La carrera 10 km

Tänään sunnuntaiaamuna oli siis koko viikonlopun odottamani tapahtuma, 10 kilometrin juoksukisa Las Palmasissa. Aamulenkin ja aamupalan jälkeen vähän ennen yhdeksää lähdin pyöräilemällä kohti Calle Teneriffaa Las Canterasin rannan lähelle, eli noin 6.5 kilometrin pyöräverkat tuli ennen juoksua tehtyä. Olin hyvissä ajoin perillä ja oli hetki aikaa haistella kisatunnelmaa ennen alkuverkalle lähtöö. Juoksu ei tuntunu miltään lennolta, mutta ajattelin, että kyllä se siitä paranee kun kisa alkaa.

Kotona vielä, kohta mennään

Pari minsaa ennen kymmentä sitten ryhmityttiin lähtöviivalle, vaikee arvioida paljonko oli juoksijoita yhteensä, mutta muutamia satoja varmasti. Kympin aikaan sitten ampastiin liikkeelle, aivan liian kovaa. Olin alunperin asettanu ittelleni tavotteeks neljänkympin alituksen, jos yli menee, en voi olla tyytyväinen. Ylihän se meni.  Ekat kolme kilsaa oli aivan liian kovaa mun tän hetkiseen kuntoon nähden ja neljännellä kilsalla vauhti hidastukin jo huomattavasti. Vasta kahdelle vikalle kilsalle sain jonkinnäköstä loppukiriä viritettyä, mutta en sillonkaan niin kovaa päässy, kun olisin halunnu. En tiiä mikä oli, jalat tuntu jotenkin löysiltä. Tais olla liian lepsu reeniviikko kulunut viikko, jalat ei enää muistanu, kuinka niitten pitää toimia. Ja sitte ehkä vähän luovutinkin, kun tajusin, että huippuaikaa ei tänään oo tulossa. Suututtaa tollanen laiskottelu, koskaan ei sais kisassa luovuttaa! Kisa juostiin edestakasena reittinä pitkin etelään päin menevää rantabulevardia. Tasanen ja suhteellisen suora reitti oli, eli kaikki edellytykset hyvään loppuaikaan oli kyllä olemassa. Tosin hullun lämmin oli jo kymmenen aikaan ja lisäks mereltä tuuli aika kovaa, mutta näähän on tietysti vaan tekosyitä. Aika oli lopulta n. 40.30 oman kellon mukaan, virallisia tuloksia ei vielä löydy.

Juoksun jälkeen

Paljon jäi siis hampaan koloon tästä kisasta. Pakko kai se on myöntää, että hyvin rikkonaisen kevään ja kesän jälkeen en vaan oo siinä maaliskuun kunnossa (38.34) tällä hetkellä. Seuraavalla kerralla yritän enemmän, enkä ainakaan luovuta! Vaikka aika olikin pettymys, niin pääsin kuitenkin pokkaan naisten yleisen sarjan 2. palkinnon, se oli ihan hauskaa. Tosin kauan sitä palkintojen jakoo saikin odottaa, kolme tuntia se otti oman maaliintulon jälkeen. Välissä piti tietysti syödä ja juoda järjestäjien tarjoomia herkkuja sekä vähän juhlia dj:n tahdissa sitä, että päästiin maaliin. Lisäksi oli arvontapalkintojen arpominen ja jako, en harmi kyllä voittanu mitään. Mutta ainakin hyvä numerojen kertausharjotus oli mulle! Onneks näitä juoksuja (ja suunnistuksia) täällä vielä tulee, on se vaan niin eri fiilis tehdä kova reeni numerolappu rinnassa. Ja oon niin onnellinen, että jalka on taas kunnossa ja saan tehdä sitä, mistä eniten nautin, urheilla. 

Dj säätää laitteita

Taas yks kiva reenipaita lisää ja yks pölynkerääjä hyllylle

Mitalikolmikko