdin vaeltaan taas kerran. Jo kerran aikasemmin olin yrittäny reittiä Firgasista Teroriin, mutta harhauduin vähän reitiltä ja jouduin tekeen suunnitelma B:n ja taivaltaan Moyan kylään, josta pääsin bussilla kotiin. Nyt annoin reitille kuitenkin uuden mahdollisuuden ja vaelluskartan ja kompassin avulla ongelmakohdastakin selvittiin. Tosin pakko sanoo, että oppaassa oli tässä kohtaa vähän epäselvä kuvailu ja taas meinasin aluks lähtee väärää polkua. Ihan hieno reitti oli. Varsinkin puolivälin noin kolmen kilometrin pätkä harjun päällä oli upee, kun oli isot rotkot sekä vasemmalla, että oikeella.

Perjantaille bongasin netistä taas juoksukisan, tällä kertaa tie vei Aguimesin kylään noin 35 kilometriä Las Palmasista etelään päin. XXIX Milla Urbana Nocturna oli tapahtuman nimi ja matkana kolme kilometriä 500 metrin ympyrää kiertäen Aguimesin kaduilla, yhteensä siis 6 kierrosta. Sunnuntaihin verrattuna juoksu tuntu ihan lennolta. Tosin lämpötilakin oli vähän miellyttävämpi, kun lähtö oli vasta puoli kymmenen aikaan illalla. Lisäks sain paljon kannustusta ja siten hurjasti lisätsemppiä suomalaiselta pariskunnalta, johon törmäsin ennen lähtöö ja ehdittiin siinä muutama sana vaihtaan. Oli niin kiva, kun sai joka kierroksen pahimmassa ylämäessä kunnon kannustusta, kiitos vielä Tuija ja Esko! Aika oli 10.46 ja tuloksena taas toinen sija, voittaja oli jälleen sama kun sunnuntain kisassa. Mutta nyt en hävinny enää kovin paljoo (6sek), tosin matkakin oli lyhyempi. Ehkä vielä joku päivä saan kunnolla haastettua! Tulokset tästä. Juoksujen aikataulujen venymisen vuoksi mulla olikin maaliintulon jälkeen enää reilun vartin verran aikaa viimesen Las Palmasiin menevän bussin lähtöön, joten menin varovasti tiedusteleen, jos voisin saada palkinnon vähän niinku etukäteen. Se ei onnistunu, koska kaikkien olis hyvä olla kuvattavana lehteen palkintojenjaossa. Sen sijaan mulle luvattiin, että pääsen Las Palmasissa asuvan toimittajan kyydissä kotiin. Vähän aikaa palkintojenjaon jälkeenkin saatiin vielä odotella, että Fernando sai juttunsa kirjotettua. Tuolikin vietiin jo alta, vaikka juttu ei ollu vielä valmis. Kiitos paljon mun kannustajille myös odotteluseurasta! J Kuvat kisoista nappastu järjestäjien sivuilta.

Lähtökiihdytys

Mitalikolmikko

Miesten ja naisten yleisen sarjan 3 parasta

Edellinen pysti sai kaverin

Kovaa juoksu noin myöhään illalla takas sen, että uni tuli silmään vasta puoli kolmen jälkeen yöllä. Jostain syystä heräsin kuitenkin lauantaiaamuna virkeenä kun peipponen jo ennen seittemää ja siitä aamulenkin ja aamupalan kautta 25mannan kisastudio pystyyn. Tosin kisastudio jäi vähän latteeks, kun ruottalaisilla ei taas vaihteeks oikeen tulospalvelu pelittäny, mutta ainakin kuulutus toimi, joten kärjen tilanteessa pysy joten kuten kärryillä. Kyllä vähän (paljon) olis tehny mieli olla itekin juoksemassa, on se Manna vaan sellanen syksyn ehdoton kohokohtareissu! Ens vuonna sitten, niinku kaikki muutkin kisat, jotka tänä kesänä jäi väliin. Yritän olla rikkomatta täällä itteeni.

Lauantaina iltapäivästä lähdettiin sitten Ilzen kanssa vallottaan taas etelää ja suuntana oli tällä kertaa Puerto Rico. Aikamoinen lomakylä, jossa tyyliin joka toisen kuuli puhuvan suomee tai vähintään ruotsia. Ihmeteltiin vähän aikaa kaupungilla ja käytiin satamassa, jonka jälkeen lähdettiin kiipeemään vuorille. Satamasta ja matkan varrelta ylöspäin yritettiin löytää kahta kätköö (Ilze on kokenut kätköilijä ja pääsyypää tähän munkin hurahtamiseen), huonoin tuloksin.  Satamassa oli liikaa ihmisiä ja tää toinen kätkö oli niin vaikee, että voi olla, että oltais tarvittu muutama ekstratunti sen löytämiseen. Vasta kolmas kätkö löyty ongelmitta  norjalaisten palmuaukiolta. Loppumatkasta tie vei ristille, josta tarkotus oli tarkkaan lasketun aikataulun ansioista päästä ihaileen auringonlaskua. Pilvet kuitenkin pilas tän suunnitelman, joten koko reissun odottamamme auringonlasku jäi sitten näkemättä. Pimeyskin tuli hetkessä ja täytyy sanoo, että jos nyt olisin yksin ollu, niin olis ollu aika aavemainen olo ja ehkä vähän pelottanu. Lopputaivallus alas ristiltä oli sitten hyvin mielenkiintonen kännykän valojen avulla. Lisäks ristiltä ei todellaan ihan suoraan alas päässy, vaan jouduttiin aikamoinen matka palaan takasinpäin samaa reittiä, jotta vihdoin löydettiin polku, joka vei alaspäin ja hetken päästä yhty soratiehen. Laskeskeltiin, että varmaan sellanen 4km pitäs vielä kävellä Arguineguinesiin, josta lähin bussipysäkki löytyy. Yht’äkkiä nähtiin takaa tulevan auton valot. Yllätys oli aika suuri, koska oltiin niin in the middle of nowhere pienellä vuoriston soratiellä, eikä tullu mieleenkään, että sitä tietä auto pystyis ees kulkeen. Haha, pistettiin peukut pystyyn ja saatiin autokyyti alas.

Taustalla Puerto Rico

Nyt on kätkö lähellä

Ainut löydetty kätkö

Kotipuolessa sitten bussipysäkiltä kotiin päin kävellessä saatiin loistoidea ja napattiin läheisestä kuppilasta take away mojitot mukaan ja mentiin fiilisteleen reissua omalle kattoterassille. Oltiin kyllä niin ansaittu ne! Varsinkin oon tosi ylpee Ilzestä, ei ollu helpoin reitti ensimmäiseks polvileikkauksen jälkeiseks vaellukseks, mutta hienosti selvittiin!